Kroatiasta Italiaan

Palaan myöhemmin vielä Kroatiassa olemiseen, mutta kirjaan nyt tuoreeltaan tunnelmia siirtymisestä Splitistä Anconaan, Italiaan.  Lähdimme Splitistä illalla  kahdeksan aikaan aluksella jonka nimi on Regina Della Pace.  Nimi Regina assosioitui heti kotimaisiin laivoihin, ja tämä muistuttikin 80/90 luvun Tukholman tai Tallinnan välissä kulkevia aluksia. Eräällä käytävällä näimmekin kyltin jossa on eestinkielinen teksti. Netistä sitten selivisi laivan historia joka on hyvinkin mielenkiintoinen. Se on kulkenut vaikka kuinka monen maan lipun alla. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin että se oli joskus 90-luvulla pysäytetty johonkin Ruotsin satamaan koska siinä havaittiin 18 puutetta, joista yksikin olisi riittänyt pysäyttämään sen. Tämän jälkeen laiva oli toimitettu Norjan kautta taas eteläisemmille vesille, mutta missään kohtaa ei kerrottu oliko nämä viat korjattu ja jos oli, niin missä ja kenen toimesta! Kierrellessämme laivaa tuli aina vaan enemmän mieleen entinen N-liitto, kaupan hyllyt ammottivat tyhjyyttään ja ravintola muistutti suuresti sen aikaisia standardiravintoloita. Koko henkilökunta oli filippiiniläistä, hyvin käyttäytyviä ja hyvin englantia puhuvia. Kuulin vierestä että niillä on  7 kk pesti jonka jälkeen pääsee käymään kotimaassa. Laiva kulki kuitenkin tuon välin varsin mallikkaasti ja  aamulla aikaisin oltiin perillä Anconassa.  Lieneekö syynä aikainen ajankohta,  kylmähkö aamu, aamiaisen puute vai sataman ankeus, mutta aika synkältä näytti. Olin jostain saanut sen käsityksen että satamasta pääsee junalla rautatieasemalle, mutta ei siellä mitään junaa ollut. Suuren parkkialueen kauimmaisessa nurkassa seisoi jotain linja-autoja johon meni ihmisiä, mutta sinne johtavalla portilla seisova vartija  mutisi jotain että ne ei mene. Otimme sitten taksin asemalle että päästiin laukuista eroon, juna lähtisi vasta 11.40.  Kun laukut oli luovutettu säilytykseen lähdettiin talsimaan tosi synkeän näköista katua johonkin missä luultiin että on kaupungin keskusta. Ei ketään ihmisiä missään, ei mitään kauppaa tai kahvilaa, kaikissa paikoissa luukut edessä.  Tässä vaiheessa matkakumppanini rupesi jo kitisemään ja päätti ottaa ohjat omiin pikku kätösiinsä. Olimme bussipysäkin kohdalla kun siihen tuli bussi, Roopevaari hyppäsi sisään ja kysyi center?, kuski nyökkäsi ja kohta olimmekin bussikyydillä päässeet torille joka juuri rupesi heräilemään ja josta löytyi avoinna oleva kahvila. Kiertelimme muutaman tunnin torilla ja sen ympäristössä, sitten taas bussilla asemalle ja junaan. Joka tapauksessa Ancona näytti aika tylsältä paikalta.

Eväät laivan hytissä

Grillattua sikaa torilla

ja sama vähän myöhemmin

Kinkkua ja leipää

Jättiläiskokoisia juustoja

ja hauskasti esillepantua chiliä

 Junamatka meni mukavasti, ensimmäinen etappi Anconasta Parmaan kulki melkein koko ajan ihan rannan tuntumassa, toinen etappi Parmasta La Speziaan taas oli kovasti vaihtelevaa, ensin oli laakeita viljelysmaita, sitten tuli vastaan vuoret ja juna kulki paljon tunneleissa. Mutta aina kun päästiin tunnelista hetkeksi ulos, oli vuoristomaisemat huikaisevat. Komas etappi La Speciasta Vernazzaan kesti vain 20 min, ja sitten olimmekin jo perillä kauan odottamassani Cinque Terressä,