Dubai

Keskiviikkopäivä meninkin kokonaan matkustaessa. Emiraatit rupes pakkaamaan konetta jo 45 min ennen annettua lähtöaikaa, ja siellä sitten istua kökötimme melkein 3 tuntia kun yhteyksissä ilmeni joku vika. Reilusti myöhässä siis lähdettiin, mutta mukavaa Emiratesin koneessa oli että oli ruokalistat, oikeat veitset ja haarukat sekä ilmaiset juomat. Sitä en olisi uskonut kun maa on kuitenkin lähes alkoholiton. Kun lähestyimme Dubaita ei päästy suoraan laskeutumaan, vaan kierreltiin noin tunnin verran persianlahden yläpuolella. Mitään hämminkiä ja pahaa mieltä ei koneessa kuitenkaan syntynyt, baarikin oli auki koko ajan, tunnelma oli melkein kuin Finnairin lomalennoilla silloin kauan sitten.

Tässä näkee miten me pyörittiin Persianlahdella

Kello oli yli puolenyön kun saavuimme limusiinella hotelliin. Hotellissa on 12 kerrosta, kerroksessa no 10 on yökerho. Meidän huone on kerroksessa 4 ja yhtään ei nukuttu ennenkuin yökerho sulki ovensa kello 3, sitten rupesikin jo minareeteista kuulumaan vähän toisenlaista meteliä. Aamulla respassa oltiin ”ihan ihmeissään” että ei kai se nyt voi niin alas kuulua. Ikäänkuin ne ei olisi koskaan aikaisemmin kuulleetkaan moista. Ne tarjoutui vaihtamaan huonetta alempaan kerrokseen, mutta huone olisi ollut pienempi ja takapihan puolelle kun meillä nyt on iso huone ja iso ikkuna merelle. Joten menin ostamaan korvatulpat ja seuraavan yön nukuin oikein hyvin. Sitäpaitsi jumputus on sitä luokkaa että en usko että kaksi kerrosta vaikuttaa kovinkaan paljon.

Ensimmäisenä päivänä meillä oli aika päätähuimaava vauhti. Kulta- ja maustesoukit on tässä ihan lähellä, joten käytiin ensin katsastamassa ne. Kulta ei tässä iässä enää paljon hetkauta, soukissa oleva korujen määrä vain on aivan uskomaton.

tässä prameimpia

ja tässä

 Mausteet sen sijaan olivat paljon kiinnostavampia,  vaikka niitäkin on jo nähnyt useammassa maailmankolkassa, niin aina löytyy jotain uutta. Kuten täällä esimerkiksi kuivatut sitruuna ja kurkku, lakritsijuuri, käsittelemätön kaneli ym ym.

Mausteita

Soukin ulkopuolella on rahtisatama, jossa dhow-veneet purkavat ja lastaavat Intiasta ja muualta lähialueelta tulevaa tavaraa. Vilske on aikamoista, kaikki työ tehdään miesvoimin, yhtään nosturia ei ollut näköpiirissä.

 Sitten lähdettiinkin lahden toiselle puolelle. Henkilöliikenne hoidetaan etupäässä abroilla, joita kulkee kymmenittäin koko ajan edestakaisin. Matkaa on parisataa metriä ja se maksaa yhden dirhamin eli n 22 senttiä. 

 Sekä rahtilaivat että abrat poikkeavat räikeästi Dubain yleisilmeestä, mutta mukavalla tavalla ja se on varmaan tarkoituskin. Toisella puolella oli vastassa kangas-souk jossa myyjät oli aika aggressiivisia. Soukin takana on vanha linnoitus josta on tehty museo. Linnoituksen kellariin oli tehty hieno kuvaelma kaupungin elämästä 1900 luvun alussa, oikeankokoiset vaha-ihmiset koulussa, sepän pajassa, puusepänverstaassa, räätälinverstaassa, helmenpyynnissä ja paljon muuta. 

Tällaista soitinta en olekaan nähnyt ennen. Se on lannevaate johon on kiinnitetty kuivatusta lampaannahasta leikattuja suikaleita jotka sitten helisevät ihmisen liikkeiden mukaan,

Pienen ruokailun ja lepohetken jälkeen lähdettiin tutustumaan metrolinjaan ja päädyimme Dubain suurimpaan ostoskeskukseen, Dubai Malliin, jonka vieressä on se korkein rakennus, Burj Khalifa, 828 m korkea ja 160 kerrosta. Ostoskeskus oli huimaava, mutta ihmeellisempää vielä oli sen ulkopuolella tapahtuva suihkulähde-esitys, jossa vesisuihkut tanssii musiikin tahdissa ja nousee monen kymmenen metrin korkeuteen. Esityksiä on kahdenkymmenen minuutin välein, katsoimme kaksi. Ne oli erilaisia, toisen musiikki oli Zucceron Va Pensiero joka minua muutenkin sävähdyttää aina, toinen oli joku muu italialainen. Tämän kokemuksen jälkeen tuntui että kuppi on täysi ja lähdettiin hotelliin nukkumaan.

Seuraava päivä, perjantai, onkin sitten näiden pyhäpäivä ja useimmat paikat on aamupäivällä kiinni, monet koko päivän. Metrokin aloitti liikennöinnin vasta yhdeltä.

Dubailaiset viettämässä vapaapäivää kaupungin keskustan nurtsilla

 Meillä ei oikein ollut tarkkaa ajatusta mihin mennään, joten lähdettiin vain kävelemään. Ja käveltiin, ja käveltiin. Onneksi ei ollut kauheen kuuma, vaikka näinki teki mieleni monta kertaa lyödä hanskat tiskiin. Ei täällä kukaan kävele, kaikki ajaa taksilla jos ei ole omaa autoa. Tai sitten nuoremmat käyttää bussia. Mutta me käveltiin. Kohteena Jumeiran rantakatu,

Kaukaa otettu kuva uimarannasta  taustalla se korkea torni.

johon sitten lopulta päästiinkin. Käytiin katsomassa yksi moskeija ja yleinen uimaranta, johon toivon mukaan ehditään edes yhdeksi päiväksi. Syötiin myöhäinen lounas ja tultiin taksilla takaisin hotelliin.

Huomiseksi päiväksi olen ostanut meille päiväretken Hattaan, vanhaan kaupunkiin joka sijaitsee vuoren rinteellä Omanin rajan lähellä. Sinne mennään jeepillä aavikon halki dyyneillä ajaen. Odotan sitä kovasti.