Splitissä

Koska olen aikalailla kiinnostunut ruoasta ja syömisestä on kaiketi pieni kommentti paikallaan. Kroatialaiset – kuten italialaiset – ei oikeastaan syö aamiaista vaan ottavat kupposen kaffetta ja syövät sitten lounaalla. Näinollen ei ole ihan itsestään selvää että mistä tahansa kulmakuppilasta  saa aamiaista, ja kun emme KOSKAAN mene ensimmäiseen tarjolla olevaan kuppilaan, niin aamiaisen saaminen vaikutti ensimmäisenä aamuna vähän haasteelliselta. Vihdoin löysin mukavan näköisen paikan jossa oli tarjolla summer breakfast. Sinne! Roopevaarin ilme oli kuvaamisen arvoinen kun hän sai annoksen eteensä, siis mysliä, jugurttia, hedelmiä ja pähkinöitä korkeassa lasissa. Herkullista ja terveellistä.

Seuraavana aamuna olikin sitten homemade breakfast ja ilme sen mukainen.

Muita mainittavia on ollut seafood risotto ja black risotto, joka saa värinsä mustekalan musteesta ja joka on paikallinen ’must’. Herkullisia ruokia ja tunnelmallinen ympäristö pienen sivukujan varrella.

Hups, kuva onkin väärinpäin - tämä on kuitenkin se black risotto. Ei ole erityisen esteettisen näköinen

Leipä tuotiin tällaisessa somassa pussukassa

Jäätelöt on taivaallisia.

Jäätelökauppa kotinurkilla

Karkkikauppa

Kalatorilta bongattu

Muuten ruoka on ollut vaihtelevan tasoista ja –hintaista. Halpaa kuitenkin kotimaahan verrattuna. Nyt rupeaa jo puskemaan ähky kun täällä on syöty viisi päivää, täytyy tehdä ruokaremotti ja syödä vain kerran päivässä. Se on tietysti aika vaikea toteuttaa koska täällä syödään vasta kahdeksan – yhdeksän maissa. Ole siinä sitten koko päivä jonkun hedelmän tai salaatin voimin. Liiallisesta jäätelönsyömisestäkin tulee huono olo.

Syömisen vastapainoksi on turistille asetettu porras-ansoja. Useisiin paikkoihin kehoitetaan menemään portaita pitkin ja kun pääset perille niin – kas vaan, sinnehän johtaakin autotie ellei peräti bussilinja. Näin kävi esim ensimmäisenä päivänämme täällä. Lähdimme tutustumaan Splitin ikiomaan luonnonpuistoon, Marjanin kukkulaan joka on iso viheralue mereen työntyvällä niemennokalla. Kukkulalla on monta vanhaa kirkkoa jotka on rakennettu eri aikakausina kun  kaupungin väestö on paennut sotia ja pommituksia kukkulalle. Ja kirkothan saavat minut hyvin liikkeelle. Oli kuuma päivä, en ollut huomannut ottaa vesipulloa mukaan ja portaita oli noin 500. Onneksi puolessavälissä oli juomapiste josta sai vettä myös mukaan. Kun oltiin nähty ja ohitettu yksi kirkko tultiin alueelle jossa oli lasten leikkipaikkoja, esiintymislava ja piknik pöytiä – ja jonne johti katu.  Tunsin itseni huijatuksi ja päätin että 500  askelmaa ja yksi kirkko saa riittää ja lähdettiin takaisin päin,  tosin portaita pitkin. Paria päivää

myöhemmin Krkan luonnonpuistossa ja sen jälkeen Sibenikin kaupungin linnoituksessa saimme myös kiivetä portaita mielin määrin.