Oli aika ankeeta tulla sieltä lämmöstä ja auringosta sateiseen ja tuuliseen kotimaahan. Varsinkin kun roopevaari haluaa olla ekologinen - tai mitä se nyt onkaan, saattaa olla vaikkapa pihiyttä - ja kulkea julkisilla kulkuneuvoilla. Siis sateessa ja tuulessa lentokentältä bussilla, metrolla ja bussilla ja kävellen pysäkiltä kotiin.
Tein lakon kesken matkaa ja ystävällinen naapurimme haki meidät matkan varrelta. Pitäisi varmaan muuttaa kaupunkiin. Mutta palataan Gaudiin.
Kirkon jälkeeen kaivauduimme taas maan alle metroon kohti Casa Milaa = La Pedrera (kiviröykkiö) = Gaudin viimeinen työ. Jonkin verran piti taloa etsiä ja jopa kysellä, joka sai roopevaarin muistamaan armeijassa oppimansa tosiaisan: kysyvä ei tieltä eksy.
Julkisivun parvekkeet |
Savupiippuja |
Sisäpiha, josta kerrotaan että se oli ainoa laatuaan siihen aikaan ja että se oli Gaudin suuri oivallus saada valoa kaikkiin huoneisiin |
Pienoismalli talosta |
Kiinalaiseen tapaan valittiin useampi pieni annos ja meidän neljä annosta oli todella maukkaita. Kamera lakkasi toimimasta mutta videoin puhelimella roopevaarin syömistä puikkojen kanssa. Valitettavasti en osaa nyt liittää videota tähän blogiin, mutta se ehkä tulee myöhemmin kun Ainokainen ehtii tulla apuun.
Keskustassa oli taas mielenosoitus, ei kuitenkaan niin näyttävä kun se aikaisempi, eikä meille vieläkään selvinnyt mitä ne halusi.
Tämä oli Gaudi-päivä, jatkoa seuraa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti