maanantai 12. lokakuuta 2015

RAPALLO JA PORTOFINO



Junamatka sujui mallikkaasti, ainoa kummastuksen aihe oli junanvaihto. Vaihto oli paikassa nimeltä Sestri Levante ja kun juna pysähtyi laiturille 1 niin kaikki nousi pois. Jatkoyhteys Rapalloon lähtisi samalta raiteelta 15 min myöhemmin. Ei siihen kuitenkaan mitään uutta junaa tullut, vaan tämä sama juna oli se jatkoyhteys. Joten kiipesimme takaisin samoille paikoille millä olimme tulleet ja jatkoimme matkaa.

Rapallossa asuttiin ihan oikeassa hotellissa aamiaisineen kaikkkineen. Hotellin sijainti aivan loistava, ihan rantabulevardin vieressä,  ja veneet Portofinoon lähti kadun vastakkaiselta puolelta.

Hotel Miramare



Hotellin edustalla on tällainen pieni huvimaja tai esiintymislava jossa on  tosi upeat kattomaalaukset. Käyttö ei ihan selvinnyt, iltaisin siinä lapset heittivät kärrynpyörää.


Rapallon rantabulevardia, Lungomare Vittorio Veneto



Rantabulevardin päässä oleva linnoitus, ei kooltaan kovinkaan vaikuttava. Linnoitus on aikoinaan rakennettu suojaamaan kaupunkia merirosvoilta, ehkä se niihin olosuhteisiin oli ihan riittävä.


Rantakadun toisessa päässä bongasin kolme peräkkäistä täysin hylättyä rakennusta. Haalistuneista teksteistä kävi ilmi että ne oli joskus - eikä kovin kauan sitten - ollut hotelleja  Sydämeni itkee ja sormeni kihelmöivät aina kun näen tällaisia ränsistyneitä taloja. Mitä tuhlausta!!

Heti aamulla lähdimme ensimmäisellä kyydillä  kohti Portofinon niemimaata. Siellä on kolme pysähdyspaikkaa, kauimpana on  San Fruttuoso, joka on oikeastaan vain kirkko ja luostari sekä niiden ympärille rakennettuja muutamia taloja. Sinne pääsee vain veneellä tai jalan. Nyt ei päässyt veneelläkään, jostain syystä se oli juuri nyt suljettu. Olisin mielelläni nähnyt sen. Jalan olisi ollut liian pitkä matka, arviolta 75 min. Sen sijaan vietimme päivän Portofinossa ja Santa Margheritassa.










Nämä välimeren maat ovat käyneet kovaa kisaa setä Kolumbuksesta. Samanlainen käsi ojossa seisova ukkeli on ainakin Lissabonissa, Barcelonassa ja täällä Italian Portofinossa.


Margheritassa on tosi hieno puisto kupungin viereisellä rinteellä, Parco di Villa Durazzo. Tuo villa on aikoinaan ollut jonkun mahtisuvun omistuksessa, joka on perustanut puiston ja hankkinut sekä ulos että sisään hienoa taidetta. Rakennus on nykyään yleishyödyllisessä käytössä, puisto on erittäin hienosti hoidettu ja entisöity.





Puistossa kasvoi tällainen matala palmu jota en ole koskaan ennen nähnyt. Mikähän lienee?


Veistospuiston sisäänkäynnin vaikuttava vartija


Santa Margheritan kirkkoon vievät katumusten portaat


Kun astelee sisälle kaikista avoimista kirkonovista, niin ei enää pysty erottelemaan missä kirkossa on mitäkin. Kaikki nämä etelä Euroopan kirkot ovat todella kauniita runsaine koristeineen, maalauksineen veistoksineen ym. Tuossa kuvassa oleva kuitenkin poikkeaa tavanomaisesta ja oli hyvin pysähdyttävä.

 Molemmat kaupungit ovat  tosi viehättäviä pikku merenrantakaupunkeja, joissa voisi päivän tai kaksi viettää, ei kuitenkaan enempää ellei tosissaan kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta – jota sitäkään ei  päiväsaikaan turistisesongin aikana ole. Hienoja huvipursia satamissa ja rannassa muutamia tosikalliita huippumuotiliikkeitä. Portofonon niemimaan rannikolla on valtavasti hylkyjä joten sukellusalan yrityksiä on paljon.
Sää oli mahtava, aurinko paistoi kirkkaalta siniseltä taivaalta ja tiedot Suomen pakkasista tuntuivat epäuskottavilta.
Rapallossa oli muuten Sibelius festivaali – parte delle celebrazioni per il 150 anniversario della nascita di Jean Sibelius. Suomalaisina esiintyjinä mm Suvi Lehtonen-Gräsbeck, Satu Jalas, Laurentius ensemble, New Helsinki Quartet…  vaikka
en tällaisissa konserteissa yleensä käy, niin VARMASTI olisin mennyt – ellei ensimmäinen konsertti olisi ollut perjantai- iltana kun olimme jo Nizzassa. Harmi.

Kahden täyden palvelun hotelliyön jälkeen taas suuntana rautatieasema ja viimeinen kohde tällä matkalla – jo ennestään tuttu Nizza.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti