Junamatka
sujui mallikkaasti, ainoa kummastuksen aihe oli junanvaihto. Vaihto oli
paikassa nimeltä Sestri Levante ja kun juna pysähtyi laiturille 1 niin kaikki
nousi pois. Jatkoyhteys Rapalloon lähtisi samalta raiteelta 15 min myöhemmin.
Ei siihen kuitenkaan mitään uutta junaa tullut, vaan tämä sama juna oli se
jatkoyhteys. Joten kiipesimme takaisin samoille paikoille millä olimme tulleet
ja jatkoimme matkaa.
Rapallossa
asuttiin ihan oikeassa hotellissa aamiaisineen kaikkkineen. Hotellin sijainti
aivan loistava, ihan rantabulevardin vieressä,
ja veneet Portofinoon lähti kadun vastakkaiselta puolelta.
Hotel Miramare |
Hotellin edustalla on tällainen pieni huvimaja tai esiintymislava jossa on tosi upeat kattomaalaukset. Käyttö ei ihan selvinnyt, iltaisin siinä lapset heittivät kärrynpyörää.
Rapallon rantabulevardia, Lungomare Vittorio Veneto
Rantabulevardin päässä oleva linnoitus, ei kooltaan kovinkaan vaikuttava. Linnoitus on aikoinaan rakennettu suojaamaan kaupunkia merirosvoilta, ehkä se niihin olosuhteisiin oli ihan riittävä.
Rantakadun toisessa päässä bongasin kolme peräkkäistä täysin hylättyä rakennusta. Haalistuneista teksteistä kävi ilmi että ne oli joskus - eikä kovin kauan sitten - ollut hotelleja Sydämeni itkee ja sormeni kihelmöivät aina kun näen tällaisia ränsistyneitä taloja. Mitä tuhlausta!!
Heti aamulla lähdimme ensimmäisellä kyydillä
kohti Portofinon niemimaata. Siellä on kolme pysähdyspaikkaa, kauimpana
on San Fruttuoso, joka on oikeastaan
vain kirkko ja luostari sekä niiden ympärille rakennettuja muutamia taloja. Sinne pääsee vain veneellä tai jalan. Nyt ei päässyt
veneelläkään, jostain syystä se oli juuri nyt suljettu. Olisin mielelläni
nähnyt sen. Jalan olisi ollut liian pitkä matka, arviolta 75 min. Sen sijaan vietimme päivän
Portofinossa ja Santa Margheritassa.
Nämä välimeren maat ovat käyneet kovaa kisaa setä Kolumbuksesta. Samanlainen käsi ojossa seisova ukkeli on ainakin Lissabonissa, Barcelonassa ja täällä Italian Portofinossa.
Margheritassa on tosi hieno puisto kupungin viereisellä rinteellä, Parco di Villa Durazzo. Tuo villa on aikoinaan ollut jonkun mahtisuvun omistuksessa, joka on perustanut puiston ja hankkinut sekä ulos että sisään hienoa taidetta. Rakennus on nykyään yleishyödyllisessä käytössä, puisto on erittäin hienosti hoidettu ja entisöity.
Puistossa kasvoi tällainen matala palmu jota en ole koskaan ennen nähnyt. Mikähän lienee?
Nämä välimeren maat ovat käyneet kovaa kisaa setä Kolumbuksesta. Samanlainen käsi ojossa seisova ukkeli on ainakin Lissabonissa, Barcelonassa ja täällä Italian Portofinossa.
Margheritassa on tosi hieno puisto kupungin viereisellä rinteellä, Parco di Villa Durazzo. Tuo villa on aikoinaan ollut jonkun mahtisuvun omistuksessa, joka on perustanut puiston ja hankkinut sekä ulos että sisään hienoa taidetta. Rakennus on nykyään yleishyödyllisessä käytössä, puisto on erittäin hienosti hoidettu ja entisöity.
Puistossa kasvoi tällainen matala palmu jota en ole koskaan ennen nähnyt. Mikähän lienee?
Veistospuiston sisäänkäynnin vaikuttava vartija |
Kun astelee sisälle kaikista avoimista kirkonovista, niin ei enää pysty erottelemaan missä kirkossa on mitäkin. Kaikki nämä etelä Euroopan kirkot ovat todella kauniita runsaine koristeineen, maalauksineen veistoksineen ym. Tuossa kuvassa oleva kuitenkin poikkeaa tavanomaisesta ja oli hyvin pysähdyttävä.
Molemmat kaupungit ovat tosi viehättäviä pikku merenrantakaupunkeja,
joissa voisi päivän tai kaksi viettää, ei kuitenkaan enempää ellei tosissaan
kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta – jota sitäkään ei päiväsaikaan turistisesongin aikana ole.
Hienoja huvipursia satamissa ja rannassa muutamia tosikalliita
huippumuotiliikkeitä. Portofonon niemimaan rannikolla on valtavasti hylkyjä
joten sukellusalan yrityksiä on paljon.
Sää oli
mahtava, aurinko paistoi kirkkaalta siniseltä taivaalta ja tiedot Suomen
pakkasista tuntuivat epäuskottavilta.
Rapallossa oli muuten Sibelius festivaali – parte
delle celebrazioni per il 150 anniversario della nascita di Jean Sibelius.
Suomalaisina esiintyjinä mm Suvi Lehtonen-Gräsbeck, Satu Jalas, Laurentius
ensemble, New Helsinki Quartet… vaikka
en
tällaisissa konserteissa yleensä käy, niin VARMASTI olisin mennyt – ellei
ensimmäinen konsertti olisi ollut perjantai- iltana kun olimme jo Nizzassa.
Harmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti