Lembongan ja Gili

Illalla Sanurissa satoi siis taas kaatamalla, ja loikimme paljain jaloin vesilätäköitten läpi naapuriravintolaan saamaan iltapalaa. Aamulla vielä tihutti. Mutta se loppui aika pian ja taivas rupesi kirkastumaan.

Aamiaisen jälkeen lähdettiinkin sitten veneilemään kohti Lembonganin saarta joka on Balin itäpuolella. Saarelle kulkee erilaisia veneitä, pikaisia (30min), hitaampia (60min) ja vielä hitaampia (90min). Valitsimme sen keskimmäisen kun sen hinta oli vain 1/3 pikaisen hinnasta. Meitä oli vanhassa vähän kulahtaneessa puuveneessa ehkä 10 matkustajaa, paljon enemmän olisi mahtunut.

Kun pääsimme avomerelle, niin aallot rupesi olemaan aikalailla isoja ja ne meni jotenkin ristiinrastiin niin ettei oikein tiennyt mistäpäin ne tuli.

 Yhtäkkiä yksi tuli sisään ja suoraan roopevaarin selkään. Minusta uitettu roopevaari näytti kovin koomiselta enkä tainnut sitä juurikaan peitellä. Ei mennyt kun hetki kun taas tuli takaapäin aalto, paljon suurempi, ja se valitsi minut pääuhrikseen. Kanssamatkustajat, varsinkaan roopevaari, ei juurikaan peitellyt riemuaan. Niinpä saavuttiin aikamoisen matkan jälkeen perille likomärkinä.

Majoitustiloja täällä on yllinkyllin, senkun vaan valitsee, ja majoitusta löytyy kaikissa hintaluokissa. Kaikki turistitoiminta on ihan rannalla ja heti majapaikkarivistön takana alkaa kylä joka on ihan autenttinen balilaiskylä kanoineen, lehmineen, pyörineen, mopoineen (autoja täällä ei ole ollenkaan), lapsineen, vanhuksineen, tunkioineen ja niin edelleen.

tätä pittoreskia kujaa pitkin kuljettiin meidän bungalowille

rantamaisemaa. koko rannan pituudelta kulki kivetty kävelytie, joka tosin paikoin oli sortunut ja korvattu hiekkasäkeillä. tämä on halpisrantaa, rikkaitten mökkeröt näkyy tuolla taustalla 

Ilma on kuuma ja kostea, rannalla käy kuitenkin vilvoittava tuuli. Aurinko paistoi ainakin tänään täydellä terällä. Vihdoinkin.

Tämän saaren asukkailla on aika erikoinen elinkeino. Rannan tuntumassa kulkee naisia vyötäröään myöten vedessa keräämässä merilevää, edestakaisin koko rannan pituudelta koko päivän. Illalla

saalis lastataan veneisiin, joita lähti kymmenittäin sauvomaan johonkin, kaikki samaan suuntaan. En vielä tiedä mihin ne menee, mutta veikkaan että levät viedään naapurisaaren rantaan kuivumaan, siellä kun ei ole turistitoimintaa. Täälläkin näki tuolla kylän puolella isompia ja pienempiä määriä levää levitettynä pihalle kuivumaan. Levää käytetään ainakin elintarviketeollisuudessn hyytymisaineena, en vielä tiedä mihin muuhun, mutta otan selvää.

levänkerääjä

levää kuivumassa

toinen erikoisuus, koko perhe kaivamassa rannalla matoja. Madonkaivajia oli koko rannan pituudelta illansuussa. 

Tänään oli sitten naisten päivä. Illalla summattiin miten se oli mennyt, roopevaarin mielestä

osaltani yltäkylläisesti. Aamulla sain pusun – no se oli ihan OK. Sitten sain päivällä jäätelön, jonka kuitenkin palautin keittiöön. Tilasin nimittäin annoksen jossa olisi yksi pallo minttusuklaajäätelöä ja yksi passionhedelmää. Sain kupin jossa oli joku mintun makuinen vihreä liemi joka ei ollut suklaata nähnytkään ja yksi muodoton jääkimpale joka väriltään ehkä muistutti passionhedelmää. Sitten sain illallisella lasillisen valkoviiniä, joka tässä maassa on vähän erikoista, mutta jonka kuitenkin maksoin itse. Siis mukavaa naistenpäivää teille kaikille, paljon jälkikäteen, koska nettini ei suostu toimimaan täällä vaikka yhteyksiä olisi.

Auringonlasku Lembonganilla

 

Kahden päivän oleskelun jälkeen päätettiin lähteä eteenpäin, kahden tunnin venematkan päähän, Gilin saarille. Ne on kolme pientä saarta suuren Lombok-nimisen saaren kupeessa. Tällä kertaa ei onneksi edes mietitty hidasta venettä vaan lähdettiin katamaraanilla johon mahtuisi arviolta 30 matkustajaa,meitä oli kuitenkin vain kourallinen. Tiesin että merenkäynti voi olla hurjaa,mutta en voinut aavistaa että se olisi noin hurjaa. Minun varmaan pitää jäädä tänne kun en uskalla lähteä takaisin. Kun vihdoin päästiin perille, kipparikin näytti helpottuneelta ja myönsi että tämä ei ollut ihan normaalia. Perillä vaihteeksi satoi ja kylänraitti oli yhtä lätäkköä. Saaren yleinen kulkuväline on hevosrattaat ja niillä mekin lähdettiin etsimään hotellia. Kun sitten oltiin asettauduttu suht mukavaan bungalowiin, kohtasi uusi järkytys. Kaikki matkatavarat oli pakattu veneen katolle ja vaikka ne oli peitetty pressulla, niin ainakin meidän reppu oli läpimärkä. Kaikki vaatteet oli ihan likomärkiä ja lisäksi yksi mustavalkoinen mekko jonka olin ostanut täältä, oli värjännyt useita vaatekappaleita, ne meni roskiin. Tässä kosteassa ilmastossa mikään ei kuivu ellei aurinko paista, ja se on valitettavasti tilanne myös pesuloitten suhteen. Joten käytettävissä on tasan ne vaaatteet jotka oli matkalla päällä. On täällä jotain kauppoja mistä voi saadan jonkun t-paidan, mutta mitään varsinaista valikoimaa ei ole. Onneksi jätettiin pääosa tavaroista Balille, toivottavasti ne on tallessa kun mennään takaisin.

Sade loppui aika pian, mutta on pilvistä. Tehtiin pitkä kävelylenkki ja syötiin lounas. Pasta maistui hyvältä, aasialainen ruoka riiseineen ja nuudeleineen rupeaa jo vähän tökkimään.

Näillä seuduilla on aika aikainen aamuherätys, Lembonganilla kukot aloitti konsertin noin viiden aikaan, johon sitten kanatkin yhtyivät, täällä Gilillä ensimmäinen rukouskutsu raikaa moskeijan kovaäänisistä tasan kello 5.