Bali

Ollaan nyt kolmatta päivää Balilla ja matka on puolessavälissä.

Baliin tuleminen oli aika vaivalloista, ensin 3 tunnin lento Saigonista Singaporeen, kentällä 3 tuntia ja sitten jatkolento Balille 2,5 tuntia. Maahantulokaavakkeita ei koneessa jaettu, joten vaatimattomassa terminaalirakennuksessa oli aikamoinen sekasorto kun kaikki etsi kaavakkeita ja paikkaa missä niitä täyttää. Kaavakkeita oli 2 erilaista, lisäksi piti vielä jonottaa maksamaan viisumia jonka sitten sai passitarkastuksen yhteydessä. Oli kuuma ja tungosta ja ilta jo pitkällä.

Sanur Beach josta oli varattu hotelli, oli vielä puolen tunnin taksimatkan päässä. Hotelli oli oikein mukava, tuntui vain olevan kauhean kaukana pääkadulta ja rannasta. Illalla ei enää uskallettu lähteä mihinkään, oli ihan pilkkopimeä, onneksi hotellissa oli oikein viihtyisä terassiravintola.

hotellihuoneemme koristeellinen ovi

uima-allas ja takana ravintola

 Aamulla sitten lähdettiin tallustelemaan ja löytyi se rantakin viimein, hikisen ja epäuskoisen patikoinnin jälkeen. Vuokrattiin rannalta polkupyörät kahdeksi päiväksi, niillä oli sitten mukava huristella hotellin ja rannan väliä ja vähän muuallakin. Tosin huomattiin viimeisenä päivänä että ei se hotelli niin kukana ollutkaan, me vain luettiin karttaa väärin ja kuljettiin ihan väärää reittiä.

kisuli käynyt pistämässä poskeensa uhrilahjat

Uhrilahjoja on myös jalkakäytävillä ja jopa keskellä katua. ilmeisesti ne pitäisi kunnioittaen kertää, mutta mopot ja autot kyllä survovat niitä suruttomasti.

Ekan kerran tämän matkan aikana löhöiltiin nyt rannalla. Kaikenmaailman kaupustelijoita oli pilvin pimein ja sorruin ostamaan mani- ja pedikyyrin joka tehtiin siinä rantatuolilla maatessa. Vaikka inhoan tinkimistä niin olin oiken tyytyväinen kun sain hinnasta puolet pois, tunnin työ maksoi nyt alle 6 Euroa, naapurituolin englantilaisrouva maksoi paljon enemmän. Kaupanpäällisiksi minulta paloi auringossa vasen puoli vähän ilkeästi.

 Sanurin rannan pitäisi olla Balin parhaimpia, mutta verrattuna Thaimaan rantoihin se jää kyllä pahasti jälkeen. Vesi on sameaa ja roskaista ja pohja on aaltojen vaikutuksesta kuin perunapelto.Rannalla ei kyllä näkynytkään yhtään lapsia tekemässä hiekkalinnoja tai temmeltämässä vedessä. Muutenkin täällä näkyy hyvin vähän lapsituristeja

ihan mukavaltahan tämä kuit enkin näyttää, vai mitä?

.

Polkupyöränvuokraajalla on oikein monitoimibusiness, mies jonka nimi on Cameng hoitaa myös private car- kuljetuksia ja toimii samalla oppaana. Vaimo, Sara, pitää putiikkia ja näyttää päättävän perheen kaikki asiat. Cameng toi meidät tänään seuraavaan kohteeseemme, Ubud-nimiseen kaupunkiin ja loppuviikolla lähdetään hänen kyydissään kahden päivän reissulle saaren pohjoisrannalle.Ubud on saaren taide- ja kulttuurikeskus. Matkalla Ubudiin pysähdyttiin katsomaan tunnin kestävää tanssiesitystä. Se ei oikeastaan ollut vain tanssi, vaan  tarina jonka juonesta  sai englanninkielisen monisteen. Varmaan meiltä jäi juonesta kuitenkin paljon ymmärtämättä, kaikki käsi- ja jalkaliikket kun merkitsevät jotain ja niihin pitäisi kyllä olla paremmin vihkiytynyt.

Esitys oli ratkiriemukas taistelu hyvän ja pahan välillä ja puvustus oli uskomattoman vaikuttava.

bändi

tarinan hyvis

kaverinsa apina

ja pahis. Arvatkaa kuka voitti.

Sitten etsittiin Ubudista hotelli, olin suomenkielisestä opaskirjasta löytänyt kiinnostavan kohteen aivan keskustassa, omistaja on balilainen, mutta hänellä on ollut suomalainen vaimo ja hän puhuu suomea. 3 lasta on koulutettu Suomessa ja on töissä siellä. Vaimo on häippäissyt, mutta asuu vielä Balilla. Tämän kaiken kertoi respa, omistajaa ei olla vielä tavattu. Saatiin neuvoteltua hinta sopivaksi ja täällä me nyt ollaan seuraavat 5 yötä. Käytiin altaassa uimassa ja piti lähteä syömään, niin alkoikin rankkasade. Nälkä kurnii suonissa mutta sade ja kova ukkonen ei houkuttele lähtemään tästä terassilta mihinkään.

näkymä terassiltamme sateessa. uima-altaan takana on riisipeltoja.

nämä on lohikäärmeitä, jotka pystytetään jouluksi, joka on joskus tammikuussa. Ne poistetaan uuten vuotena, joka on tänä vuonna 23.3. tuo roikkuva osa on häntä, ja pää on alaspäin. Pään kohdalle niille laitetaan joka päivä syötävää oljesta tehtyihin 'koppeihin'

täälläkin löytyy kahvihampaankolotuksen pelastaja, ihana Starbucks. Tämä kuva on starbuckin takapihalta.