Dalatissa

Dalatin hotellin varasin edellisenä päivänä ja se sattui onnistumaan ihan nappiin. Ihan kaupungin keskustassa ja parinsadan metrin päässä bussin päätepysäkiltä joten taas säästettiin kun ei tarvinnut mennä pirssillä. Hotelli oli muutenkin hyvä, huone oli iso ja mikä parasta, siinä oli KAKSI double bediä. Pitkästä aikaa ei tarvinnut tapella Roopevaarin kanssa peitosta ja sai kääntyillä ihan vapaasti.

Dalatissa ei ollut yhtään niin kylmä kun luulin, eikä siellä satanut.

Yksityiskohta kylppärin ovesta

Kuten tavallisesti, lähdettiin kaupunkikiertoajelulle, jossa nähtiin viimeisen kunkun kesäpalatsi, eipä ollut kummoinen. Muistutti yksinkertaisuudessaan ehkä vähän Kantolaa, puutarha oli hieno.

Näimme myös Vietnamin suurimman buddhan, 20 m korkea kullattu rakennelma, sikälikin erikoinen että sen sisällä on huoneita joissa asuu munkkeja ja nunnia. Ne on varmaan ihan erikoisen

ylentyneitä.

 Sitten mentiin köysiradalla yhteen meditation centeriin, se on ihan uusi eikä mitenkään ihmetystä herättävä.Roopevaarikin on jo nykyään kokenut köysiratamatkustaja eikä pelännyt yhtään. Kiertoajeluun kuului myös vesiputous, niitähän on nähty, mutta tämä olikin aika mahtava. Putous oli n.30 m syvässä solassa ja sinne mentiin jyrkkiä portaita pitkin. Jo ennen puoltaväliä tuli hakematta mieleen, että täältä pitää päästä myös pois, olisko paras kääntyä? Mutta eipä hätää, vietnamilaiset oli rakentanut sellaisen kelkkaradan joka veti ihmiset sieltä ylös, tunne oli kuin Linnanmäellä ikään.

 Sitten meidät kipattiin tunniksi aivan älyttömään paikkaan, monen hehtaarin suuruiselle alueelle jonka nimi on Valley of Love, ja joka on aivan täynnä mitä mauttominta kitchiä. En osaa yhtään kuvitella kenelle se on tarkoitettu, turistit kuskataan sinne väkisin ja paikkakuntalaisia siellä ei ollut yhtään.

my true love

Kaksi kyyhkyläistä. Olen aina kummastellut kun nuoriso ottaa kuvia itsestään, mutta näköjään se onnistuu meiltäkin.

Paras elämys Dalatissa oli Crazy House joka todella on crazy. Sen on suunnitellut vietnamilainen naisarkkitehti joka on opiskellut Moskovassa ja talo on ilmeisesti saanut rakennusluvan siksi että tämä arkkitehti on Vietnamin entisen presidentin tytär. Se toimii myös hotellina, mutta tokkopa siellä ketään hotelliasiakkaita on kun väkeä on koko ajan tuvan täydeltä kurkkaamassa huoneisiin sisään. Se on oikeastaan kuin kallioon hakattu luola jossa kulkee portaita ,käytäviä ja siltoja ulkona ja sisäällä ihan sikin sokin ja ristiin rastiin. Joka paikassa, portaitten kaiteissa, ovien ympärillä ja missä tahansa on surrealistisia eläinhahmoja. Huoneet on kaikki nimetty eläinten mukaan ja joka huoneessa on takka, joka jotenkin esittää ko eläintä. Jossain vaiheessa meille tuli mieleen että tämä arkkitehtirouva on varmaan käynyt Barcelonassa tutustumassa Gaudin töihin, tämä ei vaan käytä niin värikkäitä elementtejä kun Gaudi. Työt alueella jatkuu koko ajan ja lisää mielikuvituksellisia osioita syntyy ..

Crazy house ulkoa päin

Kotka-huoneen takka

ja kotka-huoneen sänky

käytäviä, sokkeloita, portaita

Dalat on hyvin siisti kaupunki verrattuna esim Nha Trangiin ja hakkaa mielestämme Nha Trangin mennen tullen kaikessa paitsi ravintolatarjonnassa. Monet teistä lukijoista on ollut kanssammme reissaamassa ja joutuneet kokemaan ruokapaikan etsimisen roopevaarin johdolla. Nyt kävi taas niin, mulla jotenkin ote lipsui. Kuljettiin ja kuljettiin, katsottiin kaikki kohdalle osuneet ruokapaikat eikä mikään kelvannut. Lopuksi, kun ilmoitin kuolevani nälkään, osui kohdalle yksi iso hotelli, jonka

ravintolaa oli kehuttu jossain opaskirjassa. Siellä ei kuitenkaan näkynyt ristinsielua ja oltiin jo taas kääntymässä pois kun pihalle tuli joku kyypparin näköinen mies ja vei meidät sisään – aivan valtavaan ravintolasaliin jossa tuolit oli koristeltu valkoisin irtopäällystein rusetteineen kaikkineen. Eikä siellä ollut ketään. Nyt roopevaari ei suostunut lähtemään pois, mutta suostui kuitenkin siihen ettei tässä kammottavassa paikassa syödä mitään monen ruokalajin illallista, vaan otettiin vain oluet ja salaatit. Mulla oli ihan kamalan vaivautunut ja ahdistunut tunne koko ajan eikä roopevaarikaan kovin tyytyväiseltä näyttänyt.

 Kaupungin toiseksi suurin nähtävyys on tori ja kauppahalli, kyllä siinä taas jaksoi kulkea ja ihmetellä vaikka niitä on nyt jo aika monta nähnyt. Kaupungin ympärillä on varmaan tuhansia kasvihuoneita, ihan vieri vieressä. Niissä kasvatetaan hedelmiä, vihanneksia ja kukkia koko keskivietnamin tarpeeseen. Tärkeimmät tuotteet on mansikat ja latva-artisokat. Täällä tuotetaan myös Vietnamin ainoa viini, joka nyt ei ole kovinkaan kehuttava. Ulkolaisiakin viinejä saa, mutta ne on melkein meidän hintatasossa.

mansikanmyyjiä torilla, kuten näette marjat on ihan raakoja. Eikä ne maistunut millekkään, saatiin niitä hotellin aamiaisella.

Toisena iltana mentiin vielä iltaretkelle, pieneen kylään jossa asuu joku alkuperäiskansa, en saanut koskaan selvää nimestä. Meidät vietiin jonkinlaiseen halliin jossa oli parisataa ihmistä istumassa penkeillä seinänvierustoilla ja keskellä oli ikään kuin näyttämö, johon sytytettiin iso kokko.

Mies- ja myös naispuoliset herkkupeput esitti vietnamilaisia tansseja, minusta ne kyllä muistuttivat enemmän afrikkalaisia nuotiotansseja kun vietnamilaista sulokkuutta. Sitten tuotiin kehiin viiniruukut joista yhdessä imettiin pillillä viiniä kurkkuun ja saatiin siellä vähän barbequetakin.

Lopuksi yleisö otettiin mukaan villiin tanssiin ja leikkiin. No joo, olihan se vietnamilainen versio kanarian sikajuhlista, mutta hyvä meininki!

Tämä tanssija oli meidän molempien lemppari

Tämä oli roopevaarin lemppari

Ja tässä näitä mun lemppareita

Dalatissa oltiin siis puolitoista päivää ja kaksi yötä, sitten taas aikaisin aamulla baanalle, bussilla kohti Vietnamin osuutemme viimeistä kohdetta, Saigonia.