Au revoir Paris

Maanantai onkin sitten viimeinen Pariisin-päivä ja viimeinen mahdollisuus kulkea tuo kuuluisa katu. Ajoimme metrolla kadun päähän Riemukaaren kohdalle, ja siinähän se oli, heti edessämme kun nousimme maan päälle kuin myyrät koloistaan.  Ei ollut ajatustakaan pyrkiä ylös torniin, edellisen päivän torniseikkailu riitti meille.

Tuntemattoman sotilaan hauta jossa palaa ikuinen tuli tuossa keskellä.

Champs Elyseen toisessa päässä on toinen, uusi riemukaari joka johtaa uuteen business-kaupunginosaan, La Defense´en.

Käveltiin tämä ´vanha´osuus, tuntui koko ajan siltä että tuolla toisella puolella katua on mielenkiintoisemmat liikkeet kun tässä. Poukkoiluun ei juuri ollut mahdollisuuksia joten sai pitkälti tyytyä siihen mitä oli. Ja olihan sitä. Myös esim. H&M ja Zara hyvin edustettuina. Kaikkien muiden merkkilikkeiden seassa.

Kylmä - ei kuitenkaan sada

Pikkuinen polskutteluallas Tuiliersin puistossa

Aurinko melkein paistaa tässä Richelieun palatsin puistossa - joka muuten oli kauneimpia näkemiämme. Johtui ehkä sen kohtuullisesta koosta. Ja kukkivista ruusuista.

Lounas kotikadulla lämmittimen alla.

Yllättävä näkymä erään kotikatumme poikkikadulta: suora yhteys Sacre Coeur-kirkkoon Montmartella. Läheltä kirkko ei kylläkään ollut läheskään näin kauniin valkoinen.

Vielä näkymä tästä galleria Jouffreystä jonka perällä näkyy hotellimme sisäänkäynti. 

Mitä kaipasin Pariisissa ? En kai muuta kun lämpöisiä vaatteita, hanskoja, pipoja, sukkiksia ja sen sellaista.  Kaikki muu toimi erinomaisesti.

Entä mikä vaikutelma? Suurta, mahtipontista ja pompöösiä, myös tavaratalot La Fayette ja Primtemps jotka olivat sen verran lähellä että käytiin vilkaisemassa. Nyt täytyy kuitenkin sanoa että nämä viisi päivää meni pinnan raapaisussa. Olen varma että pitempiaikainen oleskelu antaisi myös ihan toisenlaisen kuvan kaupungista ja sen arkielämästä, kapeista kauniista kujista, putiikeista. Kahvilat ja ravintolat oli ihania ja ruoka hyvää. Tosin en taida ihan heti syödä croissanttia aamiaiseksi.

Läksiäisiksi pieni erikoisuus Paris Nord-rautatieasemalta. Siellä oli piano jota kuka tahansa sai soittaa ja meidän onneksemme sattui kohdalle varsin taitava pianisti joka viihdytti meitä Chopinilla, Verdillä ja joillain muilla mitä en tunnistanut.