Nice

Hotellimme Nicessä on parhaimmalla mahdollisella paikalla, tosin Timo A. saattaa olla eri mieltä. Olemme Promenade les Anglaisin vierellä, ranta on kadun toisella puolella, hotelli on Le Royal.
Tämä on täynnänsä meitä vanhempia tai sitten samanikäisiä yleensä englantia puhuvia naisihmisiä.
Hotelli tuntuukin vähän vanhahatavalta, mutta se vain lisää sen viehättävyyttä. Lattiat narisee ja viettää vähän. Palvelu on loistavaa.

Ekana iltana tutustuttiin ympäristöön eikä paljon muuta jaksettu. Tokana päivänä otettiin taas turistibussi jolla kierrettiin ympäri kaupunkia.

Näköala bussin yläkerrasta

Modernia taidetta, pää kuutiossa, taisi olla kirjaston yhteydessä

Kovasti on paljon kauniita taloja, on siistiä ja puhdasta, ei ole juopuneita ja kerjäläisiäkin paljon vähemmin kun Marseillessa. Tai Helsingissä. Iltapäivällä taas torille, vanhan kaupungin kukka- ja vihannestorille. Todettiin että kaikki oli suurin piirtein saman hintaista tai jopa kalliimpaa kuin Suomessa.

Riittamuori kukkaloiston keskellä

Roopevaari valitsemassa postikorttia, tätä ei kannata zoomailla koska tämä on perheohjelma

Kuljeskelimme koko iltapäivän ja illan pitkin poikin vanhaa kaupunkia ja illalla tulimme sellaiselle
kauppa-alueelle jossa olisi ollut kovin mielenkiintoisia ostoksia. Valitettavasti kaupat oli kiinni.
Kassi, melkein samanlainen kun Thaimaasta ostamani, maksoi 2440 (LV) ja cardigan (chanel) 3400.
Roopevaari oli tyytyväinen että kaupat oli kiinni, mutta tutkaili hyvin kiinnostuneena hintoja.
Oli siellä myös aivan ihania 'hempeitä' kauppoja, esim sisustusliike josta sisartani ei olisi kovin helposti saanut ulos.

Vuodevaatteita ja verhoja hyvin ohutta pellavaa, värit, tuoksut, kaikki kohdallaan.

T'änä aamuna lähdettiin bussilla Monacoon. Tunnin bussimatka maksoi kahdelta hengeltä 2 euroa.
Ihasteltiin kasinoa ja hienoja veneitä satamassa ja hienoja taloja kaupungissa. En ole varmaan koskaan nähnyt niin hienoa taloa kun Monte Carlon kasino.

Minä tunnelissa jonka läpi Formulat ajavat Moncon Grand Prixissä. Kuten huomaatte on aika kova tuuli.

Käytiin myös tavaratalossa joka oli kolme kerrosta maan sisällä. Ei tullut sielläkään ostoksista mitään, etupäässä vaan tuijoteltiin, varmaan suu auki.

Monte Carlo on rakennettu jyrkkään rinteeseen, mutta kulkemisen helpottamiseksi on rakennettu hissejä jotka vievät alemmilta kaduilta ylemmille. Jännää.
Satamassa oli ylen hulppeita veneitä, talot oli uskomattoman hienoja, tässä yksi erikoisuus

Tämä ehkä näkyy vähän huonosti, mutta kattoparvekkeella on iso oliivipuu ja iso lehmä.

Monacossa oli huomattavasti vähemmän väkeä ja turisteja kun Nizzassa ja ehkä se oli vähän tylsäkin...  jos ei jaksanut enää sulattaa kaikkia niitä hienoja taloja.

On Nizzassakin muuten erikoisia rakennuksia:

Nyt on vappuaatto, jota täällä ei huomaa mitenkään, ei ole ilmapalloja eikä muutakaan vappukrääsää. Yksi vihreitten mielenosoitus nähtiin missä ne vastusti ydinvoimaa.
Huomenna on kuitenkin yleinen vapaapäivä, edes bussit ei kulje. Mulla oli tarkoitus lähteä johonkin vuoristokylään bussilla, mutta kai me jotain muuta ohjelmaa keksitään.
Hauskaa vappua kaikille!! Roopevaari haluaa kertoa että se lähtee nyt bailaamaan, mutta sehän ei ole totta, kunhan machoilee.

Marseilles

Marseillesiin päästiin siis myöhään iltapäivällä kahden junanvaihdon jälkeen. Hotellin sijainti oli AIVAN LOISTAVA - tämä oli ensimmäinen hotelli kaikkien matkojemme aikana minkä Roopevaari on valinnut ihan itse. Se sijaitsi kapean kujan päässä, vain 10 metriä vanhasta satamasta, joka on koko Marseillesin sydän ja sielu.

Keskellä olevan kujan päässä on hotellimme. Kuva on otettu satamalaiturilta.

Marseillesin vanhan sataman näkymiä, veneitä oli oaljon ja ne oli hienoja.

 Hotelli oli siis sijainniltaan erinomainen, muuta muuten aika erikoinen: Pyyhkeitä ei ollut huoneessa ollenkaan ja kun kysyin syytä sanottiin että pesula oli pettänyt ja ne oli nyt itse pessyt pyyhkeet mutta ne oli vielä märkiä. Aamuksi saatin kuitenkin pyyhkeet.
Huoneen valaistus oli erittäin tehoton, siellä oli vain yksi seinälamppu ja senkin valo suuntautui
ylöspäin. Ei puhettakaan lukemisesta, olin unohtanut taskulamputkin kotiin.
Lipaston laatikossa oli vaateripustimia mutta huoneessa ei ollut kaappia eikä ainuttakaan koukkua mihin ne olisi voinut ripustaa.
Oven nuppi jäi käteen kun yritti avata ovea, huoltomieskin oli ihan ihmeissään jne, jne


Ekana iltana tehtiin - vaihteeksi - pitkä kävelylenkki. Meillä oli kyllä ihan aihettakin, etsittiin kameraliikettä koska kameran akku loppui ja laturi oli kuinka ollakaan unohtunut kotiin. Loppujen lopuksi sellainen löytyi ja saimme multi-purpose laturin jolla voi ladata vaikka mitä akkuja hintaan 10 euroa. Hyvin toimii.
Seuraavana aamuna lähdettiin ensin turistibussilla katsomaan kaupunkia. Matkan varrella oli korkealla kukkulalla ihanan näköinen kirkko jonka kohdalla ei kuitenkaan hypätty pois. Vähän jäi kaiveleen...

Näimme kuitenkin puolentoist a tunnin aikan hyvin Marseillea, mm Chateau d'If:in jossa mm Monte Christon kreivi virui ja joka liittyy myös Papillonin kuvauksiin.

Chateau d'If, saarella Marseillesin ulkopuolella

Ihania ranskalaisia parvekkeita, koko kaupunki on täynnä näitä ryhdikkäitä, mutta  rappeutuneita taloja.

Kiertoajelun jälkeen seurasi varmaan joku juoma, mutta sitten taas käveltiin, tällä kertaa kaupungin pääkatu päästä päähän. Se alkaa vanhasta satamasta ja päättyy Palais Longchampsiin, joka oikeastaan ei ole palatsi ollenkaan vaan ihan turhanpäiväinen pylväikkö ja vesiallas putouksineen, molemmin puoli kuitenkin rakennukset, joissa toisessa on taidemuseo ja toisessa luonnontieteellinen museo. Turhanpäiväinen tai ei, vaikuttava kuitenkin.

Roopevaar Palais Longchampsin edessä

Samalla kävelyretkellä törmättiin ihanaan pikkutoriin jossa syötiin mansikoita. Täällä oli myös tätä minun ikuista ihmettelyn kohdetta, lihaa kuumassa auringonpaisteessa. Tällä kertaa jäin ihmettelemään onttoa lampaanruhoa...

Innostuin vähän shoppailemaankin. Roopevaari odotti ulkopuolella ratikkapysäkin luona. Ratikoita meni 9 minuutin välein ja niitä meni 4. Minusta se ei ollut paljon.

Shoppailun saalista yhteensä 28 euroa, lisäksi kahdet housut

Illalla taas syötiin ja juotiin 'kotikulmilla' ja mentiin ajoissa nukkumaan.  Valvomiset noiden kotkalaisten kanssa on vaatinut veronsa, lisäksi meillä oli aikainen herätys. Ehdittiin kuitenkin vielä ammulla käydä kalatorilla. Tämän torin erikoisuus oli elävä, aika isokin, mustekala joka vimmatusti pyrki pois laatikosta. Sekä harvinaisen rumat kalat, en tiedä mitä ne on.

Tuo keltaruskea möntti joka on poistumassa mustasta laatikosta on mustekala

Oisko maailman rumimpia?

 Junamatka Niceen meni varsin lepposasti ilman vaihtoja, Nicestä seuraavassa postauksessa, johan tätä tekstiä tulikin.

Pelin jälkeiset päivät

Jalkapallomatsista mainitsisin vielä sen, että onneksi Messillä oli ainoana pelaajana oranssit tossut, niin pystyin koko ajan seuraamaan missä se meni. Sen verran kaukana meidän paikat oli.
Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina, meni aamu vielä edellisen illan tunnelmissa pelin kulkua kerraten. Sitten lähdettiin katsomaan yhta Barcelonan must-kohdetta. Matkaseurueeni ei ollut erityisen innokas, mutta kun kerroin että ei voi sanoa käyneensä Barcelonassa ellei ole nähnyt tätä kirkkoa niin kaikki lähti kiltisti mukaan. Siis kohti Gaudin kuuluisinta luomusta, Sagrada Familiaa.
Metro vei taas sujuvasti perille. Ei edes yritetty sisälle, ihasteltiin sitä vain ulkoapäin. On se upea. Ja erikoinen. En oikein tiedä mitä adjektiiveja käyttäisi.

Kirkon itäinen julkisivu joka on pisimmälle valmistunut

Pienessä puistikossa kirkon vieressä oli joitakin ihmispatsaita ja muita senkaltaisia hahmoja, paras oli paikallinen munamies joka houkutteli nuoria tyttöjä luokseen ja yritti nipistellä niitä. Kieltämättä hauska, mutta en oikein pidä meidän omastakaan munamiehestä...

"munamies" joka ääntelehti kiukkuisen vauvan äänellä ja sai kyllä itsensä ymmärretyksi.

Nämä ovat paljon mukavampia, puumat lähdössä ulos, oikealta Sirpa, Lena ja minä

Kirkon jälkeen käytiin kahvilla kuten kuuluukin ja sitten taas shoppailemaan. Karikin innostui vihdoin, Roopevaari ja minä sitävastoin tehtiin pitkä kavelylenkki rantaa pitkin hotellille. Oli h irveän tuulinen päivä, tyrskyt löi rantaan ja meillä oli villapaidat ja takit - paikalliset ihmiset sitävastoin nautiskelivat rantaelämästä, olipa joitain uimassakin.

Lina ja Jonna (Mirja ja Marja) Montjuicin kukkulan puistossa

Roopevaari tunnelmoi samassa puistossa

Taapu, Kari ja Lena

Kuvat tuli vähän väärään paikkaan, mutta ei haittaa.

Maanantaina, viimeisenä päiväna oli ohjelmassa Montjuicin  kukkula jonne taas mentiin metrolla ja viimeinen osuus hammasratajunalla. Vuorella mun pääkohde oli Poble Espanyol, kylä johon on siirretty rakennuksia eri puolilta Espanjaa, ja jossa pitää majaa käsityöläisiä ja muita pienyrittäjiä, eniten taas anniskelualan sellaisia. Ei meinattu millään löytää koko kylää joten kävelyä tuli taas paljon, mutta kyllä se kannatti, vuorella on monta kaunista puistoa ja se on hyvin rauhallinen ja hiljainen paikka jossa sielu lepäsi monen ruuhkaisen kaupunkipäivän jälkeen.
Kylä kuitenkin löytyi ja se oli todella ihastuttava. Saalista kertyi taas, kauniitä käsin tehtyjä laukkuja, huiveja, koruja, oliiviöljyä, balsamicoa ja mitä kaikkea...
Nyt oli kävelty niin paljon että piti antaa periksi ja lähteä taksilla hotellille , varsinkin Lina, hirmushoppari, oli saanut mittansa täyteen.
Illalla syötiin taas mahtava illallinen, lähtöillallinen alkuruokineen ja jälkiruokineen ja sitten hotellille pakkaamaan. Joillakin oli vaikeuksia saada kaikki uudet vaatteet ja kengät mahtumaan, ja saamieni tietojen mukaan joku joutui maksamaan lentoyhtiölle ylipainosta....(55 eekkiä!)
Myöhään illalla Sipa huomasi että puhelin oli kadonnut, sekin asia selvisi, kun siihen soitettiin niin ravintolan henkilökunta vastasi siihen ystävällisesti että täällä se on. Ei muuta kun taxiin ja puhelinta hakemaan. Aamulla anivarhain lähti Suomeenlähtijät kohti lentokenttää ja Ranskaanlähtijät kohti juna-asemaa. Oltiin suurin piirtein samoihin aikoihin perillä määränpäässä, muut Suomessa ja Roopevaari ja minä Marseillessa. Ehdin päivän aikana muutaman kerran miettiä miksi mun pitää matkustaa junalla eikä mukavasti lentokoneella. En keksinyt muuta syytä kun että pitää kokeilla itseään ja tehdä kaikki vaikeimman mukaan, kaksi junanvaihtoa painavien laukkujen kanssa ei todellakaan ole ihan suurinta herkkua.

Barcelona oli ihana ja vaikuttava paikka, oikeastaan ensimmäinen kaupunki johon haluan pian uudelleen, minulta jäi paljon näkemättä ja kaupungin ilmapiiri on ainutlaatuinen - ainakin mun kokemista kaupungiesta.

Matkan tärkein päivä

Lauantaipäivä koitti aurinkoisena ja lämpöisenä. Suunnistettiin taas vanhaan kaupunkiin, katsomaan katedraalia ja sieltä uudestaan Ramblasille. Katedraalin ja Ramblasin välinen kapea kuja on täynnä mitä ihanimpia kauppoja, joten meni taas shoppailun puolelle. Kun vihdoin päästiin Ramblasille saakka odotti meitä aikamoinen yllätys - katu oli aivan tupaten täynnä väkeä. Onneksi oltiin käyty siellä edellisenä päivänä pikku sateessa, muuten meillä ei olisi aavistustakaan mitä kadun varrella on nähtävää. Pikkuiset Suomi-tytöt ja pojat olivat aivan ihmeissään.

Tämän näköinen oli Ramblas lauantaina

Lina ja Jonna uupuneina shoppailun lomassa

Päivän ohjelmaan kuului myös yksi Barcelonan top 10 kohteista - kauppahalli La Boqueria. Se oli yhtä täynnä ihmisiä kun oli koko  Ramblas, mutta tulipahan käytyä. Siellä olisi tosi ihana käydä ruuhka-ajan ulkopuolella.

Väkeä menossa kauppahalliin

Illansuussa lähdettiin hyvissä ajoin kohti jalkapallostadionia - tämähän oli matkan kohokohta.
Taas oli paljon väkeä, tämä oli vaikein kohta pitää meidän kahdeksan hengen ryhmä koossa.
Kun vihdoin oltiin päästy paikoillemme jouduimme toteamaan että  kaikista vakuutteluista huolimatta
lipputoimisto ei ollut järjestänyt paikkoja mitenkään vierekkäin, vaan ne oli ihan hajallaan, mikä tietysti latisti tunnelmaa jonkin verran. Pienellä järjestelyllä saatiin kuitenkin toiselle puoliajalle porukka kahteen ryhmään vierekkäisille/peräkkäisille paikoille. Toinen pettymys - ja paljon suurempi - oli se, että Messi eikä muitakaan kärkipelaajia ollut kokoonpanossa.
MUTTA, mikä riemu: toisella puoliajalla Messi tuli kentälle ja teki vieläpä maalin - ja vieläpä historiallisen sellaisen: Messin viideskymmenes maali tällä kaudella, tähän ei ole vielä yltänyt kukaan muu Espanjan liigan pelaaja.
Kaikki lukijani tietysti tietää etten ymmärrä jalkapallosta tuon taivaallista, Messi on kuitenkin mun SUURI SUOSIKKI.

Menossa jalkapallostadionille, oli paikallinen Valentine's day ja kaiiki naiset sai ruusun

Vielä puoli tuntie ennen ottelun alkua katsomo oli näin tyhjä...

..mutta kummasti se sitten täyttyi. Katsojia oli n. 73.000... Pilvetkin näytti tosi uhkaavilta muttei kuitenkaan satanut

Stadionilta poispääsy vähän askarrutti etukäteen, mutta ihmeen hyvin se sujui. Metroon jouduttiin tosin
jonottamaan ehkä puoli tuntia ja välillä uhkasi pakokauhu yllättää, mutta hyvin sekin loppujen lopuksi meni. Ruuhkainen päivä kaiken kaikkiaan.
Kun vihdoin päästiin takaisin hotelliin ajateltiin syödä jotain pientä, mutta siihen aikaan vuorokaudesta, n 23.30, hotellilla oli tarjolla enää voileipiä. Kun sitten ilmeni että niitäkin oli vain 3 kappaletta, ne annettiin nuorille naisille ja Roopevaarille, siis lapsille ja vanhukselle ja käytiin tyytyväisinä nukkumaan.

Roopevaarin uudet seikkailut

Roopevaari lähti 21.4.2011 Barcelonaan isossa seurassa, mukana on Riitta, Riitan sisko Lena, Lenan mies Kari ja heidän tytär Lina. Lisäksi Karin sisko Sipa, Sipan mies Tapsa ja heidän tyttärensä Jonna.

lähtötunnelmissa Helsingissä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Koneenvaihto Amstersdamissa, matka sujui kaikin puolin hyvin. Perillä hotellissa illansuussa, ohjelmassa majoittuminen ja sitten syömään. Hotellin väki suositteli rannassa olevaa tunnelmallista paella-ravintolaa joka sitten olikin täysi kymppi. Ensinnäkin, ravintolan omistaja on Messin kaveri ja Messi käy siellä usein syömässä. Toiseksi, ruoka oli aivan ihanaa, siis alkuun tapasta ja sitten paellaa, jälkkäriä ei oltais jaksettu, mutta talo tarjosi kakkupaloja ja niiden kyytipojaksi pullollisen yrttilikööriä, joten pakkohan se oli ottaa vastaan. Tämän mahtavan illallisen jälkeen kaikki kävi tyytyväisenä nukkumaan, jotkut tosin kävivät vielä hotellissa yömyssyllä ja kehuovat aamulla että JB:tä kaadettiin lasiin niin että reunat ei riittänyt. Pirteinä ne kaikki kuitenkin ilmestyi aamulla aamupalalle.
Tämän päivän  ohjelmassa oli metroajelu keskustaan ja kuljeskelu Las Ramblasia pitkin alas satamaan. Las Ramblas on Barcelonan 'sydän', sinne menee kaikki, ja oli siellä tänäänkin väkeä vaikka oli aika sateinen aamupäivä ja lämpöä vain n. 15, Suomessa taitaa olla enemmän. Ramblasin puolessavälissä oli juomatauko, pakalliset gintonicit sai kaikennähneen Roopevaarinkin hiljaiseksi.

Gintonicia kolpakossa - ja oli vielä vahvaakin

Las Ramblasilla

Kukkaloistoa Las Ramblasin kukkakojussa, ja kotso hintaa, EUR 18! Ei lähtisi Suomessa alta viidenkympin.

Kävelymatkan päätteeksi odotti seurueemme nuoria naisia tavaratalo, Maremagnum, ainoa Barcelonan tavaratalo joka on auki vuoden jokaisena päivänä. Siellä vierähti useampi tunti ja enemmänkin olisi vierähtänyt ellei mummelit olisi lyönyt jarrua päälle ja kertonut että huomenna on uusi shoppailupäivä. Hienoa saalista tuli.
Matkalla hotelliin vielä tapakset espanjalaiseen tapaan, sitten huoneeseen lepäämään ja illalla vielä ulos.