NIZZA

Vielä muutama kuva  Rapallosta ja Portofinosta ennen kun siirrymme Nizzaan

Ja sitten kohti Nizzaa, tämän matkan viimeistä  kohdetta. Matka meni taas junassa mukavasti, meillä oli junanvaihto Genovassa, mutta se sujoi tosi helposti, Nizzan juna lähti samalta laiturilta ja aikaa oli vaivaiset 20 min,
Italian ja Ranskan rajalla junaan pelmahti joukko univormupukuisia machoja ja passit piti kaivaa esiin. Ne kuitenkin marssi aika määrätietoisesti junanvaunun toiseen päähän ja veivät sieltä mennessään kolme vähän tummempi-ihoista nuorta miestä. Kaikki sujui melko huomaamatta ja jatkoimme matkaa.

Nizzan kaunis rautatieasema

Nizzassa tuntui siltä kun se olisi vanha tuttu vaikka siellä on oltu vain kerran aikaisemmin. Asuimme taas apartementoksessa, muutaman minuutin kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Huone oli melko pieni ja hyvin yksinkertainen, mutta siisti ja puhdas, ja keittomahdollisuudet oli huomattavasti paremmat kuin Kroatian asunnossa, joten Roopevaari vastasi täällä aamiaisesta.

Nizzassa saa varsin hyvin ajan kulumaan pelkästään kuljeskelemalla ja sen me teimme. Kaupungissa on suurin(?) ortodoksinen katedraali  Venäjän ulkopuolella koska siellä on ollut ja on suuri venäläinen siirtokunta.

 Kävimme kirkolla myös viime vierailulla mutta ei päästy sisälle koska siellä oli joku tilaisuus, eikä nytkään onnistanut. Tällä kertaa kirkon ympärille oli rakennettu aita, ja vain pieni osa etupihasta oli avoinna. Kysyin pääseekö kirkkoon ja venäjää puhuva henkilökunta vastasi 'ei' kun sitten kysyin pääseekö myöhemmin tänään, ne vastasi 'december'. Se siitä kirkossakäynnistä.
Ei se mitään, oli ihan mukava talsia katuja ylös ja alas. Nälkä vaan pääsi yllättämään, kirkko on sen verran kaukana että siellä suunnalla ei juuri ole ravintoloita.

Ylimääräistä kävelyä tuli myös sinä päivänä kun päätimme lähteä retkelle Saint Paul de Vence- nimiseen pikkukaupunkiin joka on vähän matkaa Nizzasta pohjoiseen. Nizassa nimittäin oli jotkut euroopanmestaruus-kilpailut, jotka sotki liikennejärjestelyt perusteellisesti. Informaatiopisteen täti ohjasi meidät  jostain syystä tosi kaukana olevalle pysäkille enkä siinä vaiheessa tajunnut että bussin lähtöpaikka olisi ollut paljon lähempänä. Eikä se bussi sitten edes kulkenut sen pysäkin kautta, vaan siitäkin oli vielä poikkeusreitti. Päästiin sinne kuitenkin. Kylä on 800-luvulla perustettu muureilla ympäröity kylä, jossa tällä hetkellä asuu n 300 ihmistä. Se on kuitenkin kuuluisa taiteilijakylänä, ilmeisesti siellä on hyvä valo ja hienot maisemat, koska siellä ovat maalanneet sellaiset kun Chagall, joka on haudattukin sinne, Matisse, Renoir, ja ketä kaikkiä niitä nyt oli. Kylässä majailee nytkin paljon taiteilijoita joiden gallerioita ja taidekauppoja on runsaasti kylänraitin varrella.
Muurin ulkopuolella on kahvila nimeltä Cafe de la Place, jossa kyseiset herrat on aikoinaan istuneet parantelemassa maailmaa ja jonka pihassa edelleenkin pelataan petanqueta aamusta iltaan. Tien vastakkaisella puolella on korkean tason hotelliravintola La Colombe d'Or, jossa on paljon näiden kuuluisuuksien tauluja joilla he ovat aikoinaan maksaneet illanvietoistaan. Sinne ei kuitenkaan ollut
nyt rahvaalla  asiaa.

Cafe de la Place

Petanquen pelaajia Chagallin maisemissa

Tykki osoittaa suoraan tulijaa kohti kun kävelee portista sisään

Saint Paul de Vencen kaunis hautausmaa

Saint Paul de Vence

Tarkoitus oli myös käydä toisessa kylässä, artesaanikylässä nimeltä Ez, mutta se ei tälläkään kertaa onnistunut. Syy oli taas väärä tieto bussipysäkistä. Mainitsin hotellimme portierille mihin olemme meanossa ja hän kehoitti menemään määrätylle pysäkille, hän kertoi asuvansa siinä lähellä ja tietävänsä tarkkaan mistä se bussi kulkee. No pysäkki löytyi, mutta ei siitä ainuttakaan bussia kulkenut. Syynä ei ollut EM-kisat, koska ne reitit kulki ihan muualla  Tässä vaiheessa oli päivä jo niin pitkällä ettei enää lähdetty selvittämään mistä se bussi oikeesti kulkee. Onpahan syy palata Nizzaan.  Voisin hyvin ajatella vuokraavani sieltä asunnon ja viettäväni siellä osan vuotta. Tosin se ei taida onnistua koska haluan ison asunnon jossa iso parveke ja merinäköala. Nizza on myös aika kallis, ainakin nillä alueilla missä turistit liikkuu.  Eikä siellä taida olla talvella tarpeeksi lämmintä.Turisteista puheenollen, varsinkin torialueella oli niin paljon suomalaisia että se oli jo ihan koomista.

Nizzaa halkovasta puistokaistaleesta, joka on rakennettu joen päälle.

Teen vielä tähän matkaan liittyen ainakin yhden postauksen Kroatiasta, sitten jäämme odottelemaan seuraavaa retkeä.

RAPALLO JA PORTOFINO

Junamatka sujui mallikkaasti, ainoa kummastuksen aihe oli junanvaihto. Vaihto oli paikassa nimeltä Sestri Levante ja kun juna pysähtyi laiturille 1 niin kaikki nousi pois. Jatkoyhteys Rapalloon lähtisi samalta raiteelta 15 min myöhemmin. Ei siihen kuitenkaan mitään uutta junaa tullut, vaan tämä sama juna oli se jatkoyhteys. Joten kiipesimme takaisin samoille paikoille millä olimme tulleet ja jatkoimme matkaa.

Rapallossa asuttiin ihan oikeassa hotellissa aamiaisineen kaikkkineen. Hotellin sijainti aivan loistava, ihan rantabulevardin vieressä,  ja veneet Portofinoon lähti kadun vastakkaiselta puolelta.

Hotel Miramare

Hotellin edustalla on tällainen pieni huvimaja tai esiintymislava jossa on  tosi upeat kattomaalaukset. Käyttö ei ihan selvinnyt, iltaisin siinä lapset heittivät kärrynpyörää.

Rapallon rantabulevardia, Lungomare Vittorio Veneto

Rantabulevardin päässä oleva linnoitus, ei kooltaan kovinkaan vaikuttava. Linnoitus on aikoinaan rakennettu suojaamaan kaupunkia merirosvoilta, ehkä se niihin olosuhteisiin oli ihan riittävä.

Rantakadun toisessa päässä bongasin kolme peräkkäistä täysin hylättyä rakennusta. Haalistuneista teksteistä kävi ilmi että ne oli joskus - eikä kovin kauan sitten - ollut hotelleja  Sydämeni itkee ja sormeni kihelmöivät aina kun näen tällaisia ränsistyneitä taloja. Mitä tuhlausta!!

Heti aamulla lähdimme ensimmäisellä kyydillä  kohti Portofinon niemimaata. Siellä on kolme pysähdyspaikkaa, kauimpana on  San Fruttuoso, joka on oikeastaan vain kirkko ja luostari sekä niiden ympärille rakennettuja muutamia taloja. Sinne pääsee vain veneellä tai jalan. Nyt ei päässyt veneelläkään, jostain syystä se oli juuri nyt suljettu. Olisin mielelläni nähnyt sen. Jalan olisi ollut liian pitkä matka, arviolta 75 min. Sen sijaan vietimme päivän Portofinossa ja Santa Margheritassa.

Nämä välimeren maat ovat käyneet kovaa kisaa setä Kolumbuksesta. Samanlainen käsi ojossa seisova ukkeli on ainakin Lissabonissa, Barcelonassa ja täällä Italian Portofinossa.


Margheritassa on tosi hieno puisto kupungin viereisellä rinteellä, Parco di Villa Durazzo. Tuo villa on aikoinaan ollut jonkun mahtisuvun omistuksessa, joka on perustanut puiston ja hankkinut sekä ulos että sisään hienoa taidetta. Rakennus on nykyään yleishyödyllisessä käytössä, puisto on erittäin hienosti hoidettu ja entisöity.

Puistossa kasvoi tällainen matala palmu jota en ole koskaan ennen nähnyt. Mikähän lienee?

Veistospuiston sisäänkäynnin vaikuttava vartija

Santa Margheritan kirkkoon vievät katumusten portaat

Kun astelee sisälle kaikista avoimista kirkonovista, niin ei enää pysty erottelemaan missä kirkossa on mitäkin. Kaikki nämä etelä Euroopan kirkot ovat todella kauniita runsaine koristeineen, maalauksineen veistoksineen ym. Tuossa kuvassa oleva kuitenkin poikkeaa tavanomaisesta ja oli hyvin pysähdyttävä.

 Molemmat kaupungit ovat  tosi viehättäviä pikku merenrantakaupunkeja, joissa voisi päivän tai kaksi viettää, ei kuitenkaan enempää ellei tosissaan kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta – jota sitäkään ei  päiväsaikaan turistisesongin aikana ole. Hienoja huvipursia satamissa ja rannassa muutamia tosikalliita huippumuotiliikkeitä. Portofonon niemimaan rannikolla on valtavasti hylkyjä joten sukellusalan yrityksiä on paljon.

Sää oli mahtava, aurinko paistoi kirkkaalta siniseltä taivaalta ja tiedot Suomen pakkasista tuntuivat epäuskottavilta.

Rapallossa oli muuten Sibelius festivaali – parte delle celebrazioni per il 150 anniversario della nascita di Jean Sibelius. Suomalaisina esiintyjinä mm Suvi Lehtonen-Gräsbeck, Satu Jalas, Laurentius ensemble, New Helsinki Quartet…  vaikka

en tällaisissa konserteissa yleensä käy, niin VARMASTI olisin mennyt – ellei ensimmäinen konsertti olisi ollut perjantai- iltana kun olimme jo Nizzassa. Harmi.

Kahden täyden palvelun hotelliyön jälkeen taas suuntana rautatieasema ja viimeinen kohde tällä matkalla – jo ennestään tuttu Nizza.

Viimeinen päivä Cinque Terressä

Viimeinen päivä Cinque Terressä koitti harmaana ja sateisena, koko yön oli satanut, välillä kaatamalla.

Sateinen aamu

. Ei tarvinnut paljon keskustella vaihtoehdoista, ajatuksena oli ollut lähteä patikoimaan kylään no 5, Monteresso al Mare, joka oli vielä käymättä ja johon on vähän pidempi ja vaativampi reitti kun aikaisemmin kulkemamme. Tai mennä junalla. Menimme siis junalla.

Monterresso osoittautui olevan helppo kaupunki, se levittäytyy rannan suuntaisesti ja on merenpinnan tasolla kun nuo muut kaupungit joko lähtee heti nousemaan rinteitä ylös tai ovat kokonaan juna-asemaa lukuun ottamatta jossain korkealla. Tämä on kaupungeista oikeastaan ainoa jota voisin suositella vanhuksille (taas hahaa), liikuntarajoittesille tai pikkulapsiperheille. Siellä on myös hiekkaranta ja se on paljon vehreämpi kuin nuo muut kaupungit. Mukava paikka.

Olen muuten aina ollut siinä uskossa että kylien väliä kuljetaan jollakin leppoisalla pikkujunalla, mutta erehdyin siinäkin asiassa. Kylien välinen rautatie on osaa valtakunnan verkkoa ja siinä kulkevat niin tavarajunat, Intercity-pikajunat kuin nämä paikallisjunat. Junat kulkevat koko ajan tunnelissa, asemat on kuitenkin taivasalla.

Vuonna 2011 Vernazzassa oli paha tulva josta aseman seinällä on vaikuttava kuvakokoelma.

Kaiken kaikkiaan Cinque Terre vastasi odotuksiani, olisin toki mielelläni kulkenut enemmän noita patikointireittejä. Ainoa ikävä puoli oli ajoittainen täydellinen ruuhka kujilla ja varsinkin juna-asemilla, junissa ja laivoissa. Ruuhkan aiheuttaa lukuisat ryhmät jotka tulevat risteilijöillä johonkin suurempaan kaupunkiin lähistöllä ja lähtevät sitten minuutti-aikataululla kiertämään.  En pysty villeimmässä mielikuvituksessanikaan kuvittelemaan minkälaista siellä on sesonkiaikana, heinä- ja elokuussa. Isäntämme kertoikin että nämä ryhmät ovat todellinen ongelma tälle alueelle.  Suurin osa ryhmistä viipyy kussakin kylässä n 20 minuttia eikä jätä senttiäkään rahaa yrittäjille. Yöpyjät maksavat veroa 1€/henkilö/yö, mutta päivämatkaajat ei. Kylät sekä niiden asukkaat kärsivät ihmispaljoudesta, metelistä ja tungoksesta. Parhaillaan käydään neuvotteluja kylien ja maakunnan päättäjien kesken mitä asialle voitaisiin tehdä.

Ruoka on joka paikassa hyvää, mutta kaikilla ravintoloilla on samat ruokalistat ja suunnilleen saman hintaiset. Kaipasimme täälläkin aamiaista, välillä leivänkin saaminen capuccinon seuraksi vaati etsimistä.

Tämä oli jo luksusta

Keskiviikkoaamuna jätimme hyvästit ja jatkoimme matkaa kohti Rapalloa ja Portofinoa. Milläpä muulla kun junalla.

Arrivederci 5Terre!

CINQUE TERRE - VIISI KYLÄÄ

Rupesin kovin myöhäisessä vaiheessa etsimään majoitusta Cinque Terrestä koska oletin ilman muuta että tässä vaiheessa vuotta majoituksen saa mistä vaan haluaa. Toisin kuitenkin kävi, kaikkialla oli täyttä ja lopulta en enää välittänyt mistä kylästä sen huoneen olisin saanut, kunhan vain saisin jotain. Kun sitten olin saanut mielestäni täysosuman yhdestä majapaikasta Bookingin kautta niin omistaja lähetti seuraavana päivänä sähköpostin ettei hänellä mitään huonetta ole vapaana. Valittelin tilannetta kovasti ja hän lupasi kysyä joltain kaveriltaan – jolta sitten löytyikin huone. Tultiin tänne aika heppoisin eväin, minulla ei ollut aavistustakaan missä päin huone on eikä siitä minkälainen ihminen olisi meitä vastassa. Kaikki meni kuitenkin loppujen lopuksi hyvin ja  Vernazza, järjestyksessä  kylä numero 4 etelästä päin, tuntuu nyt meistä parhaimmalta, kylä lähtee ihan rannasta nousemaan loivasti ylöspäin ja täällä on helppo kulkea.

Kaupungin rannassa

Ensimmisen päivän tuuli nosti aikamoiset pärskeet ranta-aukiolle

Heti ensimmäisenä aamuna lenkkivaatteet päälle ja ylös rinteille kulkemaan lähimpään kylään, Cornigliaan, joka on kylä numero 3. En ehkä olisi lähtenyt niin reippain mielin jos olisin tiennyt mikä meitä odottaa. Matkaa oli vain 3,5 km (???) mutta korkeuseroa n. 200 m . Polku on kapea, kivinen, sateen jäljiltä märkä ja kurainen ja loppupäässä kun lenkkarien pohjat oli ihan saviset, niin liukaskin. Suuri osa koko reitistä on portaita, ensin ylös, ylös ja edelleen ylös, sitten hetki tasaista ja taas ylös. Alas ei sitten mentykään niin paljon koska Corniglia sijaitsee aika ylhäällä merenpinnasta. Jos matkan alkuvaiheessa Kroatiassa jo valittelin portaita, niin se ei ollut mitään verrattuna tähän. Täällä portaat ovat oikeastaan vain epätasaisesti aseteltuja kiviä ja koko ajan saa katsoa jalkoihinsa ettei astu harhaan.   Ihmettelimme suuresti vastaan tulevia ihmisiä, niistä suuri osa oli vanhuksia (hehheh), mutta ihan oikeesti huonokuntoisemman oloisia kun me, kumaraisia, ryppyisiä ja  ontuvia, eikä ne vaikuttanut yhtään rasittuneilta, naureskelivat vaan kun me hikisinä ja puuskuttaivina taivalsimme eteenpäin.

Tämä on vasta alkupmatkaa

Vernazza korkeelta, tustalla näkyy kaupunki numero 5 Monteresso al Mare

Puuskutustauko

 Tässä kohtaa huokaisimme helpotuksesta, enää 250 m – vaikka ei sitä kaupunkia kylläkään näy missään.  Kun oli kuljettu vielä ainakin puoli tuntia rupesi usko jo vähenemään ja Roopevaari oli ihan varma että me ollaan missattu se kylä ja että ollaan jo menossa kohti kylää numero 2. Juuri tässä kohtaa tuli vastaan suomalainen
 pariskunta joka kuulu Roopevaarin mietteet ja lohdutti että kyllä se oikea kylä on ihan lähellä, ihan pikku matka vielä.

Insinööri-vaari ihmettelemässä sortumaa

 Perille päästiin viimein, lenkkarit ja housunpuntit kuraisina, paidat hikisinä ja takit tyhjinä. Ruoka ja varsinkin sen kanssa nautittu huurteinen juoma auttoivat kuitenkin suuresti. Paluumatkasta neuvoteltiin vakavasti, mutta loppujen lopuksi sovittiin kuitenkin että molempien mielestä junakuljetus on miellyttävämpi. Sitä on vaan niin vaikea tunnustaa. Yllätys oli vielä edessä, kylä sijaitsee kovin korkealla ja sieltä oli vielä kömmittävä alas asemalle.

Corniglian juna-asema kaupungista päin, 100 m alempana ..

... ja portaat sinne

Muutamilla asemilla näkyi kyllä hissejä, mutta yksi oli laudoitettu umpeen, ja toiseen piti hakea hissinkäyttäjä jostain ....

Seuraavana aamuna taas kuraiset ja hikiset vaatteet päälle ajatuksena matkustaa junalla Riomaggioreen, kylä numero 1, ja kävellä sieltä Manarolaan, kylä numero 2. Perillä kuitenkin selvisi että edellisen yön sateiden takia reitti on tänään suljettu, sama koskee reittiä kylän numero 2 ja 3 väliä.  Ei siis patikointia tänään. Sen sijaan kiipesimme portaat – kuinkas muuten – Riomaggioren korkeimpaan kohtaan eikä sekään ihan vaatimaton juttu ollut. Takaisin lähdimme venekyydissä – jouduin taas ihmettelemään miten täällä on niin paljon ihmisiä tähän aikaan vuodesta ja minkälaista täällä mahtaa olla sesonkiaikana. En millään olisi uskonut että kaikki jonossa olevat ihmiset olisi mahtunut veneeseen, mutta sinne ne vaan tunkivat eikä vene uponnut. Matka kestää vajaa puoli tuntia vaikka vene pysähtyy yhdessä välikaupungissa, joten sen ajan kyllä kestää tungoksessakin. Huom!  yksi kolmasosa tästä matkasta kesti meiltä kävellen edellisenä päivänä ainakin 3 tuntia, ellei enemmän.

Kolme ensimmäistä kylää sijaitsee korkealla merenpinnasta ja nyt kun olen nähnyt

mitä se oikeasti on, niin olen kovin tyytyväinen siitä että osakseni sattui juuri tämä kapunki. Minua oikeasti puistattaa ajatuus siitä että olisin(tai olisimme) raahanneet laukut kaikkia portaita ja ylämäkiä ylös. On nähty kaikenlaisia työntämis-, vetämis-

ja puskemistekniikoita eikä mikään ole näyttänyt mukavalta.

Rakkaat lukijat - kaikki 11 - jos olette lähettäneet kommentteja niin niitä ei valitettavasti näy. Muuten olisin ihan varmasti julkaissut ne. Minulla on ollut kovin vaatimaton ja vaihteleva nettiyhteys, ehkä kommentitkin löytyvät kun pääsen 'ihmisten ilmoille'