Lontoo 3 - 8.10.2012

Olen aikaisemmissa postauksissa ihmetellyt milloin missäkin päin Kaukoitää kuinka joka

paikassa on free Wifi, pikkuriikkisellä saarella Thaimaassa, Vietnamissa, Borneolla, Balilla...

Yhtä paljon ihmettelen nyt Lontoon keskustaa, wifi:sta ei puhettakaan, siis siinä meidän hotellissa.

 Aikaa olisi toki

voinut ostaa, mutta ei hotellista, vaan joltain nettisivustolta ja periaatteessa en tällä mukana

liikkuvalla koneella käytä mitään pankkiyhteyksiin tai luottokorttinumeroihin perustuvaa.

Kun ihmettelin asiaa ne sanoi vaan että ilma on sakeanaan erilaisia yhteyksiä joita voi

käyttää ilmaiseksi. No, tällä koneella ei ainakaan löytynyt huoneessa yhtään ja lobbyssa

yksi kovin huono.

Mutta asiaan:

Kun saavuimme Lontooseen keskiviikkona alkuillasta satoi – kuinkas muuten. Päästiin

hienosti ja edullisesti bussilla Gatwickista kaupunkiin, mutta sitten petti kantti, ja otettiin

taksi bussiterminaalista hotelliin. Undergroundillakin olisi päässyt, mutta sateessa taksi tuntui taivaalliselta.

Hotelli sijaitsi Sussex Gardens nimisellä kadulla, jolla ei muuta olekaan kun hotelleja.

Ilmeisesti entisiä asuinrakennuksia muutettu hotelleiksi, kymmeniä pikkuhotelleja samassa

rakennuksessa. Huone ei ollut kummoinenkaan, meidän huoneet ei yleensä ole. Mutta on siisti

ja on riittävästi tyynyjä ja peittoja.

Omistaja on ilmeisesti intialaisperäinen hyvinkin tempperamenttinen naishenkilö, jouduttiin

tahtomatta kuulemaan aikamoinen riita hänen ja erään miespuolisen vastaanottovirkailijan

välillä, rouva ei säästellyt rumia sanojaan eikä äänen volyymiä vaikka istutttiin siinä lobbyssa .

Ensimmäisenä iltana käytiin vaan lähikadulla syömässä italialaisessa ravintolassa, sitten

äkkiä nukkumaan.

Lontoonmaassa näytti syksy olevan suunnilleen yhtä pitkällä kun Suomessakin, siellä ei

vaan ollut ruskaa, pudonneet lehdet oli vihreitä, korkeintaan vähän keltaisia. Lämpötila oli

suunnilleen sama kun lähtiessämme Suomesta, siis vähän viilee. Ei ollut ihan oikeanlaisia kamppeita mukana.

Torstai 4.10.

Aamulla suuntasimme metroasemalle tutkimaan erilaisia lippuvaihtoehtoja ja reittejä.

Oyster card osoittautui meille sopivaksi, sillä voi matkustaa keskustan alueella yli puolet

halvemmalla kun kertalipulla. Ensimmäinen kohteemme oli Parliament House ja sen

ympäristö. Ei menty parlamenttiin sisään, sen sijaan Westminster Abbeyssä kului parikin

tuntia. Ai niin – parlamentin ja kirkon väliin mahtui ensimmäinen pubissa nautittu olut.

Kirkko oli upea, vetää vertoja noille roomalaiskatolisille, ei vaan ole niin värikäs. Roopelle

tuli tippa linssiin kun hän katsoi alttaria jonka ääressä prinsessa D oli siunattu. Seuraavaksi

käytiin vilkaisemassa Buckingham Palacea jonka ympäristö on tänä vuonna tullut tutuksi

monistakin televisioinneista.

Riittamuori ja arvoisensa tausta

Ensimmäinen monesta pubioluesta. Huom muikea ilme!

Tyypillinen pubi ja tyypilliset asiakkaat. Meidän ikäisiä niissä muuten oikeestikin  näkyi aika paljon.

Toinen tyypillinen katunäkymä. Näitäkin oli vielä paljon.

Ei tullut Ellulta kutsua teelle vaikka tässä portilla norkoiltiin.

  

Buckinghamin jälkeen reipas kävely Covent Gardeniin jossa on ”markkinat”, ruokaa, juomaa ja sirkushiveja kansalle. Trafalgar Square ja Herra Nelson mahtuivat myös tämän

reitin varrelle.

Seuraavakasi suunnattiin StPaul's Cathedraliin, mutta sinne

ei enää päässyt sisään joten astuimme metroon ja suunnattiin hotellille. Tunnin tirsat teki

hyvää, sitten syömään, tällä kertaa kreikkalaiseen, ja sitten taas nukkumaan. Saas nähdä

ehditäänkö ollenkaan syömään mitään englantilaista kun noita muunmaalaisia on niin

paljon enemmän.

Pikkuhauvat isin kanssa Covent Gardenissa.

Perjantai 5.10.

Onneksi hotellin aamiainen loppuu 8.45, muuten tulisi nukuttua tehokasta kulkemisaikaa.

Aamiainen oli ihan peruskamaa, paahtoleipää, juustoa, kinkkua, marmeladia ja keitettyä

munaa. Neljässä aamussa ehti jo vähän kyllästyä.

Aamiaisen jälkeen lähdettiin kävellen kohti Kensington Parkia, siellä tutustuttiin Diana

Memorial Fountainiin, Albert Memorialiin ja Kensington Palaceen, jossa taas vierähti aikaa.

Tarkoitus oli mennä myös Harrodsiin, mutta se jäi nyt toistaiseksi koska illalla on

musikaaliesitys Haymarketissa ja halutaan tutustua siihen ympäristöön ennen esityksen

alkua.

Iki-ihana Peter Panin patsasa Kensington Gardenissa.

Ja muutama yksityiskohta edellisestä.

Diana Memorial Fountain - tästä olisin odottanut jotain näyttävämpää. Onhan se tyylikäs...

Victoria's desperately beloved husband Albert.

Lauantai 6.10.

Eilinen musikaali oli huikea kokemus. Vanha teatteri , Her Majesty's Theatre oli jo sinänsä

mielenkiintoinen tuttavuus. Sokkeloisia käytäviä, epämukavat penkit, runsas ja upea koristelu katossa ja näyttämön ympärillä, salintäydeltä yleisöä eri kansallisuuksista.

Teatteriyleisö tulee sisään päällysvaatteissaan ja juomamukit kädessä, tupakoida ei kuiten-

kaan saa. Oletettavasti hienommissa teattereissa on hieman erilaiset käytöstavat.

Baarista voi ostaa viinpullon ennen näytäntöä ja nauttia siitä osa, baarihenkilökunta sitten säilyttää sen viileässä ja voit nauttia loput väliajalla.

Entä sitten itse esitys – lavastus oli loistava, ei mitään modernia pelkistettyä kamaa, tuttu musiikki pauhasi täysillä ja esiintyjien ääni kantoi hyvin musiikin mukana. Kristallikruunu

rämähti estradille niinkuin kuuluukin ja venematka oopperan kellarissa oli unenomainen.

Roopevaarikin nautti täysin siemauksin vaikka ei ihan kaikkia käänteitä ymmärtänytkään.

Ennen esitystä käytiin taas pubissa, tällä kertaa syötiin englantilainen lautanen jossa oli

ploughman's pie, stilton ja cheddar-juustoa sekä erilaisia hillokkeita ja muita tyypillisiä

lisukkeita. Ilta oli sateinen, joten ei kuljeskeltu kovin paljon. Teatterin jälkeenkin satoi, joten

suuntasimme suoraan metroasemalle – satojen muiden kanssa. Ilmeisesti samaan aikaan

oli päättynyt useampikin tapahtuma Piccadillyn lähistöllä.

Piccadilly

Lauantai 7.10.

Lauantaiaamu valkeni kuitenkin aurinkoisena, onneksi, sillä ohjelmassa oli Notting Hill ja

Portobello Road. Sama ohjelma oli monella muullakin, noin kilometrin pituinen katu jossa oli myyntikojuja molemmin puolin, oli niin täynnä väkeä kun vain olla voi.

Myytävänä oli etupäässä

vintagea, sekä vaatteita että varsinkin astioita ja erilaisia koriste-esineitä, postereita ja 50/60-

luvun mainoksia. Mielenkiintoisia oli myös vanhat puiset golf-mailat, ruskeat nahkaiset

jalkapallot 50-luvulta ja paljon, paljon muuta. Kadun loppupää on pyhitetty erilaisille ruoka-

kojuille, varsinkin donitsi- ja cupcake-röykkiöt oli makeeta katseltavaa.

Kahviloita on joka nurkalla useita ja leivonnaiset ovat vastustamattomia. Kahviloissa muuten take-away-hinnat on n 30% halvemmat kun paikan päällä nautittuna. Tarkan

euron matkaaja olisi nauttinut leivoksensa ja capuccinonsa kadulla.

Tyypillinen talo Notting Hillissä.

Ne leivonnaiset.... ahhhh!

Erikoisesti sisustettu All Saints - myymälä, seinät peitetty vanhoilla ompelukoneilla  ja muitakin rättiteollisuuden koneita käytetty rekvisiittana.

Portobello Roadin jälkeen ajettiin 2-kerroksisella bussilla Oxford Streetille, kauppakadulle.

Lauantaipäivä oli tuonut myös Oxford Streetille kadun täydeltä shoppaajia.

Tässä vaiheessa oli kyllä jo mitta aika täynnä tungosta joten ei viivytty kovin kauan.

Iltapäivälevon jälkeen lähdettiin kuitenkin vielä uudestaan keskustaan, Roopevaari halusi

kokea Sohon illalla. Siellä sitten kuljeskeltiin lauantai-iltaisen nuorison seassa, oli siellä

kyllä muutama muukin meidän ikäinen utelias. Roopevaari sai kokea hämäräperäisten

sisäänkäyntien houkutkset ja vähän paljasta pintaa mainoksissa, onpahan nyt mitä kertoa

kavereille. Kävin minä Sohossakin! Sohokaan ei taida olla niinkuin ennen.

Yhden pubioluen jälkeen kotinurkille syömään mahtavat pihvit ja hyvää punaviiniä.

Sunnuntai 7.10.

Päivä valkeni taas aurinkoisena ja ohjelmassa oli The Tower, jossa vierähtikin koko päivä

eikä ihan riittänytkään. Linnoitus onkin paljon suurempi alue kun olin kuvitellut. Siellä oli

jos jonkinlaista toimintaa, paraateja, soittokuntia ja keskiaikaisiin asuihin pukeutuneita

airuita jotka julistivat kaikenlaisia kauheuksia.

Mielenkiintoisin paikka oli The Crown Jewels, jossa ihan oikeesti oli kruunajaiskruunu

timantteineen kaikkien muiden vähäarvoisempien kruunujen ympäröimänä. Toinen mieleen-

painuva esine oli valtava kultainen boolimalja, johon tekstin mukaan mahtuu 144 pulloa punssia. Boolikauhakin oli niin iso että annostelijan pitää kyllä olla kuntosalinsa käynyt.

Kuuluisa Traitor's Gate - ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää...

Mahtava Tower Bridge taustalla.

Aikaa ja voimia jäi hädin tuskin Tower Bridgen ihastelemiseen, tallustimme sen kuitenkin

päästä päähän, mutta näyttelyyn ei ehditty/jaksettu – koska piti vielä ehtiä sinne Harrodsiin.

Olin jo etukäteen päättänyt että käydään VAIN ja AINOASTAAN ruokaosastolla – ja niin

myös tehtiin! Oli se näkemisen arvoinen, ei sitä, eikä niitä tuotteita, eikä hintoja, voi mitenkään kuvailla. Olin aika hämmästynyt siitä, että kaikki asiakkaat – myös ostavat -

olivat ihan tavallisen näköisiä tallaajia, ei mitään glamour-tyyppejä.

Lontoon metro oli sunnuntaina osittain suljettu huoltotöiden takia, joten katsottiin kartasta

että mehän oikaistaan tästä tavaratalon edestä Hyde Parkin läpi hotellille, ei siinä mene kun

puoli tuntia. Kun oltiin tunti kävelty ja rupesi jo olemaan hämärää niin täytyi todeta että

ei se ihan niin yksinkertaista ollutkaan. Ei myönnetty että ollaan eksyksissä, eikä muuten

oltukaan, kartta vaan näytti väärin ja lenkki oli paljon pidempi kun luultiin. + että mentiin

vähän väärin. Perille kuitenkin päästiin. Oli aika rankka päivä, kyllä tuntui jaloissa.

Maanantai 8.10.

valkeni sateisena. Ei se oikeesti haitannut paljoakaan, lähtö lentokentälle oli kuitenkin heti

puolenpäivän jälkeen. Aika lentokentällä kävi aika pitkäksi, kone oli 2 tuntia myöhässä ja

oltiin kotona vasta reippaasti puolenyön jälkeen.

Paljon nähtiin, mutta paljon jäi myös näkemättä. Olin tehnyt ihan liian pitkän listan

paikoista jossa PITÄÄ käydä.

Vasemmanpuoleinen liikenne aiheutti vähän hämminkiä, onneksi suojateiden kohdalle on

kirjoitettu katuun isoilla kirjaimilla LOOK TO THE LEFT tai RIGHT.

Mieleenpainuvia oli myös taksit, kaikki uudetkin taksit on vanhan mallisia, osin uudet on

tosin värikkäitä, sekä kaksikerroksiset bussit ja punaiset puhelinkioskit.

Ei se Oyster-card loppujen lopuksi niin loistava ollutkaan. Huomasin jossain vaiheessa

että meillä oli eri summat kortissa jäljellä vaikka oltiin kuljettu tasan ja tarkkaan samat

matkat. Rupesin sitä kyselemään metroaseman lipunmyynnistä ja kun ne tulosti listan

meidän matkoista, niin toinen kortti näytti sellaisia matkoja jossa me ei ikinä oltu.

Virkailija ei oikein uskonut mun selityksiin vaan sanoi lopulta että ei niitä pitäisi

turisteille myydä ollenkaan. Kun kysyin mikä olisi parempi vaihtoehto, hän sanoi että

ainoa hyvä on kertalippu automaatista – joka maksaa £4,30(!!!) kun kortilla maksaa 2.

Tämän postauksen ulkonäkö on näköjään vähän kummallinen, mutta en nyt tähän hätään
keksi miten sen voisi muuttaa. Joten olkoon!