Amboselista Länsi-Tsavoon

Myöhään maanantai-iltana kun päivällinen oli ohi ja oli nukkumaanmenoaika, mentiin vielä yhdessä ulos katsomaan kirkasta tähtitaivasta. On se aika erilainen kun meillä pohjoisella pallonpuoliskolla. Ötökät oli kuitenkin kamalan aggressiivisia,kaikenmaailman koppakuoriaiset tipahteli taivaalta päähän ja siitä paidan sisään joten tuli aika kiire takaisin valoon ja sisätiloihin.

Tiistai, nyt eletään siis päivää 3.12.

Aamulla lähtö uuteen paikkaan, Länsi-Tsavoon. Amboselin ja Länsi-Tsavon väliselle matkalle

 lähti mukaan asemies, ei eläinten takia, vaan joskus kauan sitten sattuneiden levottomuuksien takia.

 Matka kesti noin 3 tuntia, josta ehkä 15 minuttia oli asfalttitietä, muuten poukkoiltiin milloin minkäkinlaisilla hiekkateillä. Maisema muuttui täysin matkan aikana, Amboselissa on tasaista savannia jolla helposti näkee kaikki eläimet, kun taas Tsavoon päin ajaessa kasvillisuus lisääntyy ja maisema muuttuu kumpareiseksi. Välissä on valtavia mustia laavakenttiä joilla ei kasva yhtään mitään. Shetani Lava on 8 km pitkä, 1.6 km leveä ja 5 m syvä. Uusimmat kerrokset ovat niinkin nuoria kun n.240 vuotta.

Roopevaari laavakentällä

Muuten täällä on satanut aika paljon kuten yleensäkin tähän aikaan vuodesta, joten joka puolella on vihreää ja rehevää. Tätä kirjoittaessani olen juuri katsonut telkkarista luonto-ohjelman Afrikasta, jossa kerrottiin suuresta kuivuudesta, ilmeisesti vuonna 2005, ja seurattiin esim. norsujen epätoivoista veden ja ravinnon etsimistä. Ohjelma oli kuvattu nimenomaan Amboselissa. Onneksi nyt oli satanut riittävästi, maisema ja eläimet voivat hyvin, kuten myös me.

Matkalla Tsavoon sen sitten näimme. Leijonan. Ensimmäisemme. Se makasi yhdessä pensaassa vatsa pulleena. On ihan käsittämätöntä miten nämä oppaat ja autonkuljettajat huomaa  hyvin piilossa ja suojassa olevat eläimet. Vaikka meille osoitettiin se pensas, saimme tähtäillä kiikareilla pitkään ennen kun hoksattiin se.

Mahtavaa.. kai te näette sen? Eipä tässä vaiheessa tiedetty mitä tuleman piti.

Perillä Tsavo westissä

Iltapäivällä taas puistoajelu, jonka aikana poikkeuksellisesti jalkauduimme. Kävimme  Mzimalähteelle, joka on Tsavo-joen alkulähde.

Maasta pulppuaa kirkasta juomakelpoista vettä, joka ensin kerääntyy  matalaksi joeksi jossa elää krokotiileja – nähtiin,

Piilokuva

Siellä se on!

 ja virtahepoja – nähtiin myös. Muita havaintoja tällä retkellä: norsuja, kirahveja, seeproja, antilooppeja (dikdik, impala, keihäsantilooppi, kudu), helmikanoja, käärmekauloja, kirjokalastaja, kotkia, haikaroita, tiikerikilppari – ja varmaan vielä muuta, joten oli todella antoisa retki.

Tiikerikilppari - ja kuljettajamme Peterin jalanjälki. Hän kävi nostamassa sen pois pusikosta että me nähtäis se.

Keihäsantilooppi

Pikkukudu

Dikdik - maailman pienin ja suloisin antilooppi, hartiakorkeus vain 35-45 cm

Päivällinen nautittiin tunnelmallisesti kynttilänvalossa, ei siksi että olisi joku sähkökatko, vaan siksi että ravintola on avoin eläinten juomapaikalle ja miljoonat ötökät kerääntyvät valoon eikä syömisestä olisi tullut mitään kun niitä tippuisi ruokaan ja juomaan ja päähän ja joka paikkaan. Viinilasissakin pidettiin kantta päällä.

Juomapaikalla oli koko illan seeproja, monenmerkkisiä ja –kokoisia antilooppeja ja monenlaisia lintuja. Ihan kun jossain matkailuesitteessä tai elokuvissa.