haluun mopon...

Mitäs sanoisitte tytöt esim. tällaisesta? Sillä huristeltaisiin pitkin Jollasta ja Laajasaloa ja Herttoniemeä – voisi sillä mennä ihan Itikseenkin.

Tämä oli tietysti aasinsilta aiheeseen HoChiMinh=HCMC=Saigon, joksi sitä edelleen eniten sanotaan. Siellä niitä mopoja  nimittäin on.

Onneksi oltiin vähän harjoittelemassa pienemmissä kaupungeissa, muuten tämä olisi ollut aivan kamalaa. Ne vaan vyöryy pitkin katuja, mulle tuli mieleen kunnon inkkarileffojen puhvelilaumat

Ja sinne sitten sekaan ylittämään katua. Jotenkin siihen kuitenkin tottui aika nopeasti ja selvittiin vammoitta.

Olin valinnut hotellin Saigonin matkailija-alueelta, jossa riitti hyörinää läpi yön. Lähdettiin ennen kuutta aamulla lentokentälle ja silloin oli jo sekä liikenteessä että ruoka- ja kaupustelijatoiminnassa täysi rähinä päällä.

Hotelli oli siisti ja taas pienen kujan varrella joten sinne ei meteli kantautunut. Henkilökunta erittäin

ystävällistä, ne tarjoutui vapaaehtoisesti vaihtamaan meille vähän paremman huoneen joka oli vapautunut, tekivät meille aamiaista puoli kuudeksi ymym. Ensimmäisenä yönä oli rankkasade ja kova ukkonen, joka kesti useamman tunnin aamuyöstä. Ukkonen oli kaiketi vaurioittanut sähköjohtoja koska määrätyllä alueella oli joka kaupan ulkopuolella aggregaatti, ja meteli oli sen mukainen.

Ekana päivänä kierreltiin jalkaisin kaupunkia koko päivän. Ruokakojuja, joissa valmistetaan keittoja ja grillataan vartaita ja maissia omatekoisissa peltilaatikoissa, on jalkakäytävillä vieri vieressä ihan keskustassakin, mutta kun menee vähänkin sivummaksi niin jalkakäytävillä on jo parturia, ompelijaa, suutaria – niillä on ilmeisesti ihan oma 'suutarikatu'.

Suutarit työssään

kukkaloistoa kadulla

 Jos jalkakäytävästä jää vielä jotain tilaa niin se täyttyy mopoista. Eli jalankulkija kulkee kadun viertä ja odottaa koko ajan että joku mopo tulee takaapäin päälle. Koko päivän tallaamisen jälkeen oltiin ihan puhki, kun vielä piti olla koko ajan tosi valppaana liikenteen takia. Onko kukaan  huomannut että en ole puhunut kirkoista lainkaan. Nyt olisin mennyt Saigonin katedraaliin, mutta se oli just kiinni kun oltiin kohdalla.

Toisena päivänä lähdetiin aikaisin aamulla Mekongin¨-retkelle. Koko päivän retki lounaineen maksoi 13 USD/nuppi. Ajettiin bussilla n. puolitoista tuntia jonka jälkeen siirryttiin jokilaivaan.

Käytiin mehiläisfarmilla, coconut candy-tehtaalla, tutustuttiin riisipaperin (vastaa meillä filotaikinaa) valmistukseen, hedelmäviljelyksellä, verstaassa jossa tehtiin kookospalmusta kaikkea, mentiin välillä soutuveneellä ja jopa hevoskyydillä.  Mielenkiintoista joskaan ei tietenkään kovinkaan alkuperäistä. Vietnamilaiset ei halua että turistit sekoilee omin päin joka paikassa, sen takia nuo valmisretketkin on niin halpoja.

Kalastaja siirtämässä pyydystään Mekong-joessa. Ei näytä ihan helpolta ja miellyttävältä elannon saamiselta.

Riisipaperit kuivumassa. Näihin voi lisätä valmistusvaiheessa erilaisia mausteita, sipulia, vihersilppua tms,  sitten ne kuivataan ja käytetään filotaikinan tavoin, tai vielä paistetaan rapeaksi ja kas! vietnamilainen perunalastu.

lounaaksi oli elephant's ear fish - oikein herkullista.

Sää Saigonissa oli lempeänkostea, ei liian kuuma, eikä satanut paitsi sen yhden aamuyön.

Aamulla aikainen herätys ja lähtö Balille, ensin lento Saigonista Singaporeen ja siitä edelleen Balille jossa vietämme matkan loppuajan. Matkustamiseen meneekin ihan koko päivä.