Montserrat ja NE KIRKOT

Luulitte varmaan että olen huijannut einkä menekään kirkkoihin. VÄÄRIN. Nyt tuli kirkkojen aika.
Tiistaiaamuna aikaisin lähdettiin kohti juna-asemaa päämääränä Montserrat- luostari joka sijaitsee tunnin junamatkan päässä Barcelonasta luoteeseen. Junan piti lähteä 08.25 mutta ehdittiin juuri ja juuri hypätä kyytiin kun se lähti 08.14. Se oli joko espanjalaista suurpiirteisyyttä tai sitten sinne menee junia tosi usein. Asema jolla jäätiin pois ei ollut oikeastaan mikään asema vaan pysäkki. Ainoa toiminto oli cable car-asema, jolla menopelillä jatkettiin matkaa.

 Kaikkihan tietää roopevaarin korkean paikan kammon, katsokaa ilmettä ja rystysiä. Tällä pelillä mentiin 700 m korkealle vuoristoon.

Siis tänne

Perillä meitä odotti pieni kaupunki jossa oli iso ja komea kirkko. Oikeastaan kaupunkiakaan ei voi sanoa pieneksi, koska kaikki rakennukset on aika uuden näköisiä eikä ne missään tapauksessa ole mitään pieniä mökkejä. Basilikaa on alettu rakentaa 1500-luvulla, mutta Napoleonit ja muut on käyny siellä hävitysretkillä niin sitä on aika paljon uusittu myöhemmin. Basilikan - ja koko paikan - vetonaula on 'musta madonna' joka istuskelee omassa lasikaapissaan alttarin takana. Madonna ei oikeesti ole musta, se on vuosin varrella tummunut suitsukkeista ym. Tarinan mukaan se on löydetty yhdestä luolasta 800-luvulla, mutta toisessa paikassa opaskirjassa kerrotaan että se on veistetty 1200 -  1300  luvulla. Taas sitä espanjalaista suurpiirteisyyttä. Joka tapauksessa sitä jonotettiin katsomaan, jonot oli pitkät koko sen 4-5 tunnin ajan kun me oltiin siellä ylhäällä. Kirkossa esiintyy joka päivä poikakuoro, joka lauloi tosi kauniisti.

Kaupungistä pääsi vielä ylöspäin ja alaspäin funikularilla, ylhäällä oli kävelyreittejä ja erakko-asumuksia, alhaalla oli myös kävelyreitti, mutta sen varrella oli upeita uskonnollisia taideteoksia eri aikakausilta ja reitti päättyi luolaan josta se musta madonna oli löytynyt.

Ylös ja alas menevät funikulaarit kohtaavat

 Tämän kulttuuripläjäyksen jälkeen palattiin illaksi takaisin kaupunkiin kuljeksimaan.
Seuraavana päivänä oli vuorossa toinen kirkko, Santa Maria del Mar. Sen valitsin koska olin juuri lukenut kirjan Meren Katedraali, joka  romaanin muodossa kertoo tämän kirkon rakentamisesta ja elämästä Barcelonassa keskiajalla.  Suosittelen kirjaa niille, jotka on kiinnostuneet sentyyppisestä kerronnasta. Tämä kirkko on aika karu ja yksinkertainen, mutta kuitenkin meidän mittapuun mukaan hyvin vaikuttava. Se on barcelonalaisten käsityöläis-kiltojen kirkko.

Santa Maria del Marin pylväistöä

Sitten oli vielä yksi ihan MUST-nähtävyys, Gaudin Palau Guell, joka sijaitsee ihan keskustassa, sadan metrin päässä Ramblasista ja oli upporikkaan teollisuusmiehen Guellin asuintalo.
Kierros alkaa alakerrasta joka on vaunupiha, vaikka onkin sisällä talossa. Siitä hevoset vietiin kellarikerrokseen jossa niillä oli upeasti holvatut tallit.

Palau Guellin kellari = hevostalli

 Asuinkerroksissa oli toinen toistaan mykistävämpiä portaikkoja, kattoja ja muita rakenteita.

Sisäkattoa

 

 

Parveke

 

 

 

Ja sitten taas katon savupiiput

Guellin jölkeen käytiin kauppahallissa joka oli taas aika täynnä väkeä, lähinnä turisteja, löydettiin kuitenkin paikka johon mahduttiin syömään

ja jälkiruokaa

Loppupäivä menikin sitten shoppaillessa, ja torstai aamuna alkoi kotimatka.

Olen aina luullut että Superman on satuhahmo, mutta tässä hän vain on ihan ilmi-elävänä

Nää on sitten artesaani-jäätelöitä

Ramblasin käsityöläisten uusi materiaali oli limsatölkit josta ne teki mitä ihmeellisimpiä väkerryksiä.

Tässä tämä matka, pääpiirteittäin. Barcelonaa ei ole ammennettu läheskään tyhjiin, palaan sinne vielä, toivon mukaan ensi syksynä.

Jatkoa Gaudille

Tässä tuli nyt pieni tauko teknisistä syistä, ensin tämä kone ei halunnut olla mun kanssa yhteistyössä, sitten kun oltiin jo tultu kotiin ja olin jo kirjoittanut aika paljon, niin roopevaari otti ja vetäisi piuhat irti seinästä kun elisa-viihde ei toiminut. Eikä tässä toiminut automaattitallennus, joten se siitä kirjoittelusta.
Oli aika ankeeta tulla sieltä lämmöstä ja auringosta sateiseen ja tuuliseen kotimaahan. Varsinkin kun roopevaari haluaa olla ekologinen - tai mitä se nyt onkaan, saattaa olla vaikkapa pihiyttä - ja kulkea julkisilla kulkuneuvoilla. Siis sateessa ja tuulessa lentokentältä bussilla, metrolla ja bussilla ja kävellen pysäkiltä kotiin.
Tein lakon kesken matkaa ja ystävällinen naapurimme haki meidät matkan varrelta. Pitäisi varmaan muuttaa kaupunkiin. Mutta palataan Gaudiin.
Kirkon jälkeeen kaivauduimme taas maan alle metroon kohti Casa Milaa = La Pedrera (kiviröykkiö) = Gaudin viimeinen työ. Jonkin verran piti taloa etsiä ja jopa kysellä, joka sai roopevaarin muistamaan armeijassa oppimansa tosiaisan: kysyvä ei tieltä eksy.

Julkisivun parvekkeet



Savupiippuja



Sisäpiha, josta kerrotaan että se oli ainoa laatuaan siihen aikaan ja että se oli Gaudin suuri oivallus saada valoa kaikkiin huoneisiin

Tässä talossa oli yleisölle avoinna sisääntulokerros, yksi huoneisto jossa oli aikakauden huonekaluja, ei kuitenkaan alkuperäisiä, ullakkotila jossa oli alunperin ollut pesutupa, kuivaustilt ja säilytystilat. Myöhemmin sinne oli rakennettu asuntoja - mahtavien tiiliholvien alle mahtoi olla upeat asunnot - ja sitten taas se oli palautettu alkuperäiseen tilaan.

Pienoismalli talosta

Illalla söimme tyttäremme suosittelemassa kiinalaisravintolassa, jossa saimme koko matkan parhaan ruuan.
Kiinalaiseen tapaan valittiin useampi pieni annos ja meidän neljä annosta oli todella maukkaita. Kamera lakkasi toimimasta mutta videoin puhelimella roopevaarin syömistä puikkojen kanssa. Valitettavasti en osaa nyt liittää videota tähän blogiin, mutta se ehkä tulee myöhemmin kun Ainokainen ehtii tulla apuun.
Keskustassa oli taas mielenosoitus, ei kuitenkaan niin näyttävä kun se aikaisempi, eikä meille vieläkään selvinnyt mitä ne halusi.

Tämä oli Gaudi-päivä, jatkoa seuraa....

Gaudi-päivä

Tiistaina lähdettiin ajoissa liikenteeseen tietäen että edessä oli rankka päivä. Suunnattiin ensin Guellin puistoon, joka on neropatti-Gaudin suunnittelema. Alueesta oli tarkoitus tulla asuinalue, mutta ei tullut. Syy on eräiden lähteiden mukaan se, että mesenaatti Guell kuoli, toisten mukaan se, että ei löytynyt halukkaita asukkaita. Joka tapauksessa, rahoitus loppui. Olisi kyllä ollut aika erikoinen kaupunginosa. Alue sijaitsee kauhean korkealla, sinne on rankka kiipeily, onneksi valittiin ihan sattumalta sellainen lähestymissuunta jossa oli rullaportaat.

Pääsisäänkäynnin näkymää

Tässä on varmaan puiston tunnetuin ja kuvatuin kohde.

ja kuka se sieltä kurkistaa??

se kuuluisa penkki

ja laajempi versio penkisä

Penkki kiertää U-muotoisena ison hiekkakentän, ja kentän alla olevassa tilassa on pylväshalli, sadan pylvään halli, josta oli tarkoitus tulla kauppahalli. Pylväshallin katossa on hienoja mosaiikkitöitä, jotka symboloivat vuodenaikoja ja kuukausia.

pylväshallia

ja näytepala katosta

Aivan toisenalista Gaudia on sitten puistoa kiertävien polkujen pylväissä, niistä muodostuu jos jonkinlaista tunnelia ja luolaa. Ne on rakennettu luonnonkivistä ja näyttävät siltä kun voisivat sortua minä hetkenä hyvänsä. Niitä voisi ehkä luonnehtia kivikasoiksi, mutta kokonaisuudet on kerrassaan hengästyttäviä. Nämä pitää nähdä, niitä ei voi sanoin eikä kuvin selittää.

näiden 'pilareiden' päällä kulkee kävelutie

jotkut pilarit sitten taas saavat jonkun hahmon

Puisto oli kaiken kaikkiaan aivan huimaava kokemus. Se on valtavan suuri, muistaakseni 15 ha, joten me  varmaan vasta vähän raapaisimme pintaa.
Puiston jälkeen mentiin Gaudin kirkolle joka nähtiin ulkoapäin jo viime kerralla. Eikä menty nytkään sisälle, jono oli varmaan sadan metrin mittainen ja kuumassa auringonpaisteessa. Ihasteltiin kirkkoa katukuppilassa viinilasillisen verran ja jatkettiin matkaa.
Taidan jatkaa tämän blogin matkaa huomenna, ilta on pitkällä ja silmät rupeaa olemaan ristissä.

Barcelona 2

Barcelona kolahti toisenkin kerran, onneksi, pelkäsin vähän että pettyisin.
Matka Norwegianilla sujui loistavasti siitä huolimatta että lähtö oli  klo 7 aamulla ja yö oli nukuttu tosi surkeasti. Naapurissa oli nimittäin synttäribileet, mikä asia ei sinänsä häirinnyt yöunta laisinkaan, mutta neuroottisena huolehtijana piti silti olla kuulolla koko ajan.
Perillä oltiin jo klo 09.30 paikallista aikaa. Tällä kertaa lähdettiin etsimään juna-asemaa kentällä ja päästiinkin hyvin - ja halvalla - hotelliin junalla ja metrolla. Hotelli on Ramblasin varrella, aika nuhjuinen ja hyvin simppelit huoneet, mutta sijainti loistava.
Sää on ihan kesäinen, lämpötila päivälla arviolta 25 ja ihmiset kulkee sortseissa ja kesämekoissa. Helsingissä oli muuten aamulla vain 3 astetta.
Ramblas oli näin sunnuntaipäivänä ihan täynnä väkeä, kuten silloin keväälläkin.

Tämä on siis haamuratsastaja ja kun kuppiin kilahtaa raha, niin hepo hypähtää ja hirnahtaa.

. Yhden ihmispatsaan ympärillä oli kymmenkunta teinityttöä, ja juuri kun tulimme kohdalle tämä ratsumies heräsi henkiin ja teinitytöt kirmailivat kiljuen eri suuntiin
.Koko iltapäivä kuljeskeltiin kaupungilla ja kohdattiin monta tuttua paikkaa, mutta etpäässä kuitenkin uusia ihmettelyn aiheita.

Kauniita ja erikoisia katuvaloja

Huokausten silta

Kauniita yksityiskohtia talojen seinillä

Taideteoksia parvekkeilla, roopevaarin mielestä tämä on 'hermafrodiitti'.

  Katedraalin ympärillä oli kymmeniä poliisiautoja  ja arvelimme että siellä tapahtuisi jotain. Yhden sivukadun päässä olikin sitten moninkertainen ketju mellakkapoliiseja täydessä varustuksessa ja niiden takana huuteleva väkijoukko. Niin uteliaita ollaan että jäätiin lähistön kuppilaan viinille seuraamaan tilannetta. Ei siinä sitten kuitenkaan mitään tapahtunut, tilanne kai rauksei itsestään koska poliisit melko pian poistuivat paikalta.

Poliisiautoja jonossa

ja mellakkapoliisit

 Tottakai istahdimme välillä. Kari, valitettavasti roopevaari ei vielä saanut sitä kolpakollista ehtaa ainetta, mutta kylläkin servesa grandioson, samankokoisen kun tämä minun sangria.

Tavoistamme poiketen tuhlattiin sitten muutama tunti päivälevolle ja lähdetään virkeinä Barcelonan yöhön - joka meidän osalta varmaan päätttyy viimeistään klo 23.