Viimeiset päivät

Maanantaipäivä valkeni aika pilvisenä ja säätiedoissa uhattiinkin sateen mahdollisuudella. Aikaimoinen sattuma jos niistä vuoden kolmesta sadepäivästä yksi olisi juuri nyt. Varsinkin kun ne kaikki kolme yleensä on joulukuussa. Toinen säätiedottaja kuitenkin kertoi että Dubaissa paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta, joten en nyt sitten uskonut paljoakaan tuohon sateen povaajaan. Päivä olikin  sään puolesta loistava. Lähdettiin viettämään päivää Jumeiraan, eli rannan suuntaan, ja jäättiin metrosta pois Mall of the Emiraten kohdalla. Tämä on se ostari jossa on Ski Dubai, laskettelua, pulkkamäkeä ja vaativampaakin kelkkamäkeä. 
Siellä on säännöllisesti tekolumisadetta ja viisi eritasoista rinnettä. Oli siellä myös perinteinen jääkelkka sekä pingviinejä. Pingviini on edelleen yksi mun lemppariotuksista ja harmitti kovasti että näin niitä vain vilaukselta kun niiden ympärillä oli koko ajan niin paljon väkeä. Aika hassun näköisiä oli myös paikalliset rouvat, joiden perinteisten arabiasujen päälle oli viritetty jos jonkinlaista pakkasvaatetta. Jotkut muistuttivat jättisläispingviinejä. Miehillä ja lapsilla oli kuitenkin ihan samanlaiset pakkasvaatteet kun esimerkiksi Lapin lomakeskusten ulkomaalaisvieraille vuokrataan. Kaiken kaikkiaan täysin surrealistinen juttu.

Vähäks on joulunen maisema???

Täältä jatkettiin matkaa, tällä kertaa taksilla, (joka on HYVIN halpa tapa kulkea) vielä eteenpäin kohti Medinat Jumeirah’ia, joka on luksushotellialue, talot rakennettu vanhaan arabialaiseen tyyliin ja väritykseen, reheviä istutuksia, ristiin rastiin kiemurtelevia kanavia kauniine siltoineen. Alueeseen liittyvä ostoskeskuskin on tehty vanhaan tyyliin, muistuttamaan perinteistä souk’ia, paljon mukavannäköisiä ravintoloita , (joista yhdessä nautmme kylmän oluen, njamm), kanavilla äänettömästi liikkuvia abra-veneitä, jotka äänettömyytensä lisäksi olivat hyvinkin paljon uudempia ja parempikuntoisia kuin ne, millä me liikuttiin lahden yli. Ostoskeskus ja osa ravintoloista oli kaikille avoinna, mutta varsinaiselle hotellialueelle ei meikäläisellä köyhälistöllä ollut pääsyä.

Ostoskeskuksen torilla

Hotellialueen yksittäistaloja kanavan rannalla

Hotellialueen ravintolaa

Poikkesimme vielä katsomassa lähempää maailman ainutta 7 tähden hotellia, Burj Al Arab-hotellia. Kaikki 202 huonetta on kaksikerroksisia sviittejä, joissa on oma hovimestari. 321 metriä korkean rakennuksen huipulla on yhdistetty tennis/helikopterikenttä. Tänne olisi köyhälistökin päässyt jos olisi varannut pöydän jostain hotellin ravintolasta. Eipä tullut varattua.

7 tähden hotelli, tuo pyöreä uloke oikealla on tenniskenttä , vasemman puolen uloke on näköalaravintola

Paluumatkalla poikettiin vielä toisen kerran Dubai Mall’iin ja suihkulähteille. Suihkulähde-esitys oli taas erilainen, tällä kertaa arabialaisen musiikin tahdissa, vähän niinkuin belly-dancing. Loppuhuipennuksena suihkut tykitettiin 150 m korkeuteen (?? –joidenkin tietojen mukaan).

 Sitten suunnistimme katsomaan Akvaariota, joka muodostaa yhden monikerroksisen seinän ostoskeskuksen sisällä. Siinä istuimme kahvittelemassa ja kakuttelemassa haiden ja rauskujen ja tuhansien pikkukalojen silmien alla.

Aika iso akvaario

Täältä lähdettiin metrolla kohti hotellia joskus kahdeksan aikaan illalla.  Metro oli niin täynnä, että kun Roopevaari oli tungennut itsensä väkisin sisään niin muori ei meinannut mahtua kyytiin ollenkaan. Joku ystävällinen paikallinen nuorimies kiskoi minut väkisin ovien välistä sisään. Roopevaari vain katseli vierestä tajuamatta ollenkaan että oli lähellä saada liiskautuneen muorin mukaansa kotimatkalle. Dubaissa on automaattimetro jossa ei ole kuljettajaa ollenkaan, en tiedä miten ovet sitten toimii jos joku jää ihan oikeesti väliin. Luulisin että jotkut sensorit jossain vaiheessa tajuu että ovessa on joku este ja että metro ei lähde liikkeelle jos ovet ei ole kiinni.

Kaunein Dubaissa näkemäni moskeija. Nää ei oo turisteja varten.

Tällainen hauskuus siellä näkyi. Hydrobussi, kulkee sekä maalla että vedessä. Aika kornin näköinen.

Näkymä hotellin ikkunasta Creekin vastarannan abra-satamaan

Viimeisenä päivänä sitten mentiin uimarannalle. Päivä oli aurinkoinen, mutta hyvin tuulinen. Välillä olin ihan kananlihalla kun kävi joku kovempi puuska suoraan mereltä. Niin siinä sitten kävi että aurinkovoiteista huolimatta molemmat vähän kärähti, koska aurinko ei tuntunut niin kuumalta. Päivä kului lueskellen ja rannalla kävellen. Siellä oli valokuvaaminen kielletty ja  lainkuuliaisina suomalaisina kamera pysyi repussa, vaikka naapurimaamme vähemmän lainkuuliaiset käyttivät kameraa hyvinkin ahkerasti. Aika huvittavaa katsella nuorten naisten poseerausasentoja pikku-pikku-bikineissään. Uimarannalla nimittäin bikinit on sallittuja vaikka muuten suositellaan olkapäät ja polvet peittävää pukeutumista. Tästäkin suosituksesta varsinkin nuoremmat naiset poikkeavat aika paljon, mutta sallittakoon se heille, en ole kovin tiukkapipoinen, kateellinen vain.

Keskiviikkopäivä menikin sitten kokonaisuudessaan matkustamiseen, ensin aikaisin aamulla Dubaista Varsovaan ja sitten iltapäivällä Varsovasta Helsinkiin. Eroa Emirates’in ja kotimaisen lentoyhtiön välillä on

kuin yöllä ja päivällä. Tietysti Emiratesin kone on paljon paljon isompi kuin kotimainen Varsova-Helsinki kone,  ja meillä oli vielä niin hyvä onni että saatiin paikat ekalta riviltä jossa on ruhtinaallisesti jalkatilaa. Ensin tarjoiltiin aamiainen, koska lähtö oli tosi aikaisin, croisantteineen ja kananmunineen. sitten vielä lounas jossa alkuruoka, valinnaisena kaksi pääruokaa, sitten  jälkiruoka,  juustot ja vielä kahvi ja leivonnainen. Sekä kaikki juomat ilmaisia, niin paljon kun jaksoi juoda, sekä viinit että drinkit. Meidän vieressä toisella puolella käytävää istui pariskunta jotka mitä ilmeisimmin oli häämatkalla koska niille kannettiin koko ajan jotain erikoista, ensin kuohujuomaa, sitten jotkut herkullisen näköiset coctailit, ruuan jälkeen joku koristeltu leivonnainen ja vielä ennen Varsovaan saapumista joku toinen herkullisen näköinen juoma. Varsova-Helsinki lennolla sitten oli valinnaisesti kahvia tai teetä, kovaan hintaan olisi saanut ostaa täytetyn sämpylän. Onneksi kippari tallasi ylinopeutta ja matka kesti vain  vajaan puolitoista tuntia. Minun pitää nyt kuitenkin rehellisyyden nimissä mainita että tuo kotimainen oli yhden halpayhtiön lento, kotimaisen suuryhtiön operoima.

Mitä Dubaista jäi mieleen?  Rakennukset, tietysti. Ja se, että jos jossain oli joku tyhjä pläntti niin se oli hiekkaa, ei multaa ja ruohoa niinkuin muualla.  Ja se valtava rakennuskohteiden määrä mikä tälläkin hetkellä on meneillään.  Ja kyllä siellä huomio kiinnittyy siihenkin, että kontrastit on edelleenkin suuria, köyhä-hyvin toimeen tuleva, uudet asuinalueet – vanhat alueet (jonka liepeillä mekin asuimme), perinteiset kaavut ja päähuivit – länsimainen pukeutuminen.  Ja se, miten lyhyessän ajassa kaupunki on muodostunut. Yhdessä näyttelyssä nähtiin minkälainen keskusta oli 50 vuotta sitten ja minkälainen se on nyt. Koulujakin rupesi olemaan vasta 1950-luvun lopulla. Menisinkö sinne uudestaan? Joo, kai, jos Roopevaari voittaa lotossa jonkun huomattavan summan tai jos tuolla kalliilla  hotellialueella myydään huoneita 90% alennuksella. Nimittäin jos en pääse sinne asumaan, niin sitten en mene ollenkaan. Maailma on nimittäin vielä täynnä näkemättömiä paikkoja. En ole esimerkiksi koskaan käynyt Wienissä. Sinne olisi nyt lentoja 139 eurolla.... 

Epäonnistunut retki

Hattan retki ei mennyt ihan nappiin. Meidät piti noutaa hotellista klo 8 – 8.30, mutta auto tuli vasta kello 9. Sitten lähdettiin noutamaan toista pariskuntaa ihan toiselta puolen kaupunkia ja kuinka ollakkaan, kuski ajoi ihan väärään paikkaan. Tämän asian selvittämiseen meni taas aikaa, tässä vaiheessa se toinen pariskunta oli jo soittanut kuskille useamman kerran. Kun oikea paikka viimein löytyi ja lähdettiin liikkeelle ilmeni, että ei niilä toisilla ollut passeja mukana. Ei kun takaisin ja hakemaan passeja. Ne oli ilmeisesti jossain hukassa koska taas vierähti puoli tuntia. Sitten toisella olikin vaan henkilökortti, passi oli embassyssä koska hän opiskeli täällä. (ne oli muuten venäläisiä). Kuljettaja oli sitä mieltä että sillä ei pärjää koska oltiin ylittämässä Omanin rajaa, ja taas soiteltiin.... Kun vihdoin lähdettiin oikeesti matkaan kello oli 10.30 ja lievästi ärtynyt kuski tallasi aavikon halki tuhatta ja sataa. No se oli ensin 6-kaistainen ja sitten 4-kaistainen aavikkotie joten kyllähän siinä sopi tallailla. Hatta sijaitsee Arabiemiraateissa sellaisessa paikassa että sinne ajetaan vähän matkaa Omanin läpi ja raja ylitetään siis kaksi kertaa. Kaikki rajamuodollisuudet sujui kuitenkin hyvin ja kun päästiin Omanin puolelle niin tiekin muuttui vaatimattomammaksi. Maisemat on tosi karuja. Tällä seudulla sataa kolmena päivänä vuodessa eikä se ole mitään kaatosadetta. Retkeen kuului käynti ydessä kanjonissa jossa kuitenkin aina on vettä. Sinne oli tosi huikaiseva kapea vuoristotie, tämä oli melkein retken paras anti

Maisemaa Omanissa

Kanjoni, siellä oli joitain ihmisiä uimassa

Siellä oli myös vuohilauma joka teki selvää ihmisten jättämistä jätteistä

 Perillä Hattassa meille annettiin vain 20 min aikaa tutustua siihen tärkeimpään kohteeseen, Heritage Villageen, sitten vietiin  syömään yhteen hotelliin. Hotelli oli korkeatasoinen ja ruoka hyvää, parempaa kuin näillä järjestetyillä retkillä yleensä. Niin ja siellä sai olutta. Niinkuin melkein kaikkien hotelleitten ravintoloissa, mutta muissa ravintoloissa ei. Alkoholijuomat on kuitenkin hotelleissa hyvin kalliita.

Hattan Fort Hotel

Kun oltiin syöty niin taas odotettiin kuskia puoli tuntia, sitten lähdettiin takaisinpäin. Jossakin keskellä ei-mitään oli joku Al Ahmed Grocery johon kuski pysähtyi ja sanoi että hänen täytyy tästä lähteä safarille, teitä tulee toinen auto hakemaan. Se oli ilmeisesti joku kokoontumispaikka koska sinne tuli sitten paljon näitä jeeppejä ja vähän väliä tuotiin turisteja jotka lähtivät jeepeillä jatkamaan matkaa. Sitä autoa, jonka piti viedä meidät Dubaihin, ei vaan kuulunut, ja kaikkien hermot rupesi jo reistaa. Niillä venäläisillä oli joku toinen juttu josta ne oli jo auttamattomasti myöhässä. Roopevaari ja minä kieltäydyttiin nousemasta autosta pois ennen kun se toinen auto olisi paikalla. Kuski kuitenkin piti ystävällisesti ilmastoinnin päällä. Yli tunti siinä odoteltiin kunnes se auto vihdoin tuli ja vei meidät takaisin. Paluun olisi pitänyt olla kello 15.00 mutta me oltiin hotellissa joskus kuuden jälkeen. Retkestä jäi aika paha maku, mutta näitähän sattuu.

Sunnuntaina käytiin katsomassa viimeisetkin kulttuurinähtävyydet, lähinnä vanhoja kortteleita, taloja ja asumuksia, koulu yms. Tässä melko keskellä kaupunkia on alue, myös nimeltään Heritage Village, jossa pitäisi olla kaikkea perinteistä sekä ravintoloita ja ajanvietettä. Kaikesta näkee että se on tarkoitettu turistirysäksi, mutta jotenkin se on epäonnistunut, Kaikki kohteet on jäänyt ihan rempalleen, ei ole mitään opasteita eikä henkilökuntaa ja rantojen ravintolat on ihan tyhjiä. Tuntuu kummalliselta kun täällä muuten ollaan niin viimeisen päälle tehokkuudessa ja hienoudessa ja suuruudessa.

Roopevaari etelän ravintolassa edessään lasi - jääteetä!!!

Koko rantaviiva täynää ravintolapöytiä silmän kantamattomiin eikä yhtään asiakasta

Tällä alueella lokitkin on yksijalkaisia

Täällä ei ole ollut kovin kuuma, joskaan ei kylmäkään. Päivällä on pärjännyt ihan normaaleissa kesävaatteissa ilman että olisi ollut tukala olo, ja illalla on jo tarvinnut neuletta. Hotellissa on jopa liiankin viileää vaikka ilmastointi on pienimmällä, hotellissa mulla on aina sukat ja villapaita. Onneksi oltiin Varsovassa ensin, muuten ei ehkä olisi tarpeeksi vaatetta mukana. Tosin täällä on talvi, kesällä varmaan on aikalailla toisenlaista. Täällä bussipysäkitkin on ilmastoitu!

Ilmastoitu busspysäkki

... ja sisältä

Kaupasta löysin muutamia ihan tuntemattomia vihanneksia. Tämä on gourgas.

Dubai

Keskiviikkopäivä meninkin kokonaan matkustaessa. Emiraatit rupes pakkaamaan konetta jo 45 min ennen annettua lähtöaikaa, ja siellä sitten istua kökötimme melkein 3 tuntia kun yhteyksissä ilmeni joku vika. Reilusti myöhässä siis lähdettiin, mutta mukavaa Emiratesin koneessa oli että oli ruokalistat, oikeat veitset ja haarukat sekä ilmaiset juomat. Sitä en olisi uskonut kun maa on kuitenkin lähes alkoholiton. Kun lähestyimme Dubaita ei päästy suoraan laskeutumaan, vaan kierreltiin noin tunnin verran persianlahden yläpuolella. Mitään hämminkiä ja pahaa mieltä ei koneessa kuitenkaan syntynyt, baarikin oli auki koko ajan, tunnelma oli melkein kuin Finnairin lomalennoilla silloin kauan sitten.

Tässä näkee miten me pyörittiin Persianlahdella

Kello oli yli puolenyön kun saavuimme limusiinella hotelliin. Hotellissa on 12 kerrosta, kerroksessa no 10 on yökerho. Meidän huone on kerroksessa 4 ja yhtään ei nukuttu ennenkuin yökerho sulki ovensa kello 3, sitten rupesikin jo minareeteista kuulumaan vähän toisenlaista meteliä. Aamulla respassa oltiin ”ihan ihmeissään” että ei kai se nyt voi niin alas kuulua. Ikäänkuin ne ei olisi koskaan aikaisemmin kuulleetkaan moista. Ne tarjoutui vaihtamaan huonetta alempaan kerrokseen, mutta huone olisi ollut pienempi ja takapihan puolelle kun meillä nyt on iso huone ja iso ikkuna merelle. Joten menin ostamaan korvatulpat ja seuraavan yön nukuin oikein hyvin. Sitäpaitsi jumputus on sitä luokkaa että en usko että kaksi kerrosta vaikuttaa kovinkaan paljon.

Ensimmäisenä päivänä meillä oli aika päätähuimaava vauhti. Kulta- ja maustesoukit on tässä ihan lähellä, joten käytiin ensin katsastamassa ne. Kulta ei tässä iässä enää paljon hetkauta, soukissa oleva korujen määrä vain on aivan uskomaton.

tässä prameimpia

ja tässä

 Mausteet sen sijaan olivat paljon kiinnostavampia,  vaikka niitäkin on jo nähnyt useammassa maailmankolkassa, niin aina löytyy jotain uutta. Kuten täällä esimerkiksi kuivatut sitruuna ja kurkku, lakritsijuuri, käsittelemätön kaneli ym ym.

Mausteita

Soukin ulkopuolella on rahtisatama, jossa dhow-veneet purkavat ja lastaavat Intiasta ja muualta lähialueelta tulevaa tavaraa. Vilske on aikamoista, kaikki työ tehdään miesvoimin, yhtään nosturia ei ollut näköpiirissä.

 Sitten lähdettiinkin lahden toiselle puolelle. Henkilöliikenne hoidetaan etupäässä abroilla, joita kulkee kymmenittäin koko ajan edestakaisin. Matkaa on parisataa metriä ja se maksaa yhden dirhamin eli n 22 senttiä. 

 Sekä rahtilaivat että abrat poikkeavat räikeästi Dubain yleisilmeestä, mutta mukavalla tavalla ja se on varmaan tarkoituskin. Toisella puolella oli vastassa kangas-souk jossa myyjät oli aika aggressiivisia. Soukin takana on vanha linnoitus josta on tehty museo. Linnoituksen kellariin oli tehty hieno kuvaelma kaupungin elämästä 1900 luvun alussa, oikeankokoiset vaha-ihmiset koulussa, sepän pajassa, puusepänverstaassa, räätälinverstaassa, helmenpyynnissä ja paljon muuta. 

Tällaista soitinta en olekaan nähnyt ennen. Se on lannevaate johon on kiinnitetty kuivatusta lampaannahasta leikattuja suikaleita jotka sitten helisevät ihmisen liikkeiden mukaan,

Pienen ruokailun ja lepohetken jälkeen lähdettiin tutustumaan metrolinjaan ja päädyimme Dubain suurimpaan ostoskeskukseen, Dubai Malliin, jonka vieressä on se korkein rakennus, Burj Khalifa, 828 m korkea ja 160 kerrosta. Ostoskeskus oli huimaava, mutta ihmeellisempää vielä oli sen ulkopuolella tapahtuva suihkulähde-esitys, jossa vesisuihkut tanssii musiikin tahdissa ja nousee monen kymmenen metrin korkeuteen. Esityksiä on kahdenkymmenen minuutin välein, katsoimme kaksi. Ne oli erilaisia, toisen musiikki oli Zucceron Va Pensiero joka minua muutenkin sävähdyttää aina, toinen oli joku muu italialainen. Tämän kokemuksen jälkeen tuntui että kuppi on täysi ja lähdettiin hotelliin nukkumaan.

Seuraava päivä, perjantai, onkin sitten näiden pyhäpäivä ja useimmat paikat on aamupäivällä kiinni, monet koko päivän. Metrokin aloitti liikennöinnin vasta yhdeltä.

Dubailaiset viettämässä vapaapäivää kaupungin keskustan nurtsilla

 Meillä ei oikein ollut tarkkaa ajatusta mihin mennään, joten lähdettiin vain kävelemään. Ja käveltiin, ja käveltiin. Onneksi ei ollut kauheen kuuma, vaikka näinki teki mieleni monta kertaa lyödä hanskat tiskiin. Ei täällä kukaan kävele, kaikki ajaa taksilla jos ei ole omaa autoa. Tai sitten nuoremmat käyttää bussia. Mutta me käveltiin. Kohteena Jumeiran rantakatu,

Kaukaa otettu kuva uimarannasta  taustalla se korkea torni.

johon sitten lopulta päästiinkin. Käytiin katsomassa yksi moskeija ja yleinen uimaranta, johon toivon mukaan ehditään edes yhdeksi päiväksi. Syötiin myöhäinen lounas ja tultiin taksilla takaisin hotelliin.

Huomiseksi päiväksi olen ostanut meille päiväretken Hattaan, vanhaan kaupunkiin joka sijaitsee vuoren rinteellä Omanin rajan lähellä. Sinne mennään jeepillä aavikon halki dyyneillä ajaen. Odotan sitä kovasti.

Maanantai ja tiistai Varsovassa

Maanantaiaamu valkeni aurinkoisena mutta aika kylmänä. Mitä ihanin päivä kulkea vieraassa kaupungissa katselemassa kauniita rakennuksia, vilkasta liikennettä ja imemässä itseensä vierasta kulttuuria ja mielenkiintoista historiaa.  Mahtipontisesti sanottu, lähdettiin siis kävelemään vanhasta kaupungista keskustaan, matkan arvioitiin kestävän vajaan tunnin. Ei paljon, mutta täällä kaikki ajaa bussilla tai taksilla, metrokin löytyy mutta vain yksi linja toistaiseksi, toinen on rakenteilla. Päämäärämme oli hra Stalinin lahjoittama rakennus Puolan kansalle joskus 50-luvulla. Varsovalaiset ei oikein tykkää koko rakennuksesta, ne sanoo että Varsovan paras näköala on rakennuksen näköalatasanteelta siksi että se on ainoa paikka mihin tuo rakennus ei näy. Ei se minusta ihan niin kauhea ollut, luulen että varsovalaisia se muistuttaa koko ajan kommunismin ajoista ja että ne siksi ei tykkää siitä.

Näitä on muuten Moskovassa kai 7 kpl samojen piirustusten mukaan tehtyjä

Talossa olevat museot oli maanantaina kiinni, joten ajettiin vaan hissillä näköalatasanteelle, katseltiin joka suuntaan ja lähdettiin pois.

Matkalla sinne löydettiin puisto, jossa oli valokuvia  eri paikoista kaupungissa, minkälainen se paikka oli ollut ennen tuhoa,  raunioina, ja mitä sillä paikalla  on nyt.

Paavi ja minä - iso ja pieni

Keskustassa katseltiin myös vähän näyteikkunoita, Roopevaari ei halunnut tätä tyylikästä yöasua vaikka olisin sen mieluusti hänelle ostanut.

Takaisin käveltiin vähän eri reittiä, ison puiston läpi joka varmaan kesällä on hyvin viehättävä.  Puiston toisessa päässä löytyi tuntemattoman sotilaan hauta, jossa on vahdinvaihto kerran tunnissa. Hieno paikka.

Takaisin vanhan kaupungin liepeillä mentiin kahville yhteen kahvilaan joka osoittautui myös leipomoksi.

Tilaa oli yhteensä ehkä 15 neliötä johon on mahdutettutu 6 pientä pöytää, myyntitiski joka oli pullollaan mitä ihanampia leipiä ja leivonnaisia sekä leipomo taikinakoneineen ja uuneineen. Leipuri nosti myyntitiskin päähän pienen lisälevyn  ja leipoi siinä patongit ja piirakat, apupoika kantoi varastosta jauhosäkkejä. Siinä ympärillä hääri sitten kolme myyjää palvelemassa asiakkaita ja valmistamassa kaakaot, lattet ja capuccinot.

täällä on kaikki syötävä suurta. Tämäkin tiramisu on kaksinkertainen kotimaiseen verrattuna.

En vähään aikaan valita että mulla on pienet työtilat keittiössä.

Parin Alfapet ottelun jälkeen, jotka hävisin (Roopevaari vaatii ehdottomasti tämän maininnan) olisi vaarin mielestä ollut päivälevon aika, mutta kun tutkailin opaskirjaani huomasin että eräs hyvin tärkeä museo ei ole tiistaisin auki, joten vaatteet päälle ja ulos taas. Tällä kertaa mentiin taksilla koska aikaa ei ollut kovin paljon. Museo oli Varsovan kansannousun museo, jossa kerrottiin sekä juutalaisten kansannoususta 1943 että Varsovan kansannoususta 1944 (eikä 1943 kuten edellisessä postauksessa kirjoitin). Kannatti mennä, se oli sitäpaitsi taas ilmainen. Paluumatkalla kävi vähän huonosti, kysyin portin ulkopuolella yhdeltä vanhalta taksikuski-ukkelilta mihin suuntaan pitää lähteä, ja kun hänelle selvisi että me ei oteta taksia, niin hän vaan viittasi epämääräisesti johonkin suuntaan ja sanoi että sinne, matkaa  on 7 kilometriä. No se siitä kyllä tulikin, ellei enemmänkin, koska hän oli neuvonut aivan päinvastaisen suunnan ja multa meni tovi ennekun rupesin epäileen. Kotinurkille kuitenkin päädyttiin, ja vieläpä kävellen, joten hyvin oli ansaittu oluet Molly Malonessa. Ruokapaikka löytyi eräältä vanhan kaupungin kujalta, ruoka oli hyvää mutta annokset liian mahtavia. 6-7 tunnin ulkoilun jälkeen uni maittoi.

tässä on mun sänky

Tiistaina osallistuttiin opastetulle kaupunkikävelylle, joka taas oli ilmainen ja kesti 2,5 tuntia, Nämä opastetut kävelykierrokset on minusta tosi hauskoja, niillä kuulee kaikenlaisia hauskoja tarinoita ja legendoja taloista, ravintoloista, muistomerkeistä ja ihmisistä. Kävelyn jälkeen mentiin kävelylle kahdestaan etsimään kaupungin tärkeintä muistomerkkiä jonka aihe on mitäpä muutakaan kun Varsovan kansannousu.

Huomaatteko – ei mitään mainintaa kirkkohyppelystä. Yksi kirkko on käyty, josta sanotaan että se on Varsovan tärkein kirkko, siinä on yksi kunkku kruunattu ja paavi on käynyt siinä joka kerta kun on käynyt Puolassa. Se on kovasti vaatimaton ja pieni eikä sykähdyttänyt millään lailla.

Kurkattiin myös yhteen toiseen kirkkoon. Siellä oli alttaritauluna toimivan ikonin alla kahdessa rivissä helminauhoja???

Tiistai-ilta päättyi kermavohveleihin. Nekin oli jättiläisiä, tässä on yksi vohveli laitettu puoliksi.

Syntisen hyvää - niinkuin suunnilleen kaikki kielletty.

tässä sitä odotellaan

ja tässä sitä syödään. Mä söin sen toisen puolikkaan.

Huomenna keskiviikkona matkustetaan seuraavaan kohteeseen, Dubaihin, josta sitten toivon mukaan tulee uusia postauksia. Tämä kummallinen matkareittimme johtuu siitä että löysin ensin netistä halvan lennon Varsovasta Dubaihi ja rupesin siitä rakentelemaan matkaa. Ei se nyt loppujen lopuksi niin edullinen ja  onnistunut ratkaisu tainnut olla, mutta täällä sitä nyt ollaan.