CINQUE TERRE - VIISI KYLÄÄ

Rupesin kovin myöhäisessä vaiheessa etsimään majoitusta Cinque Terrestä koska oletin ilman muuta että tässä vaiheessa vuotta majoituksen saa mistä vaan haluaa. Toisin kuitenkin kävi, kaikkialla oli täyttä ja lopulta en enää välittänyt mistä kylästä sen huoneen olisin saanut, kunhan vain saisin jotain. Kun sitten olin saanut mielestäni täysosuman yhdestä majapaikasta Bookingin kautta niin omistaja lähetti seuraavana päivänä sähköpostin ettei hänellä mitään huonetta ole vapaana. Valittelin tilannetta kovasti ja hän lupasi kysyä joltain kaveriltaan – jolta sitten löytyikin huone. Tultiin tänne aika heppoisin eväin, minulla ei ollut aavistustakaan missä päin huone on eikä siitä minkälainen ihminen olisi meitä vastassa. Kaikki meni kuitenkin loppujen lopuksi hyvin ja  Vernazza, järjestyksessä  kylä numero 4 etelästä päin, tuntuu nyt meistä parhaimmalta, kylä lähtee ihan rannasta nousemaan loivasti ylöspäin ja täällä on helppo kulkea.

Kaupungin rannassa

Ensimmisen päivän tuuli nosti aikamoiset pärskeet ranta-aukiolle

Heti ensimmäisenä aamuna lenkkivaatteet päälle ja ylös rinteille kulkemaan lähimpään kylään, Cornigliaan, joka on kylä numero 3. En ehkä olisi lähtenyt niin reippain mielin jos olisin tiennyt mikä meitä odottaa. Matkaa oli vain 3,5 km (???) mutta korkeuseroa n. 200 m . Polku on kapea, kivinen, sateen jäljiltä märkä ja kurainen ja loppupäässä kun lenkkarien pohjat oli ihan saviset, niin liukaskin. Suuri osa koko reitistä on portaita, ensin ylös, ylös ja edelleen ylös, sitten hetki tasaista ja taas ylös. Alas ei sitten mentykään niin paljon koska Corniglia sijaitsee aika ylhäällä merenpinnasta. Jos matkan alkuvaiheessa Kroatiassa jo valittelin portaita, niin se ei ollut mitään verrattuna tähän. Täällä portaat ovat oikeastaan vain epätasaisesti aseteltuja kiviä ja koko ajan saa katsoa jalkoihinsa ettei astu harhaan.   Ihmettelimme suuresti vastaan tulevia ihmisiä, niistä suuri osa oli vanhuksia (hehheh), mutta ihan oikeesti huonokuntoisemman oloisia kun me, kumaraisia, ryppyisiä ja  ontuvia, eikä ne vaikuttanut yhtään rasittuneilta, naureskelivat vaan kun me hikisinä ja puuskuttaivina taivalsimme eteenpäin.

Tämä on vasta alkupmatkaa

Vernazza korkeelta, tustalla näkyy kaupunki numero 5 Monteresso al Mare

Puuskutustauko

 Tässä kohtaa huokaisimme helpotuksesta, enää 250 m – vaikka ei sitä kaupunkia kylläkään näy missään.  Kun oli kuljettu vielä ainakin puoli tuntia rupesi usko jo vähenemään ja Roopevaari oli ihan varma että me ollaan missattu se kylä ja että ollaan jo menossa kohti kylää numero 2. Juuri tässä kohtaa tuli vastaan suomalainen
 pariskunta joka kuulu Roopevaarin mietteet ja lohdutti että kyllä se oikea kylä on ihan lähellä, ihan pikku matka vielä.

Insinööri-vaari ihmettelemässä sortumaa

 Perille päästiin viimein, lenkkarit ja housunpuntit kuraisina, paidat hikisinä ja takit tyhjinä. Ruoka ja varsinkin sen kanssa nautittu huurteinen juoma auttoivat kuitenkin suuresti. Paluumatkasta neuvoteltiin vakavasti, mutta loppujen lopuksi sovittiin kuitenkin että molempien mielestä junakuljetus on miellyttävämpi. Sitä on vaan niin vaikea tunnustaa. Yllätys oli vielä edessä, kylä sijaitsee kovin korkealla ja sieltä oli vielä kömmittävä alas asemalle.

Corniglian juna-asema kaupungista päin, 100 m alempana ..

... ja portaat sinne

Muutamilla asemilla näkyi kyllä hissejä, mutta yksi oli laudoitettu umpeen, ja toiseen piti hakea hissinkäyttäjä jostain ....

Seuraavana aamuna taas kuraiset ja hikiset vaatteet päälle ajatuksena matkustaa junalla Riomaggioreen, kylä numero 1, ja kävellä sieltä Manarolaan, kylä numero 2. Perillä kuitenkin selvisi että edellisen yön sateiden takia reitti on tänään suljettu, sama koskee reittiä kylän numero 2 ja 3 väliä.  Ei siis patikointia tänään. Sen sijaan kiipesimme portaat – kuinkas muuten – Riomaggioren korkeimpaan kohtaan eikä sekään ihan vaatimaton juttu ollut. Takaisin lähdimme venekyydissä – jouduin taas ihmettelemään miten täällä on niin paljon ihmisiä tähän aikaan vuodesta ja minkälaista täällä mahtaa olla sesonkiaikana. En millään olisi uskonut että kaikki jonossa olevat ihmiset olisi mahtunut veneeseen, mutta sinne ne vaan tunkivat eikä vene uponnut. Matka kestää vajaa puoli tuntia vaikka vene pysähtyy yhdessä välikaupungissa, joten sen ajan kyllä kestää tungoksessakin. Huom!  yksi kolmasosa tästä matkasta kesti meiltä kävellen edellisenä päivänä ainakin 3 tuntia, ellei enemmän.

Kolme ensimmäistä kylää sijaitsee korkealla merenpinnasta ja nyt kun olen nähnyt

mitä se oikeasti on, niin olen kovin tyytyväinen siitä että osakseni sattui juuri tämä kapunki. Minua oikeasti puistattaa ajatuus siitä että olisin(tai olisimme) raahanneet laukut kaikkia portaita ja ylämäkiä ylös. On nähty kaikenlaisia työntämis-, vetämis-

ja puskemistekniikoita eikä mikään ole näyttänyt mukavalta.

Rakkaat lukijat - kaikki 11 - jos olette lähettäneet kommentteja niin niitä ei valitettavasti näy. Muuten olisin ihan varmasti julkaissut ne. Minulla on ollut kovin vaatimaton ja vaihteleva nettiyhteys, ehkä kommentitkin löytyvät kun pääsen 'ihmisten ilmoille'