bye bye Vietnam

Joitakin muistelmia ja huomioita vielä Vietnamista

Junamatkasta vielä: kun oltiin vihdoin asetuttu paikoillemme ja rupesin virittelemään läppäriä katsoaksemme yhden dvd:n, niin yhtäkkiä näppäimistölle loikkasi noin 4 sentin pituinen torakka.

Se kyllä katosi yhtä nopeasti kun ilmestyi, roopevaari antoi sille kunnon näpyn, mutta koko matkan tuntui kuin torakoita olisi möyrinyt jaloissa.

Nha Trangissa hotellinpitäjä Vicky tuli näyttämään mulle jotain vaaleanpunaista esinettä ja kysyi tiedänkö mikä se on. Hetken katseltuani oivalsin että se on siankorva, tuore sellainen. Kerroin Vickylle että meillä ne on kuivattuna suurta koiranherkkua, mikä häntä suuresti huvitti . Heillä se keitetään, paistetaan rapeaksi ja viipaloidaan snacksiksi. We eat everything, nothing to waste.

Ruoka Vietnamissa ei mielestäni ole yhtä hyvää kun Thaimaassa. Joitakin oikein maukkaita

annoksia syötiin, mutta enimmäkseen se oli hyvinkin tavanomaista, vaikka yritettiin etsiä muutakin kun turistiruokaa.. Paikallinen olut on hyvää, viini ei, ja se on aika kallista. Vietnamilainen viini maksaa ravintolassa n. 4 euroa/pullo , ulkolaiset n. 15. Viinikaupassa viinien hinnat oli suurin piirtein samat kun Suomessa. Viimeisenä iltana Saigonissa huolestuin pahanpäiväisesti kun roopevaarilla ei ollut nälkä eikä ruuan kyytipoikana ollut olutkaan maistunut. Sitten hän yhtäkkiä poistuikin pöydästä mitään sanomatta ja tuli jonkun ajan päästä kalpeana takaisin ja halusi heti mennä kämppään. Vatsa oli totaalisesti tyhjentynyt, suun kautta. Ja seuraava päivä oli matkustuspäivä. Tässä sitä nyt oltiin, tyttäremme oli juuri tiedustellut vointiamme, hän oli nähnyt enneunen. Onneksi uni ei ollut kovin paha ja tämä vatsatautikin meni aamuun mennessä ohi. Tosin vaari-raukka ei saanut koko seuraavana päivänä apekseen muuta kun vettä.

Ihmiset on ylen ystävällisiä ja hotellien henkilökunta äärettömän avuliasta. Näennäisestä täydellisestä sekasorrosta huolimatta kaikki, ainakin meidän kohdalla, pelasi tosi hyvin, sovittuja asioita ja aikatauluja noudatettiin, lentokentät nykyaikaisia, ilmainen wifi joka paikassa ymym.

Joku häiriö läppäriin tuli, mutta siitä selvittiin pelkällä säikähdyksellä, kiitos vielä Piritanaukion Nurkkahuoneen Nörtille!

Jos jotain jäin kaipaamaan, niin ihan aitoa maaseutua. Sitä toki nähtiin bussin ikkunasta, mutta aina kun pysähdyttiin niin oli joku kaupustelukeskus. Kaupunkielämää näki tallustellessa ympäriinsä muualla kun turistikeskittymissä.