Pelin jälkeiset päivät

Jalkapallomatsista mainitsisin vielä sen, että onneksi Messillä oli ainoana pelaajana oranssit tossut, niin pystyin koko ajan seuraamaan missä se meni. Sen verran kaukana meidän paikat oli.
Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina, meni aamu vielä edellisen illan tunnelmissa pelin kulkua kerraten. Sitten lähdettiin katsomaan yhta Barcelonan must-kohdetta. Matkaseurueeni ei ollut erityisen innokas, mutta kun kerroin että ei voi sanoa käyneensä Barcelonassa ellei ole nähnyt tätä kirkkoa niin kaikki lähti kiltisti mukaan. Siis kohti Gaudin kuuluisinta luomusta, Sagrada Familiaa.
Metro vei taas sujuvasti perille. Ei edes yritetty sisälle, ihasteltiin sitä vain ulkoapäin. On se upea. Ja erikoinen. En oikein tiedä mitä adjektiiveja käyttäisi.

Kirkon itäinen julkisivu joka on pisimmälle valmistunut

Pienessä puistikossa kirkon vieressä oli joitakin ihmispatsaita ja muita senkaltaisia hahmoja, paras oli paikallinen munamies joka houkutteli nuoria tyttöjä luokseen ja yritti nipistellä niitä. Kieltämättä hauska, mutta en oikein pidä meidän omastakaan munamiehestä...

"munamies" joka ääntelehti kiukkuisen vauvan äänellä ja sai kyllä itsensä ymmärretyksi.

Nämä ovat paljon mukavampia, puumat lähdössä ulos, oikealta Sirpa, Lena ja minä

Kirkon jälkeen käytiin kahvilla kuten kuuluukin ja sitten taas shoppailemaan. Karikin innostui vihdoin, Roopevaari ja minä sitävastoin tehtiin pitkä kavelylenkki rantaa pitkin hotellille. Oli h irveän tuulinen päivä, tyrskyt löi rantaan ja meillä oli villapaidat ja takit - paikalliset ihmiset sitävastoin nautiskelivat rantaelämästä, olipa joitain uimassakin.

Lina ja Jonna (Mirja ja Marja) Montjuicin kukkulan puistossa

Roopevaari tunnelmoi samassa puistossa

Taapu, Kari ja Lena

Kuvat tuli vähän väärään paikkaan, mutta ei haittaa.

Maanantaina, viimeisenä päiväna oli ohjelmassa Montjuicin  kukkula jonne taas mentiin metrolla ja viimeinen osuus hammasratajunalla. Vuorella mun pääkohde oli Poble Espanyol, kylä johon on siirretty rakennuksia eri puolilta Espanjaa, ja jossa pitää majaa käsityöläisiä ja muita pienyrittäjiä, eniten taas anniskelualan sellaisia. Ei meinattu millään löytää koko kylää joten kävelyä tuli taas paljon, mutta kyllä se kannatti, vuorella on monta kaunista puistoa ja se on hyvin rauhallinen ja hiljainen paikka jossa sielu lepäsi monen ruuhkaisen kaupunkipäivän jälkeen.
Kylä kuitenkin löytyi ja se oli todella ihastuttava. Saalista kertyi taas, kauniitä käsin tehtyjä laukkuja, huiveja, koruja, oliiviöljyä, balsamicoa ja mitä kaikkea...
Nyt oli kävelty niin paljon että piti antaa periksi ja lähteä taksilla hotellille , varsinkin Lina, hirmushoppari, oli saanut mittansa täyteen.
Illalla syötiin taas mahtava illallinen, lähtöillallinen alkuruokineen ja jälkiruokineen ja sitten hotellille pakkaamaan. Joillakin oli vaikeuksia saada kaikki uudet vaatteet ja kengät mahtumaan, ja saamieni tietojen mukaan joku joutui maksamaan lentoyhtiölle ylipainosta....(55 eekkiä!)
Myöhään illalla Sipa huomasi että puhelin oli kadonnut, sekin asia selvisi, kun siihen soitettiin niin ravintolan henkilökunta vastasi siihen ystävällisesti että täällä se on. Ei muuta kun taxiin ja puhelinta hakemaan. Aamulla anivarhain lähti Suomeenlähtijät kohti lentokenttää ja Ranskaanlähtijät kohti juna-asemaa. Oltiin suurin piirtein samoihin aikoihin perillä määränpäässä, muut Suomessa ja Roopevaari ja minä Marseillessa. Ehdin päivän aikana muutaman kerran miettiä miksi mun pitää matkustaa junalla eikä mukavasti lentokoneella. En keksinyt muuta syytä kun että pitää kokeilla itseään ja tehdä kaikki vaikeimman mukaan, kaksi junanvaihtoa painavien laukkujen kanssa ei todellakaan ole ihan suurinta herkkua.

Barcelona oli ihana ja vaikuttava paikka, oikeastaan ensimmäinen kaupunki johon haluan pian uudelleen, minulta jäi paljon näkemättä ja kaupungin ilmapiiri on ainutlaatuinen - ainakin mun kokemista kaupungiesta.