Maanantai ja tiistai Varsovassa

Maanantaiaamu valkeni aurinkoisena mutta aika kylmänä. Mitä ihanin päivä kulkea vieraassa kaupungissa katselemassa kauniita rakennuksia, vilkasta liikennettä ja imemässä itseensä vierasta kulttuuria ja mielenkiintoista historiaa.  Mahtipontisesti sanottu, lähdettiin siis kävelemään vanhasta kaupungista keskustaan, matkan arvioitiin kestävän vajaan tunnin. Ei paljon, mutta täällä kaikki ajaa bussilla tai taksilla, metrokin löytyy mutta vain yksi linja toistaiseksi, toinen on rakenteilla. Päämäärämme oli hra Stalinin lahjoittama rakennus Puolan kansalle joskus 50-luvulla. Varsovalaiset ei oikein tykkää koko rakennuksesta, ne sanoo että Varsovan paras näköala on rakennuksen näköalatasanteelta siksi että se on ainoa paikka mihin tuo rakennus ei näy. Ei se minusta ihan niin kauhea ollut, luulen että varsovalaisia se muistuttaa koko ajan kommunismin ajoista ja että ne siksi ei tykkää siitä.

Näitä on muuten Moskovassa kai 7 kpl samojen piirustusten mukaan tehtyjä

Talossa olevat museot oli maanantaina kiinni, joten ajettiin vaan hissillä näköalatasanteelle, katseltiin joka suuntaan ja lähdettiin pois.

Matkalla sinne löydettiin puisto, jossa oli valokuvia  eri paikoista kaupungissa, minkälainen se paikka oli ollut ennen tuhoa,  raunioina, ja mitä sillä paikalla  on nyt.

Paavi ja minä - iso ja pieni

Keskustassa katseltiin myös vähän näyteikkunoita, Roopevaari ei halunnut tätä tyylikästä yöasua vaikka olisin sen mieluusti hänelle ostanut.

Takaisin käveltiin vähän eri reittiä, ison puiston läpi joka varmaan kesällä on hyvin viehättävä.  Puiston toisessa päässä löytyi tuntemattoman sotilaan hauta, jossa on vahdinvaihto kerran tunnissa. Hieno paikka.

Takaisin vanhan kaupungin liepeillä mentiin kahville yhteen kahvilaan joka osoittautui myös leipomoksi.

Tilaa oli yhteensä ehkä 15 neliötä johon on mahdutettutu 6 pientä pöytää, myyntitiski joka oli pullollaan mitä ihanampia leipiä ja leivonnaisia sekä leipomo taikinakoneineen ja uuneineen. Leipuri nosti myyntitiskin päähän pienen lisälevyn  ja leipoi siinä patongit ja piirakat, apupoika kantoi varastosta jauhosäkkejä. Siinä ympärillä hääri sitten kolme myyjää palvelemassa asiakkaita ja valmistamassa kaakaot, lattet ja capuccinot.

täällä on kaikki syötävä suurta. Tämäkin tiramisu on kaksinkertainen kotimaiseen verrattuna.

En vähään aikaan valita että mulla on pienet työtilat keittiössä.

Parin Alfapet ottelun jälkeen, jotka hävisin (Roopevaari vaatii ehdottomasti tämän maininnan) olisi vaarin mielestä ollut päivälevon aika, mutta kun tutkailin opaskirjaani huomasin että eräs hyvin tärkeä museo ei ole tiistaisin auki, joten vaatteet päälle ja ulos taas. Tällä kertaa mentiin taksilla koska aikaa ei ollut kovin paljon. Museo oli Varsovan kansannousun museo, jossa kerrottiin sekä juutalaisten kansannoususta 1943 että Varsovan kansannoususta 1944 (eikä 1943 kuten edellisessä postauksessa kirjoitin). Kannatti mennä, se oli sitäpaitsi taas ilmainen. Paluumatkalla kävi vähän huonosti, kysyin portin ulkopuolella yhdeltä vanhalta taksikuski-ukkelilta mihin suuntaan pitää lähteä, ja kun hänelle selvisi että me ei oteta taksia, niin hän vaan viittasi epämääräisesti johonkin suuntaan ja sanoi että sinne, matkaa  on 7 kilometriä. No se siitä kyllä tulikin, ellei enemmänkin, koska hän oli neuvonut aivan päinvastaisen suunnan ja multa meni tovi ennekun rupesin epäileen. Kotinurkille kuitenkin päädyttiin, ja vieläpä kävellen, joten hyvin oli ansaittu oluet Molly Malonessa. Ruokapaikka löytyi eräältä vanhan kaupungin kujalta, ruoka oli hyvää mutta annokset liian mahtavia. 6-7 tunnin ulkoilun jälkeen uni maittoi.

tässä on mun sänky

Tiistaina osallistuttiin opastetulle kaupunkikävelylle, joka taas oli ilmainen ja kesti 2,5 tuntia, Nämä opastetut kävelykierrokset on minusta tosi hauskoja, niillä kuulee kaikenlaisia hauskoja tarinoita ja legendoja taloista, ravintoloista, muistomerkeistä ja ihmisistä. Kävelyn jälkeen mentiin kävelylle kahdestaan etsimään kaupungin tärkeintä muistomerkkiä jonka aihe on mitäpä muutakaan kun Varsovan kansannousu.

Huomaatteko – ei mitään mainintaa kirkkohyppelystä. Yksi kirkko on käyty, josta sanotaan että se on Varsovan tärkein kirkko, siinä on yksi kunkku kruunattu ja paavi on käynyt siinä joka kerta kun on käynyt Puolassa. Se on kovasti vaatimaton ja pieni eikä sykähdyttänyt millään lailla.

Kurkattiin myös yhteen toiseen kirkkoon. Siellä oli alttaritauluna toimivan ikonin alla kahdessa rivissä helminauhoja???

Tiistai-ilta päättyi kermavohveleihin. Nekin oli jättiläisiä, tässä on yksi vohveli laitettu puoliksi.

Syntisen hyvää - niinkuin suunnilleen kaikki kielletty.

tässä sitä odotellaan

ja tässä sitä syödään. Mä söin sen toisen puolikkaan.

Huomenna keskiviikkona matkustetaan seuraavaan kohteeseen, Dubaihin, josta sitten toivon mukaan tulee uusia postauksia. Tämä kummallinen matkareittimme johtuu siitä että löysin ensin netistä halvan lennon Varsovasta Dubaihi ja rupesin siitä rakentelemaan matkaa. Ei se nyt loppujen lopuksi niin edullinen ja  onnistunut ratkaisu tainnut olla, mutta täällä sitä nyt ollaan.