Löhöilyä ja huijausta

Viimeinen päivä pitkästä matkasta menossa. Kun katselee taaksepäin niin tuntuu että matka on alkanut jo jossain edellisessä elämässä, niin paljon on taas nähty ja koettu.

Nämä vikat päivät ollaan vaan löhöilty Seminyak-nimisessä rantapaikassa. Seminyak kuuluu Balin vilkkaimpaan ranta-aluueseen, Kutaan, mutta on huomattavasti rauhallisempi kuin Kuta, joka onkin nuorison bailauspaikkana tunnettu. Käytiin siellä eilen päiväsaikaan ja tungosta oli, varsinkin liikenteessä.

Hotelli jossa asumme on ihan rannan tuntumassa, ja rannalla vietettiinkin ensimmäinen päivä. Rannan hiekka on aika tummaa johtuen tulivuoren purkauksista, ja hyvin hienoa. Aallot on korkeita ja vuorovesi vaikuttaa, niin että yhtäkkiä aalto pyyhkäiseekin tuolisi yli ja huomaat olevasi yltäpäältä märkä ja mustan hiekan peitossa.

Hotellin pihaa

Roopevaari ja punainen lippu rannalla

 Meille ei käynyt niin kun ehdittiin alta pois, osasin olla varuillani kun olin nähnyt muutaman tapauksen. Merenkäynti on ilmeisesti ollut normaalia rankempaa, eilinen taksikuski kertoi että 4 ihmistä on kuollut maanvyöryissä jotka johtuu rankkasateista ja tuulista. Hän oli mennyt käymään kotikylässään sisämaassa ja ajanut 16 tuntia sellaista matkaa joka normaalisti kestää pari tuntia. Parissakymmenessä paikassa oli tie ollut maanvyörymien takia poikki. Ilmeisesti tuo meidän ikimuistettava merimatka johtui samasta myrskyrintamasta. Tällä rannalla kuitenkin on noita korkeita aaltoja lukuunottamatta ollut ihan kiva ilma. Tuon ensimmäisen päivän jälkeen aurinko ei ole paistanut täydeltä terältä, mikä ehkä on ihan hyvä, koska roopevaari taisi saada lievän auringopiston. Oli aika kuumeisen tuntuinen ja huonovointinen, mutta se meni päivässä ohi ja on nyt taas kunnossa. Valittikin yllättävän vähän ja oli ihan reipas.

Hotelli on ihana, sviitissä käy siivooja aamulla ja illalla ja henkilökunta on aivan upeeta. Laittavat sängynkin yökuntoon.

Huijauksen kohteeksi jouduttiin rahanvaihdon yhteydessä. Ulkopuolella oli kyltti jossa annettiin tosi hyvä kurssi , tartuttiin tietysti siihen, ja mentiin sisään vaihtaamaa 200 euroa paikalliseksi valuutaksi. Rahanvaihtaja rupesi lappaamaan pöytään ihan uusia pieniä seteleitä ja sanoi että isompia ei nyt ole. Tässä vaiheessa jo olisi pitänyt hälytyskellojen soida, mutta ei. Näitä 20.000 rupian seteleitä meidän olisi pitänyt saada 127 kappaletta ja niitä laskettiin eestaas erilaisiin pinoihin ja seurattiin molemmat silmä tarkkana, mutta ei huomattu mitään vilunkia. Kun sitten yhdessä kaupassa maksoin ostoksiani näillä seteleillä, niin myyjä sanoi mulle että noita rahanvaihtajia kannattaa varoa, ne huijaa aina. Kun mentiin kahvilaan laskemaa rahoja, niin puolet puuttui.

Ensin ajateltiin että olipas ne ikäviä tyyppejä ja oltiinpas me tyhmiä. Seuraavana päivänä mentiin kuitenkin takaisin ja saatiin ilman sen kummempia toimenpiteitä suurin osa rahoista, uhattiin vain vähän poliisilla. Olis varmaan saatu kaikkikin, mutta oltiin tyytyväisiä siihen että tappio jäi noin 20 euroksi.

Vielä toinen kuva rannasta. Punaiset liput on liehunut joka päivä ja rantavahdit juoksevat edestakaisin ja viheltävät pilleihin saadakseen uhkarohkeat ihmiset pois liian syvältä.