Warsovassa  lyhyen mutta keikkuvan lennon jälkeen.

Lähtöpäivänä oli Etelä-Suomessa muutaman oikein kauniin ja aurinkoisen päivän jälkeen  taas oikein kunnollinen lumipyry. Sen keskellä lähdettiin kohti parempia säitä ja päädyttiin vaappuvan lennon jälkeen Warsovaan. Vielä kentälläkin  kone veti tuulen takia sivuluisua, samalla tavalla kun Foordi liukkaalla silloin kun oli vielä kitkarenkaat.

Warsovassa ei ole lunta, mutta pakkasta varmaan pari astetta ja kova tuuli joka tekee pakkasesta paljon pahemman kun mitä se on. Roopevaari lähti kevättakissa ja paleli. Olin kuitenkin taas kerran ennakoinut tilanteen ja pakannut mukaan ylimääräisen villapaidan ja pitkät kalsarit joten kyllä täällä pärjätään.

Roopevaaria palelee

Hotelli on aivan erinomaisella paikalla, vanhan kaupungin torin laidalla, vastapäinen rakennus ei ole enempää eikä vähempää kuin kuninkaanlinna Vaikka ei siellä enää asukaan kunkkua niin hienoa se silti on.

Linna iltavalaistuna, näkymä hotellihuoneen ikkunasta

Käytiin jo tänään tutustumassa kunkun asumukseen kun odottelimme hotellihuonetta. Kuten melkein kaikki muutkin Warsovan rakennukset linna tuhoitui toisen maailmansodan aikana täysin ja se on rakennettu kokonaan uudelleen, valmistunut vasta 1980-luvulla.  Hienoja seiniä, ovia, kattomaalauksia ja lattioita katsoessa ei millään uskoisi että ne ovat niin uusia. Kyllä sitä näköjään vieläkin osataan kun vaan tahtoa riittää. Linnan esineistö on suurelta osalta alkuperäistä, aikaisemmista tuhoista (Napoleon) viisastuneina kaupungin asukkaat veivät esineet, taulut ja huonekalut, turvaan kun sota teki tuloaan.

Ritarien sali 

valtaistuinsali, niitä oli muuten kolme, tämä oli hienoin

Big Ballroom

Pari tuntia oltu reissussa ja varpaat on jo muussina...

 Ihmettelen vaan mistä nämä puolalaiset on saanut rahat kaikkeen jälleenrakentamiseen, kaupungista 85% oli täysin raunioina pommitusten jälkeen, jonka lisäksi saksalaiset täydensivät tuhon räjäyttämällä kaupungin taivaan tuuliin kostoksi puolalaisten kansannousua vastaan 1943.

Linnakierroksen jälkeen – se oli muuten sunnuntaina ilmainen – piti saada jotain syömistä ja juomista. Löydettiin ihana pikkutaverna jossa tarjottiin  perinteisiä puolalaisia piroogeja ja erilaisia puolalaisia oluita, mm spelttiolutta, ruisolutta (jota nillä ei kylläkään nyt ollut) , tummaa hunajaolutta josta tuli mun uus suosikki sekä monta muuta.

Tämän oven takaa löytyi piroogit - niin ja oluet

Puolalaisten kansallisruoka, tässä lihatäytteisenä

Kun oltiin kuljeskeltu vanhassa kaupungissa jonkin aikaa Roopevaari rupesi olemaan huolissaan kun jokea ei löytynytkään sieltä missä sen piti olla. Löytyi Old Town Square

ja kauniita yksityiskohtia talojen ulkoseinissä

ja vihdoin löytyi joki, ihan eri suunnassa kun Roopevaari luuli

Illalla vielä tietysti syömään, hotellihenkilökunnan suosittelemaan puolalaispaikkaan. Roopevaari oli jo valinnut listalta gulassin

huomasin kuitenkin ajoissa että annos oli 950 grammaa, tosimiehellekin aika iso (ehkä hra jalkapalloilijalle sopiva) joten päädyimme taas pirogeihin. Hyviä ovat, mutta seuraavaksi täytyy varmaan keksiä jotain muuta apetta.