Iloinen Amsterdam

Junamatka Amsterdamiin meni oikein mukavasti, junahan on minun lempikulkuneuvoni, ehdottomasti. Matka Brysselin ja Antwerpenin kautta kesti noin 3 tuntia.

Amsterdam valtasi minut äkkirynnäköllä ensi hengenvedoista lähtien. Sää oli saapuessamme vähän sateinen eikä säätiedotukset luvanneet sen parempaa, mutta siihen ne sateet jäi. On jopa ollut ihan aurinkoisia puolituntisia silloin tällöin. Kaupunki – siis sen keskusta - antaa ihan pikkukaupunkimaisen kuvan, siksi kai tämä pikkukaupungin tyttö viihtyykin niin hyvin. Täällä saa sellaisen vaikutelman että pääosassa on ihminen  ja polkupyörä,  sivuosaa esittää ratikat ja henkilöautot. Toisin sanoen liikenne on aikamoista sekamelskaa kun ihmiset pyörineen tai ilman kulkee aikalailla miten sattuu ja ratikat ja autot pärjäilee sen mukaan. Amsterdamin keskustassa on melkein kaikki rakennukset suojeltuja, joten kaupunkikuva on hyvin yhtenäinen, toinen toistaan kauniimpia taloja, usein kapeita ja korkeita, ihan kiinni toisissaan.

Ihmiset on iloisia ja mutkattoman tuntuisia, kerrotaan että amsterdamilaisilla on kieroutunut huumorintaju, mutta itse en huomannut sitä missään vaiheessa.  Ihmisiä on myös paljon, ihan tavallisena arki-iltana kadut ja kuppilat on ihan täynnä, tosin tietysti paljon turisteja.  Kaupungin keskeisimmälle paikalle, muutaman metrin päästä kuninkaanlinnasta ja toiselta suunnalta kirkosta, on pystytetty huvipuisto jossa on jos jonkinlaista härveliä maailmanpyörästä lähtien. Koska laitteet on sen tasoisia että ne vaatii kunnon perustuksen niin voisi melkein olettaa että huvipuisto on pysyvä eikä mikään kiertelevä tivoli. Kunkku ei kuitenkaan enää asu linnassaan vaan on paennut maaseudun rauhaan Haagiin. Siellä se ajelee fillarilla lapset peräkärryssä.  Ymmärrettävästi hollantilaiset oli vähän ihmeissään kun the president of USA tuli kylään ja sillä oli ollut mukana kolme limousinea ja kaksi helikopteria.   Luin jostain että kuningatar Juliana oli aikoinaan laittanut lehteen ilmoituksen jossa hän toivoi että aukiolla oltaisiin ilta-aikaan vähän hiljempaa, hän kun ei saa oikein nukutuksi. Mitähän tuo olisi tykännyt nykyisestä elämänmenosta huvipuistoineen, kapakoineen, turisteineen ym. No se kuninkaanlinna on varmaan rumin näkemistäni linnoista joten en minäkään olisi siellä tahtonut asua.

Maailmanpyörän takana kuninkaanlinna.

Punaisten lyhtyjen alueella – joka sekin on parin korttelin päässä kuninkaanlinnasta – käytiin sen verran että sain omin silmin nähdä että se todella on olemassa. Vapaamielisyys on kaikkialla keskikaupungin alueella silmiinpistävä, sekä seksuaalinen että rodullinen. Yllä olevaan suomalaisittain hauskaan patsaaseen törmättiin suurinpiirtein ensimmäiseksi kun lähdettiin hotellista liikkeelle. Multatuli oli muuten huomattava hollantilainen runoilija.

Ja ne pyörät!  Niitä on tuhansittain parkkeerattuna kanavien kaiteisiin. Eikä ne ole mitään merkkipyöriä, vaan enempi vähempi ruosteisia perusfillareita, useimmat mustia. Melkein kaikissa pyörissä on edessä rautainen teline johon sitten on viritetty jos jonkinlaista laatikkoa missä kuljetetaan tavaraa. Laatikko on useimmiten tuollainen ruokakaupan muovinen punainen tai musta laatikko, joskus puinen pullolaatikko mikä on meilläkin päin nyt niin muotia, ei kuitenkaan polkupyörään kiinnitettynä.  Lastenkuljetuskärryjäkin on kaikenlaisia, perässä vedettäviä, edessä kulkevia ja jopa keskelle pyörää asennettuja, Paras näkemäni oli nuorehko nainen joka veti pyöränsä perässä omatekoisen näköistä vanerilaatikkoa josta roikkui 4 lasta. Eikä kukaan käytä kypärää, olen nähnyt yhden ainoan kypäräpäisen, noin 10-vuotiaan lapsen joka selvästi oli turisti.

Monessa paikassa kanavien varrella ei ole kaiteita ollenkaan, joissain paikoissa vain 20-30 cm korkeat tangot markkeeraamassa kanavan reunaa.  Autoja molskahtaa kanaviin niin paljon että Amsterdamin pelastuslaitoksella on osasto joka ainoastaan onkii autoja kanavista. Nekin matalat aidat joita siellä on, on vakuutusyhtiöiden kustantamia.

Kulttuuriakin on harrastettu, van Gogh museo käyty sekä Rembrandtin kotitalo. Ja kanavaristeily. Muuten on kävelty kaiket päivät ympäriinsä ja nautittu hulinasta ympärillämme.

Puheet kuningattaren syntymäpäivästä lienee täysin puppua, ei puhettakaan mistään oranssipukuisista turistimassoista tai muusta karnevaalista. Illalla nähtiin telkkarista viime vuoden 30.4. – juhlat, mutta ne liittyi vallanvaihdokseen. Myöskään vappua ei vietetty millään lailla.

Amsterdam lienee museoiden luvattu kaupunki, tavanomaisten museoiden lisäksi siellä löytyy esimerkiksi asuntolaiva-,  Ajax-, raamattu-, kannabis-, kuljetus-, Heineken-, seksi-, erotiikka-, tulppaani- ja kuppimuseot. Päämuseo Rijksmuseum on juuri restauroitu vähän ehkä mauton rakennus, vaikuttava sinänsä. Lippujonot oli melkoisen pitkät joten ei yritetty sisään kun ulkonakin oli niin paljon mielenkiintoista.

Rijksmuseum ja sen puisto. Suihkulähteen suihkut nousee ja laskee ja keskellä on suihkuton tila jossa voi seisoa. 

Kanavaristeily on varmaan aika pakollinen ohjelmanumero ja mielenkiintoinen se olikin. Kippari kertoili kaikenlaisia pikkutarinoita  matkan varrella ja päästiin melkein amsterdamilaisiin olohuoneisiin kun puikkelehdittiin asuntolaivojen seassa kanavilla.  Asuntolaivoja on joka lähtöön, hienoja ja röttelöitä, isompia ja pienempiä, mutta lähes kaikilla oli kukkia ja pensaita ruukuissa ja laatikoissa, ihan kuin tavallisen talon terassilla tai parvekkeella. Muutenkin katujen varsilla oli talojen ulkopuolella paljon kauniita istutuksia, ruusupuita, visteriaa, sireeniä ym ym. Erikoisin asuntolaiva oli se, jonka laivaosa oli valettu betonista ja talo-osa muurattu tiilestä. Sillä ei varmaankaan ajella pitkin vaan pysytään omalla tontilla.

Oli siellä moderniakin arkkitehtuuria. Kanavaristeilyn aikana näimme mm nämä:

Filmimuseo

Futuristisen tieteen keskus

Lennokas ruoka-annos

... sekä ruokaseura

Kolme päivää Amsterdamin keskustassa meni ihan hujauksessa, jos Roopevaarilta kysytään niin hän joutui kävelemään joka päivä aamukymmenestä iltakuuteen ja sitten vielä lähtemään uudestaan ulos etsimään ruokapaikkaa. Pitää jotenkuten paikkansa, mutta voimajuomaa sai nauttia sen verran että taas jaksoi.

Kotiin oli kiva tulla,  vanhuus varmaan rupeaa pikkuhiljaa vaivaamaan kun 10 päivää jo tuntuu pitkältä ajalta olla poissa kotoa. Miten olenkaan voinut joskus olla kuusi viikkoa kaukomailla ilman koti-ikävää!!