Amed

Amedissa siis satoi joka påivä. Saattaa tietysti johtua siitä, että kapean rantakaistaleen jälkeen on aika korkea vuori, joka kaiketi kerää pilviä.

Roopevaarin jäljet mustassa hiekassa. Tulivuorten pukausten takia tällä rannalla  on ihan oikeesti musta hiekka.

 Koska mitenkään ei voi olla vaan paikallaan niin lähdettiin hotellin lainaamien suurten sateenvarjojen suojassa etsimään erään suomalaispariskunnan omistamaa bungalow-aluetta. Parin kilometrin päässä se löytyikin, oikein tyylikäs paikka rannassa, vehreän kasvillisuuden keskellä. Isäntä sattui olemaan paikalla, ja kun tiesimme että hän on entisiä nokialaisia, niin selvisi aika äkkiä että hän tuntee hyvin meidän suvun nokialaisen, Turkin ajoita.

Syötiin siinä tosi maukas lounas, jonka jälkeen isäntä lähti viemään meitä takaisin. Poikettiin matkalla heidän uudella projektillaan,14 kpl luxusvilloja lomaosake-periaatteella. Näissä villoissa on jokaisessa oma butleri, uima-allas, näkymä merelle ja toiselta puolelta vuorille, yhteisiä tiloja on 2 ravintolaa, spa, kuntosali ja maan sisään kaivettu disco. 10 villaa on jo myyty, 9 suomalaisille ja yksi amerikkalaiselle. Jos teitä nyt, rakkaat äveriäät ystäväni , rupesi kiinnostamaan, niin yhteystiedot saa minulta.

Villan uima-allas

Seuraava aamu tuotti meille täydellisen yllätyksen, ei satanut. Aamutoimien jälkeen mun oli pakko ottaa kantaa tähän snorklaus-asiaan ja niin sitä mentiin rannalle jonne sitten heti ilmestyikin laitteidenvuokraaja,Yritin vielä inistä kuinka minua pelottaa mutta hänpä taikoi jostain kelluntaliivin ja niin sitä mentiin. Onneksi rannalla ei ollut muita snorklaajia, ehkä minua olisi vähän hävettänyt. Nyt oli kuitenkin oikein mukava rauhallisella mielellä kelluskella meressä katselemassa kauniita koralleja ja värikkäitä kaloja. Niin, mainitsinko jo että ne oli vain 100 m

päässä rannasta. Ja minä tarvitsin liivit!

Snorklaaja ilman liivejä

 Iltapäivällä sitten taas satoi. Onneksi ollaan täällä löydetty divareista muutama suomenkielinen kirja, kotoa tulleet kirjat on jo luettu. Ja onneksi meillä on mukana dvd-laite ja nippu elokuvia.

Viimeisenä aamuna Amedissa ei myöskään satanut, mutta oli aivan mahdottoman kova tuuli. Bungalowin palmunlehtikatto rämisi ja paukkui kun kaikenlaista kookospähkinää ja sitä pienempää ja suurempaa kappaletta putosi puista, puutarhureitten työkalut ja saavit lentelivät ympäri pihaa ja kaikki irtonaiset sandaalit ja pyyhkeet löytyivät mikä mistäkin.

Näkymä meidän bungalowin edestä kohti ravintolaa ja edelleen merelle.

Yhdentoista aikaan lähdettiin sitten ajelemaan kohti Sanur Beachia josta on tarkoitus lähteä aamulla laivalla Nusa Lambongan saarelle muutamaksi päiväksi. Matkalla käytiin tutustumassa yhteen Balin kuuluisista nähtävyyksistä Tirta Gangga, joka oli viimeisen kuninkaan vuonna 1948 rakennuttama kesämökki. Tämä kunkku tykkäsi uimisesta, ja alueella olikin monta uima-allasta, yksi kunkulle, yksi hänen kuudelletoista lapselleen, yksi kuningattarille ja yksi raskaana oleville kuningattarille.

Varsinainen talo oli hyvin vaatimaton palmunlehtikattoinen pieni mökki, jossa hänen Hollannissa asuva veljentyttärensä asuu käydessään Balilla. Minusta on aivan käsittämätöntä että vielä vuonna 1948 jolloin minäkin olen ollut jo 2-vuotias, vielä on rakennettu tällaista täälläkään päin maailmaa

kunkun uima-altaita

.

Kaksi lohikäärmettä

Balilainen ja suomalainen macho

Kun kolmen tunnin matkan jälkeen tultiin perille Sanuriin, niin ei auttanut muu kuin todeta että ollaan oltu väärässä paikassa. Täällä aurinko paistoi, tosin vähän utuisasti, mutta kuitenkin. Uskon ja luotan siihen, että huomisesta alkaen on pelkkää paistetta. 

Kalansaalista Sanurin rantabulevardilla

Kuka haluaa tällaisen tuliaisiksi?

  Haaa, ennenkuin ehdin julkaista tämän postauksen, alkoi sataa!!