Ensimmänen varsinainen safaripäivä

Aikainen herätys aamu-ajelulle. Lähdettiin jo kello 6 liikkeelle ja löydettiin norsulauma jota seurailimme pitkän aikaa. Oli aivan uskomatonta että siinä me oltiin, jeepissä jonka katto on auki ja norsut rouskuttelee ruohoa ihan siinä vieressä. Niitä oli yli kymmenen yksilön lauma, kaiken ikäisiä ja kokoisia. Norsujen lisäksi ihastelimme Kenian toista  nähtävyyttä, lumihuippuista Kilimanjaroa. Toki nähtiin paljon muitakin eläimiä, mutta tämä oli tämän päivän huippu, samoin kuin kirahvilauma edellisen päivän.

Muutaman tunnin ajelun jälkeen mentiin takaisin hotelliin aamiaiselle, jonka jälkeen oli vuorossa vierailu maasai-kylään.

Tervetuloa meille...

Urhea mä ja vielä urheammat maasai-soturit

Maasait elävät karjanhoidolla ja – kun kuivuus on vienyt suuren osan karjasta -  nykyään myös matkailusta. Majat on ihan oikeesti  rakennettu savesta ja karjanlannasta sekoiteusta massasta ja katto on  yhteen sidotuista risuista. Ikkunoita ei ole, vain pienet reiät seinissä josta savu menee ulos. Ruoka tehdään avotulella sisällä majassa. Muuten majassa on kaksi ’huonetta’, toisessa nukkuu vanhemmat ja toisessa lapset seuranaan vasikat ja vuohet.

Keittiö

Makuusoppi

Tulentekoa

Se palaa sittenkin!

 Kaiken kaikkiaan elämänmeno on sellaista, että jossain vaiheessa olin varma että tämä on vain teatteria turisteja varten.  Etteikö niillä mukamas olisi tulitikkuja! Ja ettäkö ne ihan oikeesti tekis ruokaa siellä pimeessä majassa ja nukkuis sitten sen savun keskellä!Varsinkin kun vierailun päätteeksi  oli järjestetty itse tehtyjen tuotteiden myyntiä ja hinnat oli täysin kohtuuttomia. Tiesimme että pitää tinkiä, mutta kun se tinkiminen ei oikein ole meidän suomalaisten juttu. Ja varsinkin kun osa niistä puhui oikein hyvää englantia.

Myyntitapahtuma oli järjestetty asuinalueen ulkopuolelle ja jokaiselle pariskunnalle nimettiin oma kielitaitoinen opas joka kierrätti asiakastaan alueella. Tietysti hän vei asiakkaansa oman perheensä ständille. Siitä piti sitten valita mitä halusi ja sitten siirtyä oppaan kanssa syrjemmälle hieromaan kauppaa. Hintapyynnöt oli aivan pöyristyttäviä ja me maksettiin varmaan kaikki hurjaa ylihintaa tinkimisen jälkeenkin. No, toivottavasti rahat menee hyvään tarkoitukseen.

Tämä on siis esikoulu. Varsinainen koulu on vähän matkan päässä hiukan paremmassa rakennuksessa, mutta se oli nyt kiinni.

Päästiin myös käymään esikoulussa jossa iloiset, puhtaat ja siistit oppilaat esittivät meille englanninkielentaitojaan laulun ja laskemisen (yhdestä kolmeenkymmeneen) muodossa.

Kun seuraavana päivänä lähdettiin Amboselista eteenpäin maasai-alueen läpi  näin muita maasai- kyliä, joissa oli esim. pyykkiä kuivumassa ja asukkaita askareissaan. En tänä päivänäkään tiedä mitä uskoisin tästä touhusta.