Myöhään maanantai-iltana kun päivällinen oli ohi ja oli
nukkumaanmenoaika, mentiin vielä yhdessä ulos katsomaan kirkasta tähtitaivasta.
On se aika erilainen kun meillä pohjoisella pallonpuoliskolla. Ötökät oli
kuitenkin kamalan aggressiivisia,kaikenmaailman koppakuoriaiset tipahteli
taivaalta päähän ja siitä paidan sisään joten tuli aika kiire takaisin valoon
ja sisätiloihin.
Tiistai, nyt eletään siis päivää 3.12.
Aamulla lähtö uuteen paikkaan, Länsi-Tsavoon. Amboselin ja Länsi-Tsavon väliselle matkalle
lähti mukaan asemies, ei eläinten takia, vaan joskus kauan sitten sattuneiden levottomuuksien takia.
Matka kesti noin 3 tuntia, josta ehkä 15
minuttia oli asfalttitietä, muuten poukkoiltiin milloin minkäkinlaisilla
hiekkateillä. Maisema muuttui täysin matkan aikana, Amboselissa on tasaista
savannia jolla helposti näkee kaikki eläimet, kun taas Tsavoon päin ajaessa
kasvillisuus lisääntyy ja maisema muuttuu kumpareiseksi. Välissä on valtavia
mustia laavakenttiä joilla ei kasva yhtään mitään. Shetani Lava on 8 km pitkä, 1.6 km leveä ja 5 m syvä. Uusimmat kerrokset ovat niinkin nuoria kun n.240 vuotta.
Roopevaari laavakentällä |
Muuten täällä on satanut aika paljon
kuten yleensäkin tähän aikaan vuodesta, joten joka puolella on vihreää ja
rehevää. Tätä kirjoittaessani olen juuri katsonut telkkarista luonto-ohjelman Afrikasta, jossa kerrottiin suuresta kuivuudesta, ilmeisesti vuonna 2005, ja seurattiin esim. norsujen epätoivoista veden ja ravinnon etsimistä. Ohjelma oli kuvattu nimenomaan Amboselissa. Onneksi nyt oli satanut riittävästi, maisema ja eläimet voivat hyvin, kuten myös me.
Matkalla Tsavoon sen sitten näimme. Leijonan. Ensimmäisemme. Se makasi
yhdessä pensaassa vatsa pulleena. On ihan käsittämätöntä miten nämä oppaat ja
autonkuljettajat huomaa hyvin piilossa
ja suojassa olevat eläimet. Vaikka meille osoitettiin se pensas, saimme tähtäillä kiikareilla pitkään ennen kun hoksattiin se.
Mahtavaa.. kai te näette sen? Eipä tässä vaiheessa tiedetty mitä tuleman piti. |
Perillä Tsavo westissä |
Iltapäivällä taas puistoajelu, jonka aikana poikkeuksellisesti jalkauduimme. Kävimme Mzimalähteelle, joka on Tsavo-joen alkulähde.
Maasta pulppuaa kirkasta juomakelpoista vettä, joka ensin
kerääntyy matalaksi joeksi jossa elää
krokotiileja – nähtiin,
Piilokuva |
Siellä se on! |
ja virtahepoja – nähtiin myös. Muita havaintoja tällä
retkellä: norsuja, kirahveja, seeproja, antilooppeja (dikdik, impala,
keihäsantilooppi, kudu), helmikanoja, käärmekauloja, kirjokalastaja, kotkia,
haikaroita, tiikerikilppari – ja varmaan vielä muuta, joten oli todella antoisa
retki.
Tiikerikilppari - ja kuljettajamme Peterin jalanjälki. Hän kävi nostamassa sen pois pusikosta että me nähtäis se. |
Keihäsantilooppi |
Pikkukudu |
Dikdik - maailman pienin ja suloisin antilooppi, hartiakorkeus vain 35-45 cm |
Päivällinen nautittiin tunnelmallisesti kynttilänvalossa, ei
siksi että olisi joku sähkökatko, vaan siksi että ravintola on avoin eläinten
juomapaikalle ja miljoonat ötökät kerääntyvät valoon eikä syömisestä olisi
tullut mitään kun niitä tippuisi ruokaan ja juomaan ja päähän ja joka paikkaan.
Viinilasissakin pidettiin kantta päällä.
Juomapaikalla oli koko illan seeproja, monenmerkkisiä ja
–kokoisia antilooppeja ja monenlaisia lintuja. Ihan kun jossain
matkailuesitteessä tai elokuvissa.