Sunnuntai Pariisissa

Sunnuntai onkin sitten aika rankka päivä. Onneksi lauantaipäivä meni pitkälti lepäillen.

 Päivän päätapahtuma on Eiffeltorni iltapäivällä, sinne on ostettu liput jo Suomesta käsin. Tosin ei riittävän ajoissa, Tour Eiffelin liput oli ihan loppuunmyyty koko sille viikolle kun olimme Pariisissa, ja jouduin sitten ostamaan liput toista kautta, ilmeisesti kalliimpaan hintaan, en välitä tarkistaa. Täytyyhän tornissa käydä jos on Pariisissa. 

  Aamupäivän  tihkusateessa kuljettiin läpi latinalaiskorttelin jossa ei tapahtunut yhtään mitään ennen kuin löysimme sunnuntai-aamun ruokatorin,  Rue du Mouffatardin, jossa paikalliset asukkaat käy ostoksilla – tosin siellä oli MUUTAMA muukin turisti kuin me.

 Tunnelmallinen paikka, miten minua niin kiinnostaakin kaikki ruokaan liittyvä.  Käytiin myös ihmettelemässä Pariisin Pantheonia ja Invalidikirkkoa. Pantheonin krypta oli valtava sokkeloinen ja vähän pelottava kellari jossa on haudattuna Vicotor Hugo,  Marie Curie miehineen,  Voltaire sekä monia monia muita ranskalaisia kuuluisuuksia. Vähän harmitti että ei ehditty Napoleonin haudalle Invalidikirkossa, mutta, mutta, Eiffeltorni kutsui, sinne oli varattu aika.

Eiffeltornin jalkojen väliin jää 125 neliömetriä. Jos koko rautatorni sulaisi tuolle alueelle, niin syntyisi vain kuuden senttimetrin paksuinen rautalaatta.

Takana näkyy Pariisin uusin monumentti, La Defence, joka on erään uudemman `keisarin` aikaansaannosta. Ei mielestäni oikein sovi kaupunkikuvaan, mutta makuja on tietysti monenlaisia.

Etukäteen ostetuilla lipuilla piti päästä jonojen ohi mutta pääsi vain toiseen kerrokseen. Siinä piti muiden kanssa jonottaa ylös menevään hissiin. Hissejä on neljä ja niihin mahtuu noin 20 henkeä.  Jonotusta kesti 41 minuttia, joten ei se niin paha ollut. Pahinta oli kylmyys, tuuli tuiversi tosi pahasti rautaristikoitten läpi. Tietenkin tuuli oli vielä pahempi ylhäällä, joten ei siellä kovin kauan viihdytty.  Näkymät oli tietysti aivan loistavat, kaupunkia riitti joka suuntaan silminkantamattomiin.  Mielenkiintoinen asia jota en etukäteen tiennyt on, että Monsieur Eiffelillä oli huipulla toimisto/asunto.  Alasmeno kesti jonotuksineen vain 15 minuttia, asia jota insinööri-vaari ei voi käsittää. Sama ihmismäärähän sieltä tulee alas mikä menee ylöskin. Roopevaari on muuten tässä vuosien varrella joutunut niin moneen pahaan paikkaan meidän reissuilla että korkean paikan kammosta ei ole enää tietoakaan.

Käärmeitä ja sadetta

Perjantai-iltana oli vuorossa yksi matkan kohokohdista, Mouline Rouge.

 Liput oli ostettu jo helmikuussa. Iso sali oli tupaten täynnä. Esitys oli upea, puvut oli kimaltelevia ja loistokkaita, musiikki nautinnollista ja tunnelma tiivis.

 Erikoisin ja eksoottisin esitys oli käärmetanssi.  Lähes alaston kaunis nainen kannettiin nuorten salskeitten miesten voimin lavalle ja lyhyen tanssiesityksen jälkeen rupesi lavan alta nousemaan lasinen vesiallas, ehkä 6-7 m kanttiinsa. Siinä uiskenteli ainakin 6 valtavankokoista paksua käärmettä ja sinne se tyttö sukelsi käärmeitten sekaan ja uiskenteli siellä käärmeet luikerrellen ympärillään.

 Pari asiaa minua jäi kaivelemaan: tytöt oli enemmän tai vähemmän alastomia, melkein kaikki koko ajan rinnat paljaina, mutta pojilla oli visusti kaikki vaatteet päällä koko ajan, ei näkynyt  edes rintakarvan vilausta (ehkä niillä ei ole), puhumattakaan mistään muusta. Toinen pettymys oli cancan-esityksen puvustus. Tytöt tanssi hyvin ja päästeli huutoja niinkun pitääkin, ovat  notkeita ja viehättäviä, mutta puvut on ihan pliisuja,  valkoiset ja jotain sinistä ja punaista raitaa eikä niissä ollut riittävästi volyymia.  Ihan kiva kokemus kuitenkin.

Nämä kaksi kuvaa on kuvattu Mouline Rougen esitteestä, en tiedä onko se sallittua, mutta tässä ne nyt on. Näytöksessä oli valokuvaaminen kielletty.

Lauantai on edelleen sateinen, lähdettiin kuitenkin kävelemään kohti Champs Elyseetä. Matkalla poikettiin taas yhdessä kirkossa, Madeleinessä. Taitaa kirkkovierailut kohta riittää, vielä olisi yksi, Invalidikirkko. Päädyttiin Concordin aukiolle ja ajateltiin mennä Tuileriesin puistoon.

Sataa ja on kylmä, kamenran linssikin on märkä

 Sateesta huolimatta siellä näytti olevan paljon väkeä.  Kävi kuitenkin niin että Roopevaarin jalat oli kastunut jo kävelymatkan aikana ja kun puiston käytävät oli ihan savisia ja lätäkköisiä, niin käännyimme melko pian takaisin aukiolle, metroon ja hotelliin kuivattelemaan. Sinne jäi Champs Elysee ja riemukaari vielä näkemättä.  Roopevaarin kenkien pohjissa on halkeamia, joten ei ihme että jalat kastui. Taitaa olla seuraavaksi ohjelmassa kenkäkauppa eikä siellä suinkaan naisten osasto.  Kun hotellissa tajusin että sukat ja kengät todella olivat läpimärkiä, annoin vaarille ison kasan pisteitä siitä että valituksia ja ruikutuksia ei kuulunut sen enempää. Niin sukat kun kengätkin menivät roskikseen.

Tässä katetussa käytävässä jossa asumme on hauskoja yksityiskohtia kauppojen ikkunoitten somisteina:

Vahakabinetti

Pikku midinetti

Kirjakauppa

Keppikauppa!!!

 American Dreams ravintola bongattiin kaupungilla keskellä vanhoja kauniita pariisilaisrakennuksia.

Pariisissa

Pariisi – en vielä ainakaan sano mon amour. Pariisi on kohdellut meitä vähän kaltoin sikäli että täällä on kylmä ja sateista. Kun rupesin suunnittelemaan matkaa ajattelin että otetaan pieni irtiotto ennen pihatöitä ja saarikautta, mutta lähtö osuikin sitten kesken parhaan pihatyö-ajankohdan, ja saareenkin voisi jo mennä. Ehkä ajankohtaan vaikutti – vähän – myös norjalaisen lentoyhtiön hinnoittelu.

Helsingissä oli lähtiessä lämmintä ja aurinkoista, täällä koleaa ja sateista.

Matkalla auringonpaisteesta. sateeseen.

 Tosin täällä on kovin vihreää, hevoskastanjat ja kaiken maailman muut puut kukkivat täydessä loistossaan joten enhän minä valita.

Hotel Chopin sijaitsee loistavalla paikalla Boulevard Montmartrella kävelymatkan päässä Seinen rannoilta, jos siis pitää kävelemisestä, Oopperan alueella. Hotelli on vuonna 1846 rakennetun katetun kauppakäytävän perukoilla. Näitä lasista ja teräksestä valmistettuja passageja on aikoinaan ollut Pariisissa 150 ja nyt niitä on 12 jäljellä. Ymmärtääkseni ne on aika perätysten ja niitä pitkin pääsisi täältä joenrantaan saakka. Tähän mennessä ollaan koluttu vain kolme, tämä missä asumme sekä molemmin puolin olevat.  Muut ovatkin sitten vähän kauempana.

Hotelli on siis vanha ja aika kulahtanut mutta viehättävä. Huone on pieni ja varustus surkea: kylppärissä 2 pahalle haisevaa saippuanpalaa, 2 kertakäyttömukia jotka on niin ohutta ja lötköä muovia että ei meinaa kädessä pysyä kun siinä on vettä. Lisäksi 4 kpl noita näytepakkauksia,  joista 2 on jotain body lotionia ja 2 on – shoeshiningia.

 Huone maksaa kuitenkin reilusti yli 100 euroa yöltä ilman aamiaista!

 Kaikki on tosi siistiä ja henkilökunta hyvin ystävällistä ja puhuu vapaaehtoisesti englantia. Ensivaikutelma henkilökunnastakaan ei ollut kovin positiivinen: avain iskettiin käteen ja sanottiin että eka kerros. Ei puhettakaan mistään aamiaistarjoiluista, internetyhteyksistä tai muista hotelliin liittyvistä asioista. Ekasta kerroksesta ei huonetta löytynyt ja kun mentiin kysymään ne sanoi että ei kun ekassa kerroksessa on hissi tuolla nurkan takana jolla pääsee ekaan kerrokseen.  Huone löytyi. Aamiaiselle ei mahdu läheskään kaikki hotellin asukkaat joten me ollaan aamiaiset nautittu missä milloinkin.

Ensimmäinen aamiainen täytetty bageli ja teetä. Bageli oli herkullinen, ilme ei.

 Ensimmäisenä aamuna otettiin kohteeksi Notre Dame ja lähdettiin hotellilta kävellen kohti keskustaa. Matkaan meni ehkä tunti ilman sen kummempia eksymisiä. Kirkko oli juuri niin kolkko ja ihana kun kaikissa kuvissa ja elokuvissa. Torniin me ei jaksettu kiivetä. Olisin kyllä  mielelläni halunnut nähdä ne gargouillet ihan oikeesti.

Pariisin vanhin kello nähtiin matkalla Notre Damiin

Kirkon kaunein ruusuikkuna, halkaisija n 10 m

Kirkon jälkeen vaellettiin Seinen rannoilla ja käytiin jokiristeilyllä.

Seinen rannalla on pitkä rivi kirjakojuja joissa myydään vanhoja kirjoja - vain ranskankielisiä - sekä ihastuttavia postikortteja ja vanhoja julisteita.
  Vielä ehdittiin Louvren  nurkille ihastelemaan kunkun asuntoa ulkoapäin. Sen koko sai minut sanattomaksi. Rakennuksen kokonaispinta-ala on 160.000 neliömetriä (opaskirjan mukaan) . Ei varmaan kunkku tiennyt ketä kaikkia siellä asui eikä ehtinyt käydä kaikissa huoneissa. Sisälle ei edes yritetä, sinne on niin pitkät jonot  ja siellä menisi koko päivä.

 Päivän kävelyn jälkeen oli jalat hyytelöä. Ilma oli kohtalaisen  lämmin ja välillä paistoi aurinkokin. Päivän miinuspuolena mainittakoon että vajaan vuoden vanha järjestelmäkamerani lakkasi toimimasta. Onneksi on mukana vanha digikamera. On mulla myös uusi puhelin jossa pitäisi olla hyvä kamera MUTTA, mutta, ensinnäkin en oikein ehtinyt tutustua sen kameran toimintaan koska ajattelin että en tarvitse sitä, toiseksi kuvien siirtäminen tuosta vekottimesta tietokoneelle näytti aika haastavalta kun sitä kotona matkaa edeltävänä iltana yritettiin harjoitella avuliaan sukulaistytön opastuksella.
Kotimatkalla nähtiin aika hauska episodi. Erään ison kadun varrelle väärin pysäköityjä autoja ruvettiin siirtämään pois poliisin ja usean kymmenen hinausauton voimin. Läheisistä kahviloista ryntäsi ulos kauhistuneita autonomistajia jotka hyppäsivät autoihin ja yrittivät pois mutta liikenne oli täysin tukossa ja kaaos täydellinen.

Seuraavan päivän kohde oli Montmartre ja toinen Pariisin kuuluisista kirkoista Sacre Coeur.  Nyt käytettiin jo metroa ja todettiin että se on ihan selkeä ja helppo siitä huolimatta että linjoja on toistakymmenta ja asemia lukematon määrä.

Kirkko on korkealla kukkulalla ja sinne noustaan satoja rappusia. Tai funicularilla.
Me käytettiin rappusia, niitä oli kuitenkin puolet vähemmän kuin Portugalissa aikoinaan jolloin kiipesimme 599 rappusta nähdäksemme kirkon. Olimme silloin 10 vuotta nuorempia.

Ihastuttava karuselliu kirkon alapuolella

 Tämä päivä oli jo aika sateinen joten mentiin iltapäivällä shoppailemaan, Valitsin kohteeksi poispurettujen hallien tilalle rakennetun ostoskeskuksen joka on jopa kahden metroaseman yhteydessä. Se oli todella huono valinta, vaikka kaikki sitä hehkuttaa niin se on äärettömän vaikeakulkuinen ja sekava.  Pitkiä käytäviä ilman ainuttakaan myymälää, sitten joku kauppa ja taas portaita ylös ja alas ja käytävää ennen kun tulee seuraava kauppa. Voihan se olla että se ei ole vielä valmis, koko alue on aikamoista rakennustyömaata.