Sunnuntai Pariisissa

Sunnuntai onkin sitten aika rankka päivä. Onneksi lauantaipäivä meni pitkälti lepäillen.

 Päivän päätapahtuma on Eiffeltorni iltapäivällä, sinne on ostettu liput jo Suomesta käsin. Tosin ei riittävän ajoissa, Tour Eiffelin liput oli ihan loppuunmyyty koko sille viikolle kun olimme Pariisissa, ja jouduin sitten ostamaan liput toista kautta, ilmeisesti kalliimpaan hintaan, en välitä tarkistaa. Täytyyhän tornissa käydä jos on Pariisissa. 

  Aamupäivän  tihkusateessa kuljettiin läpi latinalaiskorttelin jossa ei tapahtunut yhtään mitään ennen kuin löysimme sunnuntai-aamun ruokatorin,  Rue du Mouffatardin, jossa paikalliset asukkaat käy ostoksilla – tosin siellä oli MUUTAMA muukin turisti kuin me.

 Tunnelmallinen paikka, miten minua niin kiinnostaakin kaikki ruokaan liittyvä.  Käytiin myös ihmettelemässä Pariisin Pantheonia ja Invalidikirkkoa. Pantheonin krypta oli valtava sokkeloinen ja vähän pelottava kellari jossa on haudattuna Vicotor Hugo,  Marie Curie miehineen,  Voltaire sekä monia monia muita ranskalaisia kuuluisuuksia. Vähän harmitti että ei ehditty Napoleonin haudalle Invalidikirkossa, mutta, mutta, Eiffeltorni kutsui, sinne oli varattu aika.

Eiffeltornin jalkojen väliin jää 125 neliömetriä. Jos koko rautatorni sulaisi tuolle alueelle, niin syntyisi vain kuuden senttimetrin paksuinen rautalaatta.

Takana näkyy Pariisin uusin monumentti, La Defence, joka on erään uudemman `keisarin` aikaansaannosta. Ei mielestäni oikein sovi kaupunkikuvaan, mutta makuja on tietysti monenlaisia.

Etukäteen ostetuilla lipuilla piti päästä jonojen ohi mutta pääsi vain toiseen kerrokseen. Siinä piti muiden kanssa jonottaa ylös menevään hissiin. Hissejä on neljä ja niihin mahtuu noin 20 henkeä.  Jonotusta kesti 41 minuttia, joten ei se niin paha ollut. Pahinta oli kylmyys, tuuli tuiversi tosi pahasti rautaristikoitten läpi. Tietenkin tuuli oli vielä pahempi ylhäällä, joten ei siellä kovin kauan viihdytty.  Näkymät oli tietysti aivan loistavat, kaupunkia riitti joka suuntaan silminkantamattomiin.  Mielenkiintoinen asia jota en etukäteen tiennyt on, että Monsieur Eiffelillä oli huipulla toimisto/asunto.  Alasmeno kesti jonotuksineen vain 15 minuttia, asia jota insinööri-vaari ei voi käsittää. Sama ihmismäärähän sieltä tulee alas mikä menee ylöskin. Roopevaari on muuten tässä vuosien varrella joutunut niin moneen pahaan paikkaan meidän reissuilla että korkean paikan kammosta ei ole enää tietoakaan.