Viimeiset päivät

Maanantaipäivä valkeni aika pilvisenä ja säätiedoissa uhattiinkin sateen mahdollisuudella. Aikaimoinen sattuma jos niistä vuoden kolmesta sadepäivästä yksi olisi juuri nyt. Varsinkin kun ne kaikki kolme yleensä on joulukuussa. Toinen säätiedottaja kuitenkin kertoi että Dubaissa paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta, joten en nyt sitten uskonut paljoakaan tuohon sateen povaajaan. Päivä olikin  sään puolesta loistava. Lähdettiin viettämään päivää Jumeiraan, eli rannan suuntaan, ja jäättiin metrosta pois Mall of the Emiraten kohdalla. Tämä on se ostari jossa on Ski Dubai, laskettelua, pulkkamäkeä ja vaativampaakin kelkkamäkeä. 
Siellä on säännöllisesti tekolumisadetta ja viisi eritasoista rinnettä. Oli siellä myös perinteinen jääkelkka sekä pingviinejä. Pingviini on edelleen yksi mun lemppariotuksista ja harmitti kovasti että näin niitä vain vilaukselta kun niiden ympärillä oli koko ajan niin paljon väkeä. Aika hassun näköisiä oli myös paikalliset rouvat, joiden perinteisten arabiasujen päälle oli viritetty jos jonkinlaista pakkasvaatetta. Jotkut muistuttivat jättisläispingviinejä. Miehillä ja lapsilla oli kuitenkin ihan samanlaiset pakkasvaatteet kun esimerkiksi Lapin lomakeskusten ulkomaalaisvieraille vuokrataan. Kaiken kaikkiaan täysin surrealistinen juttu.

Vähäks on joulunen maisema???

Täältä jatkettiin matkaa, tällä kertaa taksilla, (joka on HYVIN halpa tapa kulkea) vielä eteenpäin kohti Medinat Jumeirah’ia, joka on luksushotellialue, talot rakennettu vanhaan arabialaiseen tyyliin ja väritykseen, reheviä istutuksia, ristiin rastiin kiemurtelevia kanavia kauniine siltoineen. Alueeseen liittyvä ostoskeskuskin on tehty vanhaan tyyliin, muistuttamaan perinteistä souk’ia, paljon mukavannäköisiä ravintoloita , (joista yhdessä nautmme kylmän oluen, njamm), kanavilla äänettömästi liikkuvia abra-veneitä, jotka äänettömyytensä lisäksi olivat hyvinkin paljon uudempia ja parempikuntoisia kuin ne, millä me liikuttiin lahden yli. Ostoskeskus ja osa ravintoloista oli kaikille avoinna, mutta varsinaiselle hotellialueelle ei meikäläisellä köyhälistöllä ollut pääsyä.

Ostoskeskuksen torilla

Hotellialueen yksittäistaloja kanavan rannalla

Hotellialueen ravintolaa

Poikkesimme vielä katsomassa lähempää maailman ainutta 7 tähden hotellia, Burj Al Arab-hotellia. Kaikki 202 huonetta on kaksikerroksisia sviittejä, joissa on oma hovimestari. 321 metriä korkean rakennuksen huipulla on yhdistetty tennis/helikopterikenttä. Tänne olisi köyhälistökin päässyt jos olisi varannut pöydän jostain hotellin ravintolasta. Eipä tullut varattua.

7 tähden hotelli, tuo pyöreä uloke oikealla on tenniskenttä , vasemman puolen uloke on näköalaravintola

Paluumatkalla poikettiin vielä toisen kerran Dubai Mall’iin ja suihkulähteille. Suihkulähde-esitys oli taas erilainen, tällä kertaa arabialaisen musiikin tahdissa, vähän niinkuin belly-dancing. Loppuhuipennuksena suihkut tykitettiin 150 m korkeuteen (?? –joidenkin tietojen mukaan).

 Sitten suunnistimme katsomaan Akvaariota, joka muodostaa yhden monikerroksisen seinän ostoskeskuksen sisällä. Siinä istuimme kahvittelemassa ja kakuttelemassa haiden ja rauskujen ja tuhansien pikkukalojen silmien alla.

Aika iso akvaario

Täältä lähdettiin metrolla kohti hotellia joskus kahdeksan aikaan illalla.  Metro oli niin täynnä, että kun Roopevaari oli tungennut itsensä väkisin sisään niin muori ei meinannut mahtua kyytiin ollenkaan. Joku ystävällinen paikallinen nuorimies kiskoi minut väkisin ovien välistä sisään. Roopevaari vain katseli vierestä tajuamatta ollenkaan että oli lähellä saada liiskautuneen muorin mukaansa kotimatkalle. Dubaissa on automaattimetro jossa ei ole kuljettajaa ollenkaan, en tiedä miten ovet sitten toimii jos joku jää ihan oikeesti väliin. Luulisin että jotkut sensorit jossain vaiheessa tajuu että ovessa on joku este ja että metro ei lähde liikkeelle jos ovet ei ole kiinni.

Kaunein Dubaissa näkemäni moskeija. Nää ei oo turisteja varten.

Tällainen hauskuus siellä näkyi. Hydrobussi, kulkee sekä maalla että vedessä. Aika kornin näköinen.

Näkymä hotellin ikkunasta Creekin vastarannan abra-satamaan

Viimeisenä päivänä sitten mentiin uimarannalle. Päivä oli aurinkoinen, mutta hyvin tuulinen. Välillä olin ihan kananlihalla kun kävi joku kovempi puuska suoraan mereltä. Niin siinä sitten kävi että aurinkovoiteista huolimatta molemmat vähän kärähti, koska aurinko ei tuntunut niin kuumalta. Päivä kului lueskellen ja rannalla kävellen. Siellä oli valokuvaaminen kielletty ja  lainkuuliaisina suomalaisina kamera pysyi repussa, vaikka naapurimaamme vähemmän lainkuuliaiset käyttivät kameraa hyvinkin ahkerasti. Aika huvittavaa katsella nuorten naisten poseerausasentoja pikku-pikku-bikineissään. Uimarannalla nimittäin bikinit on sallittuja vaikka muuten suositellaan olkapäät ja polvet peittävää pukeutumista. Tästäkin suosituksesta varsinkin nuoremmat naiset poikkeavat aika paljon, mutta sallittakoon se heille, en ole kovin tiukkapipoinen, kateellinen vain.

Keskiviikkopäivä menikin sitten kokonaisuudessaan matkustamiseen, ensin aikaisin aamulla Dubaista Varsovaan ja sitten iltapäivällä Varsovasta Helsinkiin. Eroa Emirates’in ja kotimaisen lentoyhtiön välillä on

kuin yöllä ja päivällä. Tietysti Emiratesin kone on paljon paljon isompi kuin kotimainen Varsova-Helsinki kone,  ja meillä oli vielä niin hyvä onni että saatiin paikat ekalta riviltä jossa on ruhtinaallisesti jalkatilaa. Ensin tarjoiltiin aamiainen, koska lähtö oli tosi aikaisin, croisantteineen ja kananmunineen. sitten vielä lounas jossa alkuruoka, valinnaisena kaksi pääruokaa, sitten  jälkiruoka,  juustot ja vielä kahvi ja leivonnainen. Sekä kaikki juomat ilmaisia, niin paljon kun jaksoi juoda, sekä viinit että drinkit. Meidän vieressä toisella puolella käytävää istui pariskunta jotka mitä ilmeisimmin oli häämatkalla koska niille kannettiin koko ajan jotain erikoista, ensin kuohujuomaa, sitten jotkut herkullisen näköiset coctailit, ruuan jälkeen joku koristeltu leivonnainen ja vielä ennen Varsovaan saapumista joku toinen herkullisen näköinen juoma. Varsova-Helsinki lennolla sitten oli valinnaisesti kahvia tai teetä, kovaan hintaan olisi saanut ostaa täytetyn sämpylän. Onneksi kippari tallasi ylinopeutta ja matka kesti vain  vajaan puolitoista tuntia. Minun pitää nyt kuitenkin rehellisyyden nimissä mainita että tuo kotimainen oli yhden halpayhtiön lento, kotimaisen suuryhtiön operoima.

Mitä Dubaista jäi mieleen?  Rakennukset, tietysti. Ja se, että jos jossain oli joku tyhjä pläntti niin se oli hiekkaa, ei multaa ja ruohoa niinkuin muualla.  Ja se valtava rakennuskohteiden määrä mikä tälläkin hetkellä on meneillään.  Ja kyllä siellä huomio kiinnittyy siihenkin, että kontrastit on edelleenkin suuria, köyhä-hyvin toimeen tuleva, uudet asuinalueet – vanhat alueet (jonka liepeillä mekin asuimme), perinteiset kaavut ja päähuivit – länsimainen pukeutuminen.  Ja se, miten lyhyessän ajassa kaupunki on muodostunut. Yhdessä näyttelyssä nähtiin minkälainen keskusta oli 50 vuotta sitten ja minkälainen se on nyt. Koulujakin rupesi olemaan vasta 1950-luvun lopulla. Menisinkö sinne uudestaan? Joo, kai, jos Roopevaari voittaa lotossa jonkun huomattavan summan tai jos tuolla kalliilla  hotellialueella myydään huoneita 90% alennuksella. Nimittäin jos en pääse sinne asumaan, niin sitten en mene ollenkaan. Maailma on nimittäin vielä täynnä näkemättömiä paikkoja. En ole esimerkiksi koskaan käynyt Wienissä. Sinne olisi nyt lentoja 139 eurolla....