Gilin saaret

Nyt kun olen saanut vähän etäisyyttä tuohon ikimuistettavaan merimatkaan voisin kertoa vähän Gilin saarista. Ne muodostuu kolmesta pienestä saaresta ison Lombokin kyljessä. Suurin niistä, jolla mekin asuttiin, on niin peini että saaren ympäri kulkeva polku on vain reilun 9 km mittainen. Suunnilleen puolet tästä yhdeksästä kilometrista on asuttua ja ehkä yksi kolmasosa eli 3 km muodostaa varsinaisen kylänraitin. Kylänraitilla on vieri vieressä ravintoloita, majoitustiloja, sukellus- ja muita retkiä tarjoavia yrityksiä, pikkuputiikkeja ym ym. Tuntuu kuitenkin siltä että jokaiselta palveluntarjoajalta voi ostaa mitä tahansa palvelua. Autoja saarella ei ole, eikä kovin montaa mopoakaan. Kuljetukset hoituvat hevoskyydillä, joka tosin oli aika kallista, ja polkupyöriä sai vuokrata joka paikasta. Meilläkin oli yhtenä päivänä fillarit vuokralla ja kierrettiin niillä saaren ympäri. Tie oli paikoin tosi huono, milloin valtava mutalammikko josta ei voinut tietää miten syvä se on, milloin hevosten pehmeäksi tallaamaa hetteikköä. Saaren asumaton puoli oli aika surullista nähtävää. Siellä oli monta eri rappeutumisasteella olevaa majoitusaluetta joissa ei näkynyt ristinsielua. Toisaalta, keskellä tätä autiutta ilmestyi eteemme viimeisen päälle rakennettu ja ylläpidetty kokonaisuus joka loistokkaasti avautui suoraan aavalle merelle. Tiekin oli asvaltoitu siltä kohdalta. Pysähdyimme pällistelemään tätä outoutta ja luoksemme tuli heti joku vahtimestari joka sanoi että hän mielellään parkkeeraisi meidän pyörät vähän kauemmaksi. Lähdimme vähin äänin jatkamaan matkaa. Yhtään vierasta tällä alueella ei kuitenkaan näkynyt.

Saarella on mieletön määrä kissoja, ja 90% niistä on Pekka Töpöhännän serkkuja. Eräs tarina kertoo että kissat käy uimassa ja hait syö niiden hännät. Koiria saarella ei ole ollenkaan koska hait syövät koirat kokonaan. Mutta kissoista vain hännät.

Rannasta noin 10 metriä oli koralliriuttoja ja värikkäitä kaloja, joten snorklaajia riitti. Lähdettiin myös yhtenä päivänä kolmen saaren kierrokselle johon sisältyi kolme snorklausta. Riittamuoripa ei mennyt koska a)pelkäsi merivirtoja ja b)vene oli aika iso ja siinä oli korkeat laidat ja riittamuorihan ei hyppää. Roopevaari sitävastoin oli innokkasti mukana. Ei siellä kuitenkaan ollut näkynyt sen kummempia koralleja ja kaloja kun rannan tuntumassakaan, joten ei minua kauheasti harmita.

Ainainen hämmästelyn aiheeni on, että joka paikassa on ilmainen wifi ja tässäkin kylässä oli monta nettikahvilaa. Se on niin suuri kontrasti siihen muuhun elämänmenoon joka minusta tuntuu niin kovin alkeelliselta ja puutteelliselta. Toinen räikeys on se, että sieltä löytyi yksi italialainen ravintola

ja selvästi italialaisia matkiva jäätelökoju. Ja monta pankkiautomaattia.

Vaatteet kuivumassa Gilin mökin orsilla kostean tulomatkan jälkeen

Ja omaisuus, kaikki oli märkää. Sama operaation paluumatkan jälkeen.

Saarella on jonkinlainen kilpikonnareservaatti, ja niitä sai käydä 'hoitamassa'

Hevoskyyti

Arkipäivää, veneen lastin purkamista, tällä kertaa hiekkasäkkejä. Saarella  on  monta rakennustyömaata käynnissä, ja kaikki materiaali tuodaan veneillä, hiekkakin näin pienissä säkeissä. Ja kaiken kantamisen hoitaa joka paikassa naiset.

Erään hylätyn mäkkikylän respa, aika erikoinen. Täällä tosin tehtiin jotain remppaa, niin ehkä se aukeaa joskus.

Korumyyjä rannalla. Näitä oli paljon.

Tämä on se vene millä me oltiin merihädässä. 

Kaiken rämpimisen jälkeen valitsin meille loppuajaksi hyvätasoisen hotellin Balin länsirannalta, johon tulimme tänään.

Yllätyksekseni meitä oli vastassa sviitti, jossa on olkkari, keittiö ja makkari sekä ylellinen kylppäri. Täällä on telkkari ja dvd, jääkaappi jossa juomia, suihkusta tulee kuumaa vettä silloin kun minä haluan eikä silloin kun se suihku itse haluaa tai ei ollenkaan. Kylppärissä on saippua, shampoo ja HAMMASMUKIT, sängyssä on peitto eikä vain lakana, illansuussa kävi poika suihkuttamassa moskiittomyrkkyä ja avaamassa sängyn. Kylppärissä on lisäksi katto, nuo katottomat suihkut ja vessat on tietysti ollut aika eksoottisia, mutta ei kauhean käytännöllisiä näin sateisena aikana. Vessapaperikin piti aina muistaa ottaa huoneeseen, sen oppi kantapään kautta kun oli muutaman kerran joutunut käyttämään mössöksi kastunutta paperia. Eikä sateessa sitäpaitsi ollut mukava siellä vessoissa istuakaan. Niin, ja sitten tässä on ranta ihan lähellä ja TÄNÄÄN PAISTOI AURINKO. 

Kamera meiltä on lopullisesti hajonnut, sain kuitenkin muistikortilta siirrettyä Gilin kuvat läppäriin.

Huomenna täytyy hankkia uusi kamera, se on muutenkin ollut meillä ostoslistalla lähiaikoina.