Kuvia KohLipeltä

Bambumaja jossa asuimme 5 yötä

Sisäkuva, vasemmalla moskiittoverkon ympäröima valtava sänky, joka täytti melkein koko huoneen

Majan kuisti josta suora yhteys rantaan

Nyt ollaan takaisin Langkawilla ja täällä kuvien lataaminen näyttää onnistuvan vain kohtalaisella viiveellä.
KohLipeltä käytiin kahtena päivänä koko päivän mittaisella snorklausretkellä. Ensimmäinen oli aivan lähisaarissa, taisi olla 6 snorklausta, toiset parempia, toiset aika vaatimattomia. Toisella retkellä lähdettiin vähän pidemmälle ja siellä oli myös paremmat riutat. Mulle kävi kuitenkin siellä aika köpelösti. En ole kovin vahva uimari vaikka olen koko syksyn treenannut valtavasti. Jouduin huomaamattani merivirran vietäväksi ja yhtäkkiä totesin olevani liian kaukana veneestä. Lähdin kiireesti uimaan takaisinpäin, mutta virta oli niin voimakas etten edennyt ollenkaan. Olin juuri  joutumassa täydelliseen paniikkiin, kun viereeni ilmaantui musta pää ja tukeva käsi auttoi minut veneen luo. Se oli veneen kuljettaja, joka oli huomannut ahdinkoni. Uskalsin kuitenkin seuraavalla pysähdykse llä taas mennä veteen, mutta silloin oltiinkin ihan lähellä rantaa. Paluumatkalla keskustelin Roopevaarin kanssa mitä kuskille annettaisiin tippiä. Hän ehdotti 40 Bhatia joka on 1 Euro. Onnistuin korottamaan potin sataan Bhatiin joka on 2,5 Euroa, mutta illalla omissa oloissa keskusteltiin kiivaasti siitä, mikä on henkeni hinta.

Roopevaari sovittelemassa maskia ennen lähtöä

Pysähdys yhdellä saarella jonka ranta oli sileitä kiviä, muistomerkit kaiketi liittyvät tsunamiin

Roopevaari melonitauolla. Vähemmin mairitteleva kuva, mutta julkaistaan tässä henkeni halvan hinnan takia.....

Simpukoitten tutkiskelua saariretkellä

Koh Lipe oli mukava paikka. Iltaisin rantaravintoloista kannettiin rannalle pöytiä ja tuoleja ja sitten
illastettiin rannalla kynttilän valossa. Etupäässä kala ja äyriäisruokaa jonka sai valita itse jää-altaasta ja sitten se grillattiin. Saaren keskellä kulki Walking Street, jonka varrella oli kaiken maailman kauppoja, ravintoloita ja baareja.
Palattiin Langkawille sunnuntai-iltana ja majottauduttiin tällä kertaa pää-rannan yhteen majaan joka ei ole bambua, mutta silti ihan asumiskelpoinen. Luulen että olen vihdoin oivaltanut lomailemisen tarkoituksen, ei tartte olla koko ajan menossa vaan voi ihan rauhassa loikoilla rannalla vaikka koko päivän niinkuin tänään. Voisi ehkä olettaa että stressi rupeaa helpottamaan. Mutta ehkä vähän myöhään, ylihuomenna lennetään Singaporeen - jossa ei vielä ole hotellista tietoakaan, ja sitten lauantai-iltana kohti kotia.
Hyvää ystävänpäivää kaikille!