KAUAN ODOTETTU TOSCANA TOUR

Jo aikaisin syksyllä aloitettu suunnittelu ja odotus loppui vihdoin kun  ryhmä lähti matkaan HelsinkiVantaalta 6.6.2015. Meitä oli 17: Roopevaari ja minä, poikani ja pojantyttäreni, sisareni ja miehensä, heidän tyttärensä numero 1, hänen 4 lastaan iältään 9, 8, 2 ja 0,5 sekä avomiehensä (mainio kokkimme), heidän tyttärensä numero 2 sekä sisareni käly miehineen, tyttärineen ja tyttären avomies. Nyt on varmaan kaikille selvää ketä meitä oli.
  Kotkalaiset lähti matkaan keskellä yötä pikkubussilla + perävaunu, ja helsinkikäiset viiden aikaan aamulla. Hyvissä ajoin edellisenä päivänä tilattu taksi ei tullut, mutta koska muori aina varaa riittävästi aikaa lentokentälle siirtymiseen, niin selvittiin taas pelkillä sydämentykytyksillä.

Pikkuinen My (2v) oli pettynyt kun lentokentältä ei löytynytkään sitä uima-allasta mihin oltiin menossa.

Nuorisoa lentokentällä aamutuimaan

Ja vähän vanhempaa väkeä, tämä on jo Munchenissä

Lento meni kaikin puolin hyvin, kenellekään ei tullut korvakipuja eikä muitakaan vaivoja. My, joka oli ensimmäistä kertaa elämässään lentokoneessa, nauroi koko nousun ajan, sulki sitten silmänsä ja nukkui koko matkan.

Firenzessä oli tila-auto kuljettajineen vastassa, lisäksi tarvitsimme kaksi vuokra-autoa, jotka oli varattu ja maksettu hyvissä ajoin. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten Strömsössä (eihän me oltu edes samassa maassa) joten autonvuokraukseen meni tuhottomasti aikaa ja hermoja eikä se sittenkään mennyt suunnitelmien mukaan. No, vihdoin päästiin kuitenkin matkaan, onneksi talomme oli vain n 30 km päässä Firenzestä, joten tähän siirtymiseen ei enää kulunut paljonkaan aikaa. 

Talolla oli vastassa Patricia, josta oli sanottu että ei osaa hyvin englantia, itse asiassa se osaaminen oli 0, mutta hyvin saatiin kuitenkin asiat selvitettyä.

Talo osoittautui nappivalinnaksi, tilaa oli riittävästi koko 17-hengen  porukalle, ja se on todella juuri sellainen, joksi olimme kuvitelleet tyypillisen toscanalaisen talon.

Näköaloja pihamaalta

Kauppaankin piti vielä ehtiä, kaikki rupesi jo olemaan kovin nälkäisiä. Kylässä  oli yksi kauppa, tosi pieni mutta ihastuttava, varsinkin terassi jossa sai halpaa juomaa janoonsa. Lähimpään kaupunkiin oli n 10 kilometriä ja siellä oli paikallinen S-market, COOP, jossa oli laajat valikoimat ruokaa ja juomaa edulliseen hintaan. Ja kokkejahan meillä oli omasta takaa, yksi pääkokki ja useita apukokkeja.

Ensimmäiset ruokahankinnat. Näitä ruokauvia on muuten PALJON!

ja ensimmäiset skoolaukset

Oli lauantaipäivä kun saavuimme Toscanaan, kylän nimi oli muuten Santa Christina, ja sunnuntaipäivä meni levätessä, uima-altaaseen ja ympäristöön tutustuen. Italian-kotimme aamiaiset olivat mainitsemisen arvoisia, aamuisin pääkokkina hääräsi Sirpa, joka joka aamu keitti meille puurot, paistoi munat ja pekonit, toi pöytään leivät, leikkeleet, vihannekset ja hedelmät sekä mutteripannulla keitetyt kahvit.

Maanantaisin on lähikaupungissa San Cascianossa markkinat joten koko porukka suuntasi sinne. Kojuja oli paljon, mielenkiintoisimpia oli ruokakojut joissa myytiin esimerkiksi kokonaisena palvattuja porsaita ja jättiläis-salameja.

 Taideostoksilla

Tiistaiksi oli bookattu käynti viinitilalla. Viinitila oli valikoitunut sen perusteella että eräs tunnettu kotkalainen ravintola käyttää kyseisen tilan viinejä. Kuljettajamme Maurizio saapui hyvissä ajoin ja pakkauduimme autoihin. Ensimmäinen kohde oli tunnettu pikkukaupunki San Gimignano, tornikaupunki, jossa saimme ensimmäiset vaikutteet italialaisista TOSIvanhoista kaupungeista, tämä on perustettu jo 1000eaa. Vaikkakin tornit on 1100 ja 1200-luvuilta, siis aika uusia! Olimme ihastuksissamme.

Molemminpuolista epäluuloa

Jatkoimme matkaa viinitilalle, välillä eksyen, mutta ehdittiin kuitenkin lounasajaksi perille. Lounaan jälkeen viinitilan esittely, joku taisi löytää uuden unelma-ammatin eläkepäiviksi:

Keskiviikkona lähti koko porukka Firenzeen bussilla. Päivä oli lämmin ja kaupungissa suorastaan kuuma. Turisteja oli paljon joten rupesimme pian kaipamaan takaisin raikkaille kukkuloille. Bussi ei ollut liikkeellä kuin muutaman minuutin kun taivas aukeni ja vettä tuli niin paljon kun vain taivaasta voi tulla.Näkymä bussin ikkunasta:

Muita retkiä oli käynnit Siennassa ei kokoonpanoilla, lyhyempiä retkiä lähikaupunkeihin sekä yhden nuorenparin retki Cinque Terreen, joka ei ehkä ollut ihan odotusten mukainen koska osa kävelyreiteistä oli suljettu maanvyörymien takia.

Hevoskilpailuaukio Siennassa

Vaari ja pojantytär jätskillä

Suurimman osan aikaa vietimme kuitenkin talossamme sekä lähiympäristössä kävellen - ehdottomasti suosituin kohde oli lähikaupan terassi.

Tytöt ja nuorimies terdellä

Taustalla näkyvä talo on meidän koti

Tuo on meidän talo

Kylänraitilla

Kylän kirkko

..ja sen portaat. Ei taida olla kovin uskovaista väkeä tässä kylässä

Kävelymatkan päässä oli viinitila ravintoloineen, Tenuta il Corno, jonka lehtimajassa kanttarellit (=yli 50 vuotiaat ja ryppykaulaiset) kävi päiväviinillä. Kävimme siellä myös illallisella koko remmi ja saimme maittavan ruoan lisäksi nähdä vähän erilaista ravintolakulttuuria kuin täällä meillä. Emäntä/kokki/omistaja/ymym hääri ravintolasalissa ja keittiössä viinilasi käden ulottuvilla,  mutta sai kaiken toimimaan ihmeen hyvin. Sain tästä lopullisen vahvistuksen siihen, että kokkiviini on sangen tärkeä edellytys hyvän aterian aikaansaamiseksi.

Roopevaari ja ravintolan ehtoisa emäntä

Sää suosi meitä koko ajan. välillä oli pientä sadetta mikä ei haitannut, se vain raikasti ilmaa. Ei ollut liian kuuma eikä liian kylmä, siis ihan sopiva. Uima-alaaskaan ei ollut liian pieni eikä liian suuri, vaan ihan sopiva.

Eräänä aamuna lapset bongasi uima-altaan huoltoluukussa sammakon jota sitten nuoret ja vanhemmat ihmettelemään. Huomatkaan vanhan ilme!

Täällä kaikki tavallisimmatkin asiat tuntuivat paremmilta kuin kotosalla, piirtäminen, kylpeminen, tanssiminen, kapaukset, pöydän kattaukset...

Meille aikuisille taisi kyllä ruuanlaitto ja syöminen olla parhaimpia hetkiä. Pihalla oli pizzauuni, jossa päätimme paistaa ei pizzaa, vaan paikallisilla yrteillä voimakkaasti maustettua lihapataa. Uunin lammittämisineen ja lihan kypsymisineen aikaa kului melkein koko päivä, mutta kyllä kannatti!

Muutama syömis- ja ruokakuva lisää, tapaslautaset valmiina pöytään vietäväksi sekä pääkokkimme elementissään

Huomasin muuten juuri, että Helsingin työväenopistossa järjestetään ruokakuvauksen kurssi - mieleni tekisi ilmoittautua!


Vielä muutama kuva matkan ehdottomasti kuvatuimmasta henkilöstä. Hän on muuten äärettömän kuvauksellinen tyyppi. 

Tässä hän taistelee liian isojen pöksyjensä kanssa, ei meinaa millään pysyä jalassa!

Paluumatkalla oli pitkä koneenvaihto Saksassa, mutta sekin meni paremmin kun uskalsin odottaa.

Toscana trip oli oikein onnistunut kaikin puolin, kaikki toimi hyvin ja kaikki oli juuri sitä kun odotimme - tai parempaa!

Toivottavasti palaamme pian uuden blogin kanssa, syyskuussa on tarkoitus lähteä keväällä sairastapauksen takia peruuntuneelle matkalle Kroatiaan!