LISÄÄ SPLITISTÄ

Olen tietoisesti jättänyt Splitin hautumaan, se teki minuun aikamoisen vaikutuksen ja sitä piti vähän työstää omassa päässä ensin.

Splitissä on nykyään paljon turisteja, ehkä enemmän kun mihin niillä rahkeet riittäisi. Kaupunki on kokenut valtaisan kehityksen viimeisen vuosikymmenen aikana niin kuin koko maa, mutta Split ja alueet siitä etelään on kokenut suurimmat muutokset. Yrittäjät ovat itsekin sitä mieltä että vauhti on ollut liian huimaava, mutta jarruttaakaan ei voida – eikä varmaan edes haluta.  Onneksi matkamme ajoittui sesongin ulkopuolelle, joten pahimmista ongelmista olen vaan lukenut.  Eikä meillä muuten edes ollut ongelmia.

Splitin (silloin Spalato) on perustanut Rooman keisari Diocletianus 300-luvulla, hän rakensi paikalle itselleen kesäasunnon.  Palatsi muodostaa nykyisen Splitin vanhan kaupungin.

Tämän näköinen se oli silloin aikoinaan. Rannan puolella oli herran asuintilat ja takana oli tekniset tilat ja sotaväen asumukset.

Alue valmistui kymmenessä vuodessa, vertailun vuoksi kerrotaan että kirkon torni, jota alettiin rakentaa 1300 luvulla, valmistui vasta 300 vuotta myöhemmin. No, keisarilla oli varmaan enemmän rakentajia kuin myöhäisempien aikojen rakennuttajilla.

600-luvulla Salonasta (siihen aikaan alueen merkittävin kaupunki)  lähteneet pakolaiset asettuivat kaupunkiin, tekivät huoneista taloja ja käytävistä katuja,  ja kun Split 1400-luvulla joutui venetsialaisten haltuun he rakensivat muurien ympäröimän alueen täpötäyteen pieniä taloja ja mökkejä ja rakennusaineena käytettiin tietenkin Diocletianuksen palatsin kivimateriaalia. Senpä takia alueella ei ole kovinkaan paljon sellaisia katuja tai  paikkoja jäljellä, missä keisari olisi aikoinaan tallustellut.

Pienoismalli venetsialaisten aikakudelta

Yllä olevissa kuvissa on osittain alkuperäisiä osia

Tämä on Jupiterin temppelistä. Temppeli lienee myös alkuperäinen. Kuten kuvan molemmat hahmot, ihan aitoja. Keisari katsoi olevansa Jupiterin poika ja rakennutti siksi tämän itse asiassa hyvin vaatimattoman palvomispaikan. 

Yksi palatsialueen kuriositeeteista on asuinkorttelin holvattu kellarikerros, aikoinaan käytetty varastona. Myöhemmät asukkaat käyttivät sitä kaatopaikkana, heillä yksinkertaisesti oli reikä lattiassa mihin he kippasivat kaikki jätteet. Pikkuhiljaa alakerta täyttyi jätteistä (mahtoi olla kamala lemu), ja koska ilma ei enää kiertänyt, rakenteet säilyivät lähes muuttumattomina kunnes ne ’löydettiin’ ja niitä alettiin tyhjentää joskus toisen maailmansodan jälkeen.  Suuri osa  alakerrasta on nyt myymälää ja museota, mutta kaivaukset jatkuvat edelleen. Tämän nyt käytössä olevan kellarikerroksen (podrum) koko on karkeasti arvioiden n. 6 m korkea, 10 m leveä, ja kokonaispituus ehkä 100m + sivukäytävät.

Vanha kaupunki on nyt täynnä kahviloita, ravintoloita ja kauppoja, mutta ne on integroitu onnistuneesti vanhoihin rakenteisiin joten menneisyys on läsnä ja käsin kosketeltava koko alueella.

 Muurien sisäpuolella asuvat asukkaat pitävät itse huolen talojen kunnosta. Toisilta se onnistuu paremmin, toisilta huonommin. Haasteellista joka tapauksessa.

Erikoinen parvekekoriste

Keisarin entisessä vastaanottosalissa esiintyi päivittäin kuoro joka lauloi vanhoja dalmatialaisia sävellyksiä ja joka kuoro on Unescon maailmanperintölistalla. Semmoisesta en ole koskaan kuullutkaan, ja kun yritin sitä googlettaa, niin ei sieltäkään mitään löytynyt....  Vaikuttavaa kuultavaa, kuitenkin.

Asuimme tällä alueella muurien sisäpuolella ikivanhassa talossa kapean kujan päässä ja kuljimme päivittäin edestakaisin näitä historiallisia paikkoja. Täytyy myöntää että muu osa kaupunkia jäi tutkimatta kokonaan, mitä nyt bussin ikkunasta näki kun menimme vähän kauempana oleviin kohteisiin. Palatsialueen ja rannan välissä kulkee Riva, rantakatu, joka on täynnä ravintoloita ja kaiken maailman kioskiyrittäjiä ja jossa useina iltoina on jotain ohjelmaa.

Tällainen 'liikennemerkki' voisi olla tarpeen meilläkin

Muurien ulkopuolella on valtavan laaja torialue jossa myydään tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja kukkia.

Parturi maksoi 5,60.

 Kroatian suuri kuvanveistäjä, Ivan Mestrovic, on veistänyt mm patsaan paikallisesta
'Agricolasta' ja tarinan mukaan  se joka koskettaa patsaan varvasta saa toivoa ja toive toteutuu. En ole ainakaan toistaiseksi saanut ongituksi Roopevaarilta mitä hän toivoi ja onko toive toteutunut.

Tässä patsas koko komeudessaan. 

Eräällä kadunpätkällä kohtasi yllättävä näky. Jalkakäytävään oli upotettu laattoja, joissa muistettiin Kroatian  olympiavoittoja. Laattoja oli useita kymmeniä.

Vaikuttavankokoinen huvipursi, nimeltään Fortunate Sun, yksityisomistuksessa.

Illansuussa satama täyttyi mereltä tulevista risteilijöistä, kuten tässä jopa viisi rinnakkain ankkurissa.

Split on Suomeen verrattuna vielä halpa, vaikka  hintataso on viime vuosina noussut huimasti. Varmaan kauempana keskustasta ja varsinkin turistialueiden ulkopuolella olisi huomattavasti edullisempaa. Ruoka on hyvää – mitä nyt aamiaisesta kiukuteltiin – paljon vaikutteita italialaisesta keittiöstä. Kun osaa hakea, löytyy myös paikallista ruokaa,  mikä olikin niitä herkullisimpia ruokakokemuksia. Vinkkejä näihin paikkoihin saimme asunnon omistajalta, joka muutenkin oli kaikin puolin hyvin avulias. Splitissä oli muuten parhaimmat capuccinot ikinä, ja joka paikassa. Maitovaahto oli aivan eri planeetalta kun mitä täällä tai Italiassa ja Ranskassa saa.  Onkohan niillä joku kotimainen vaahdotuslaite joka toimii eri tavalla kun muut.

Split oli kaikenkaikkiaan hyvin miellyttävä kokemus, ellei maailmassa olisi niin paljon näkemättömiä paikkoja, voisin varsin hyvin suunnitella sinne uutta matkaa.