VIELÄ KROATIAA: BRAC, TROGIR, MAKARSKA

Kun lähdimme tälle syysmatkalle minulla oli kunnianhimoinen ajatus  patikoinnista, pyöräilystä ja muutenkin liikunnallisesta lomamatkasta.   Lähinnä olin suunnitellut patikointia Kroatian luonnonpuistossa ja saarilla sekä Italian Cinque Terressä ja pyöräilyä  Hvarin saarella. No, ei siitä oikein tullut mitään, liikunta oli sitten lähinnä kävelyä (tooosi paljon!) ja liikkuminen tapahtui muuten junalla, bussilla jne. Hvarin saarelle ei edes menty ollenkaan, olin ottanut huonosti selvää lauttojen liikkumisesta niin myöhään syksyllä, ja ilmeni että ainoa tapa päästä sinne oli hidas lautta, joka kulkee sinne 2,5 tuntia ja tietysti saman verran takaisin. Vaikka  meri onkin  kaunis ja mielenkiintoinen, niin tulimme siihen tulokseen että meren tuijottaminen 5 tuntia on liikaa, varsinkin kun sitä näkee täällä kotonakin riittävästi.

Sensijaan lähdimme Bracin saarelle johon pääsi vajaassa tunnissa. Saari on vajaan 500 km2 kokoinen ja asukkaita on n 13000. Saari on tunnettu marmorilouhoksistaan, väittävät että Bracin marmoria on käytetty esim Valkoisen talon rakentamiseen. Me ei nähty yhtään marmorilouhosta. 

Lautta rantautui saaren pääkaupunkiin Supetariin, mutta lähes kaikkien matkustajien määränpää oli Bol-niminen kaupunki joka sijaitsee saaren vastakkaisella puolella ensin ajetaan serpentiinejä ylös, ja sitten taas alas. Sinne oli tarkoitus mennä bussilla, mutta satamassa oli jonottain tila-autoja jotka tyrkyttivät matkoja ’samaan hintaan kun bussi’ ja sellaisella me sitten menimme. Paluumatkalla, jonka teimme bussilla, selvisi että sillä hinnalla jonka se tila-auto veloitti per asiakas, pääsee bussilla edestakaisin

No niin, Bolin  vetonaula on Zlatini Rat (Golden Cape), 500m pitkä mereen työntyvä niemeke joka siirtyy ja muuttuu jatkuvasti merivirtojen ja tuulten mukaan. 

Noi kuvat ei tietenkään oo mun ottamia.

Se on suosittu uimaranta ja sen ympärille onkin rakennettu paljon siihen liittyvää, ravintoloita, kioskeja ym, mutta tähän aikaan vuodesta kaikki oli suljettu. Sattui vielä todella tuulinen päivä ja odotin koko ajan että niemi lähtisi liikkeelle mutta ei se mihinkään lähtenyt. 

Kaupungista on niemelle noin kilometrin matka ja kävelytie sinne on todella upea, marmorilla päällystetty leveä kulkuväylä jonka varrella on ravintoloita, myyntikojuja, näköalapaikkoja ja hienoja huviloita ja hotelleja.

, 

Aika korkealla olimme, rannassa häämöttää kaupunki.

Vajaan 30 km päässä Splitistä sijaitsee vanha kaupunki nimeltä Trogir. Se on 1800 vuotta vanha kaupunki ja Unescon maailmanperintökohde. Kaupunki sijaitsee saarella jonka yhdistää mantereeseen ikivanha kivisilta. Se on autoton ja pieni, sanotaan että se on 750 askeleen mittainen. Mutta NIIN kaunis!

 
Hauska yksityiskohta Trogirin kirkon kastekappelin katossa.

Koko kastekappeli on koristeltu lapsiaiheilla.

Kissoja on valtavasti, joka puolella , tuo alemman kuvan ruokapaikka on ihan keskellä jalkakäytävää.

Roopevaari löysi Trogirista ikäistään seuraa...

Trogiriin mennessä sattui taas pieni kömmähdys. Olimme Splitin linja-autoasemalla, bussiliput oli ostettu ja minulle oli kerrottu että bussi lähtee laiturilta yksi. Siinä sitten seisoimme laituri ykkösen kohdalla ja seurasimme bussiaseman vilskettä. Jonkun ajan päästä rupesi tuntumaan että sen bussin pitäisi jo tulla, ja huomattiin että sen olisi pitänyt lähteä jo aikaa sitten. No niin, kun tarkemmin katselin ympärilleni ja kiinnitin huomioni muuhunkin kun ihmisiin, niin totesin että tässä onkin kolme kappaletta ykköslaituria, ja meidän bussi oli tullut ja mennyt jo aikaa sitten huomaamattamme. Ei muuta kun ostamaan uudet liput. Ei ollut kallista, mutta harmitti jäädä taas odottamaan seuraavaa bussia.

Teimme vielä päiväretken Splitistä n 60 km etelään, kaupunkiin nimeltä Makarska. Makarskan aluetta sanotaan Kroatian rivieraksi, se on 50 km pitkä ranta-alue joka, ellen ihan väärin muista,on ainoa alue missä on hienohiekkaisia rantoja, kaikissa muissa paikoissa on pikkukiveä. Makarskan rannalla oli  jopa auringonottajia, tosin ei kovin montaa. Kaupunki itsessään muistutti aikalailla muita käymiämme kaupunkeja, kaupungin muuri, rantabulevardi, huvivenesatama ja linnoitus, mutta sillä on yksi suuri erikoisuus: vuori. Kaupunki sijaitsee Biokovo-vuoren kupeessa ,rannan ja vuorenrinteen välissä. Vuori on yli 1700m korkea, Dalmatian korkein alue. Jyrkästi kohoava vuorenrinne siinä heti kaupungin vanhojen kivitalojen ja muurien takana on todella vaikuttava.

Vuorenrinteessä kulkeva tie, bussin ikkunasta otettu kuva.

Tavarantoimitukset kapeakujaisissa kaupungeissa voisi olla  haasteellista, mutta Splitissä asia hoituu tällaisilla sähkökäyttöisillä kuljetusvaunuilla. Niillä sitten kuljetellaan ihan kaikkea, jopa tyylikkäillä antiikkituoleilla istuvia ihmisiä.

Tähän päättyy tämän matkan postaukset, toivottavasti kuntoa riittää tutkia maailmaa vielä paljon.

LISÄÄ SPLITISTÄ

Olen tietoisesti jättänyt Splitin hautumaan, se teki minuun aikamoisen vaikutuksen ja sitä piti vähän työstää omassa päässä ensin.

Splitissä on nykyään paljon turisteja, ehkä enemmän kun mihin niillä rahkeet riittäisi. Kaupunki on kokenut valtaisan kehityksen viimeisen vuosikymmenen aikana niin kuin koko maa, mutta Split ja alueet siitä etelään on kokenut suurimmat muutokset. Yrittäjät ovat itsekin sitä mieltä että vauhti on ollut liian huimaava, mutta jarruttaakaan ei voida – eikä varmaan edes haluta.  Onneksi matkamme ajoittui sesongin ulkopuolelle, joten pahimmista ongelmista olen vaan lukenut.  Eikä meillä muuten edes ollut ongelmia.

Splitin (silloin Spalato) on perustanut Rooman keisari Diocletianus 300-luvulla, hän rakensi paikalle itselleen kesäasunnon.  Palatsi muodostaa nykyisen Splitin vanhan kaupungin.

Tämän näköinen se oli silloin aikoinaan. Rannan puolella oli herran asuintilat ja takana oli tekniset tilat ja sotaväen asumukset.

Alue valmistui kymmenessä vuodessa, vertailun vuoksi kerrotaan että kirkon torni, jota alettiin rakentaa 1300 luvulla, valmistui vasta 300 vuotta myöhemmin. No, keisarilla oli varmaan enemmän rakentajia kuin myöhäisempien aikojen rakennuttajilla.

600-luvulla Salonasta (siihen aikaan alueen merkittävin kaupunki)  lähteneet pakolaiset asettuivat kaupunkiin, tekivät huoneista taloja ja käytävistä katuja,  ja kun Split 1400-luvulla joutui venetsialaisten haltuun he rakensivat muurien ympäröimän alueen täpötäyteen pieniä taloja ja mökkejä ja rakennusaineena käytettiin tietenkin Diocletianuksen palatsin kivimateriaalia. Senpä takia alueella ei ole kovinkaan paljon sellaisia katuja tai  paikkoja jäljellä, missä keisari olisi aikoinaan tallustellut.

Pienoismalli venetsialaisten aikakudelta

Yllä olevissa kuvissa on osittain alkuperäisiä osia

Tämä on Jupiterin temppelistä. Temppeli lienee myös alkuperäinen. Kuten kuvan molemmat hahmot, ihan aitoja. Keisari katsoi olevansa Jupiterin poika ja rakennutti siksi tämän itse asiassa hyvin vaatimattoman palvomispaikan. 

Yksi palatsialueen kuriositeeteista on asuinkorttelin holvattu kellarikerros, aikoinaan käytetty varastona. Myöhemmät asukkaat käyttivät sitä kaatopaikkana, heillä yksinkertaisesti oli reikä lattiassa mihin he kippasivat kaikki jätteet. Pikkuhiljaa alakerta täyttyi jätteistä (mahtoi olla kamala lemu), ja koska ilma ei enää kiertänyt, rakenteet säilyivät lähes muuttumattomina kunnes ne ’löydettiin’ ja niitä alettiin tyhjentää joskus toisen maailmansodan jälkeen.  Suuri osa  alakerrasta on nyt myymälää ja museota, mutta kaivaukset jatkuvat edelleen. Tämän nyt käytössä olevan kellarikerroksen (podrum) koko on karkeasti arvioiden n. 6 m korkea, 10 m leveä, ja kokonaispituus ehkä 100m + sivukäytävät.

Vanha kaupunki on nyt täynnä kahviloita, ravintoloita ja kauppoja, mutta ne on integroitu onnistuneesti vanhoihin rakenteisiin joten menneisyys on läsnä ja käsin kosketeltava koko alueella.

 Muurien sisäpuolella asuvat asukkaat pitävät itse huolen talojen kunnosta. Toisilta se onnistuu paremmin, toisilta huonommin. Haasteellista joka tapauksessa.

Erikoinen parvekekoriste

Keisarin entisessä vastaanottosalissa esiintyi päivittäin kuoro joka lauloi vanhoja dalmatialaisia sävellyksiä ja joka kuoro on Unescon maailmanperintölistalla. Semmoisesta en ole koskaan kuullutkaan, ja kun yritin sitä googlettaa, niin ei sieltäkään mitään löytynyt....  Vaikuttavaa kuultavaa, kuitenkin.

Asuimme tällä alueella muurien sisäpuolella ikivanhassa talossa kapean kujan päässä ja kuljimme päivittäin edestakaisin näitä historiallisia paikkoja. Täytyy myöntää että muu osa kaupunkia jäi tutkimatta kokonaan, mitä nyt bussin ikkunasta näki kun menimme vähän kauempana oleviin kohteisiin. Palatsialueen ja rannan välissä kulkee Riva, rantakatu, joka on täynnä ravintoloita ja kaiken maailman kioskiyrittäjiä ja jossa useina iltoina on jotain ohjelmaa.

Tällainen 'liikennemerkki' voisi olla tarpeen meilläkin

Muurien ulkopuolella on valtavan laaja torialue jossa myydään tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja kukkia.

Parturi maksoi 5,60.

 Kroatian suuri kuvanveistäjä, Ivan Mestrovic, on veistänyt mm patsaan paikallisesta
'Agricolasta' ja tarinan mukaan  se joka koskettaa patsaan varvasta saa toivoa ja toive toteutuu. En ole ainakaan toistaiseksi saanut ongituksi Roopevaarilta mitä hän toivoi ja onko toive toteutunut.

Tässä patsas koko komeudessaan. 

Eräällä kadunpätkällä kohtasi yllättävä näky. Jalkakäytävään oli upotettu laattoja, joissa muistettiin Kroatian  olympiavoittoja. Laattoja oli useita kymmeniä.

Vaikuttavankokoinen huvipursi, nimeltään Fortunate Sun, yksityisomistuksessa.

Illansuussa satama täyttyi mereltä tulevista risteilijöistä, kuten tässä jopa viisi rinnakkain ankkurissa.

Split on Suomeen verrattuna vielä halpa, vaikka  hintataso on viime vuosina noussut huimasti. Varmaan kauempana keskustasta ja varsinkin turistialueiden ulkopuolella olisi huomattavasti edullisempaa. Ruoka on hyvää – mitä nyt aamiaisesta kiukuteltiin – paljon vaikutteita italialaisesta keittiöstä. Kun osaa hakea, löytyy myös paikallista ruokaa,  mikä olikin niitä herkullisimpia ruokakokemuksia. Vinkkejä näihin paikkoihin saimme asunnon omistajalta, joka muutenkin oli kaikin puolin hyvin avulias. Splitissä oli muuten parhaimmat capuccinot ikinä, ja joka paikassa. Maitovaahto oli aivan eri planeetalta kun mitä täällä tai Italiassa ja Ranskassa saa.  Onkohan niillä joku kotimainen vaahdotuslaite joka toimii eri tavalla kun muut.

Split oli kaikenkaikkiaan hyvin miellyttävä kokemus, ellei maailmassa olisi niin paljon näkemättömiä paikkoja, voisin varsin hyvin suunnitella sinne uutta matkaa.

NIZZA

Vielä muutama kuva  Rapallosta ja Portofinosta ennen kun siirrymme Nizzaan

Ja sitten kohti Nizzaa, tämän matkan viimeistä  kohdetta. Matka meni taas junassa mukavasti, meillä oli junanvaihto Genovassa, mutta se sujoi tosi helposti, Nizzan juna lähti samalta laiturilta ja aikaa oli vaivaiset 20 min,
Italian ja Ranskan rajalla junaan pelmahti joukko univormupukuisia machoja ja passit piti kaivaa esiin. Ne kuitenkin marssi aika määrätietoisesti junanvaunun toiseen päähän ja veivät sieltä mennessään kolme vähän tummempi-ihoista nuorta miestä. Kaikki sujui melko huomaamatta ja jatkoimme matkaa.

Nizzan kaunis rautatieasema

Nizzassa tuntui siltä kun se olisi vanha tuttu vaikka siellä on oltu vain kerran aikaisemmin. Asuimme taas apartementoksessa, muutaman minuutin kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Huone oli melko pieni ja hyvin yksinkertainen, mutta siisti ja puhdas, ja keittomahdollisuudet oli huomattavasti paremmat kuin Kroatian asunnossa, joten Roopevaari vastasi täällä aamiaisesta.

Nizzassa saa varsin hyvin ajan kulumaan pelkästään kuljeskelemalla ja sen me teimme. Kaupungissa on suurin(?) ortodoksinen katedraali  Venäjän ulkopuolella koska siellä on ollut ja on suuri venäläinen siirtokunta.

 Kävimme kirkolla myös viime vierailulla mutta ei päästy sisälle koska siellä oli joku tilaisuus, eikä nytkään onnistanut. Tällä kertaa kirkon ympärille oli rakennettu aita, ja vain pieni osa etupihasta oli avoinna. Kysyin pääseekö kirkkoon ja venäjää puhuva henkilökunta vastasi 'ei' kun sitten kysyin pääseekö myöhemmin tänään, ne vastasi 'december'. Se siitä kirkossakäynnistä.
Ei se mitään, oli ihan mukava talsia katuja ylös ja alas. Nälkä vaan pääsi yllättämään, kirkko on sen verran kaukana että siellä suunnalla ei juuri ole ravintoloita.

Ylimääräistä kävelyä tuli myös sinä päivänä kun päätimme lähteä retkelle Saint Paul de Vence- nimiseen pikkukaupunkiin joka on vähän matkaa Nizzasta pohjoiseen. Nizassa nimittäin oli jotkut euroopanmestaruus-kilpailut, jotka sotki liikennejärjestelyt perusteellisesti. Informaatiopisteen täti ohjasi meidät  jostain syystä tosi kaukana olevalle pysäkille enkä siinä vaiheessa tajunnut että bussin lähtöpaikka olisi ollut paljon lähempänä. Eikä se bussi sitten edes kulkenut sen pysäkin kautta, vaan siitäkin oli vielä poikkeusreitti. Päästiin sinne kuitenkin. Kylä on 800-luvulla perustettu muureilla ympäröity kylä, jossa tällä hetkellä asuu n 300 ihmistä. Se on kuitenkin kuuluisa taiteilijakylänä, ilmeisesti siellä on hyvä valo ja hienot maisemat, koska siellä ovat maalanneet sellaiset kun Chagall, joka on haudattukin sinne, Matisse, Renoir, ja ketä kaikkiä niitä nyt oli. Kylässä majailee nytkin paljon taiteilijoita joiden gallerioita ja taidekauppoja on runsaasti kylänraitin varrella.
Muurin ulkopuolella on kahvila nimeltä Cafe de la Place, jossa kyseiset herrat on aikoinaan istuneet parantelemassa maailmaa ja jonka pihassa edelleenkin pelataan petanqueta aamusta iltaan. Tien vastakkaisella puolella on korkean tason hotelliravintola La Colombe d'Or, jossa on paljon näiden kuuluisuuksien tauluja joilla he ovat aikoinaan maksaneet illanvietoistaan. Sinne ei kuitenkaan ollut
nyt rahvaalla  asiaa.

Cafe de la Place

Petanquen pelaajia Chagallin maisemissa

Tykki osoittaa suoraan tulijaa kohti kun kävelee portista sisään

Saint Paul de Vencen kaunis hautausmaa

Saint Paul de Vence

Tarkoitus oli myös käydä toisessa kylässä, artesaanikylässä nimeltä Ez, mutta se ei tälläkään kertaa onnistunut. Syy oli taas väärä tieto bussipysäkistä. Mainitsin hotellimme portierille mihin olemme meanossa ja hän kehoitti menemään määrätylle pysäkille, hän kertoi asuvansa siinä lähellä ja tietävänsä tarkkaan mistä se bussi kulkee. No pysäkki löytyi, mutta ei siitä ainuttakaan bussia kulkenut. Syynä ei ollut EM-kisat, koska ne reitit kulki ihan muualla  Tässä vaiheessa oli päivä jo niin pitkällä ettei enää lähdetty selvittämään mistä se bussi oikeesti kulkee. Onpahan syy palata Nizzaan.  Voisin hyvin ajatella vuokraavani sieltä asunnon ja viettäväni siellä osan vuotta. Tosin se ei taida onnistua koska haluan ison asunnon jossa iso parveke ja merinäköala. Nizza on myös aika kallis, ainakin nillä alueilla missä turistit liikkuu.  Eikä siellä taida olla talvella tarpeeksi lämmintä.Turisteista puheenollen, varsinkin torialueella oli niin paljon suomalaisia että se oli jo ihan koomista.

Nizzaa halkovasta puistokaistaleesta, joka on rakennettu joen päälle.

Teen vielä tähän matkaan liittyen ainakin yhden postauksen Kroatiasta, sitten jäämme odottelemaan seuraavaa retkeä.