Krakowaan joulutorille.

Krakowa on jo pitkään ollut meidän matkustuslistalla ja kun tänä syksynä ollaan vaan pähkäilty ees taas että ollaanko menossa mihinkään vai eikö olla, niin ostin hetken mielijohteesta Krakowan matkan. Ajankohta valikoitui sillä, että haluan nähdä tämän joulutorin.

Lähtöpäivänä paukkui Suomessa pakkanen, ja lunta oli paikoin liiankin kanssa. Tosin, tuo Antti-myrsky ja sen mukana tulleet lumisateet oli kaikin puolin mielenkiintoinen ilmiö. Sinä yönä en malttanut paljoakaan nukkua kun piti seurata myrskyn kulkua.

Lunta oli paikoitellen naapurin kuistinkaiteen yli, terassin toisessa reunassa ei yhtään.

Lähtöpäivä oli kaiken kaikkiaan aika takkuinen, vaikka mitään isompia hätiä ei ollutkaan.

Mitä nyt lentokenttäbussi kulki äärettömän hitaasti ja pysähtyi joka ikisellä pysäkillä, yksi laukku meinasi unohtua Suomeen (siis minulta, ei Roopevaarilta), turvatarkastus rokotti multa yhden rasvapurkin joka oli liian iso, eikä auttanut että näytin että siitä oli vain puolet jäljellä ym ym.

Matka sujui oli kuitenkin jouhevasti. Varsovan kentällä oli kolmen tunnin vaihtoaika ja sinä aikana

pelattin 2 erää Alfapetiä, jotka päättyivät 2-0.

Krakowassa oli tarkoitus mennä junalla kentältä kaupunkiin, mutta juna-asemaa ei löytynyt mistään. Olisi se sitten loppujen lopuksi siellä tietysti ollut, mutta sen paikallistamiseen oli mennyt niin paljon energiaa, ja sinne olisi ollut niin pitkä kävelymatka, että päädyimme kuitenkin taksiin.

Yllättäen taksin kanssa sitte jouduttiin neuvottelemaan että mennäänkö fast way vai slow way.

No mikä niissä sitten on ero? No ajassa 5 min. Ja hinnassa 20 paikallista rahaa (5 euroo). No mikä on halvempi? No slow way. No sillä sitten mentiin.

Ja oikea katu löytyi, nyt piti vielä löytää hotelli nimeltä Pergamin Apartments. Annetusta osoitteesta löytyi Pergamin Bar ja Pergamin Cafe, mutta ei apartmentsia. Ei muuta kun baariin kysymään. Josta neuvottiinkin takapihalle, takanurkasta portaita pitkin ylös ja käytävän päähän. Josta löytyi ovi jossa luki Pergamin Apartments. Ovi oli lukossa eikä kukaan tullut avaamaan vaikka kuinka soitettiin ovikelloa. Eikun takaisin baariin ja oluelle. Ystävälliset tarjoilijat soittivat kolleegoilleen hotellin puolelle ja hetken päästä ilmoitettiin että ne on nyt paikalla. Kun oluitten jälkeen mentiin taas sinne oven taakse norkoilemaan niin ovi avattiin ja respa-neiti oli kovasti ihmeissään koska hän oli ollut koko ajan paikalla???

Hotelli on kuitenkin ihan kelpoinen kuten myös huone. Ja sijainti on aivan erinomainen, joulutorille

eli Krakovan vanhan kaupungin keskusaukiolle on muutaman kymmenen metrin matka. Sinne me sitten suunnattiinkin heti kun oli kassit heitetty huoneeseen. Ensimmäinen vaikutelma oli että ympäristö ja puitteet on uskomattoman vaikuttavat, mutta tavaran laatu ja valikoima aikalailla samantapaista mitä ollaan tuolla meidän itänaapurissa nähty joskus aikoinaan. Seuraavan päivän kokemusten perusteella voi kuitenkin todeta että valikoima on sanoisinko sekainen, on myös paljon ihan länsimaista tarjontaa.

Hups, nyt tämä kone ilmoitti että mulla on kuvatila loppu. Täytyy lopettää tällä erää ja tutkia tilannetta.
16.1.2013: Paljon on vettä virrannut ja paljon on ehtinyt tapahtua - joulut, uudet vuodet ym ennen kun lähdin jatkamaan tätä kertomusta. Rakas pikkuläppärini mätkähti lattialle ja meni rikki, monen tuskaisen valintatilanteen jälkeen päädyin ostamaan uuden läppärin, se on ihanan ohut - ja PINKKI!
Blogia olisin toki voinut tehdä tällä pöytäkoneella milloin tahansa, mutta tuon onnettoman tapahtuman takia jouduin aivan henkiseen lukkotilaan.
Mitä taas tuohon kuvaongelmaan tulee, niin nyt se taas toimii, ei ole aavistustakaan mitä tuolla kuva-avaruudessa tapahtui kun kuvia ei muka voinut siirtää.

Jatketaanpa sitten:

Ilta oli kamalan kylmä ja vaikka vaatetta piti olla rittttävästi meitä paleli niin että oli pakko puikahtaa eteen osuneeseen ravitsemusliikkeeseen syömään. Se sattui olemaan italialainen, ruoka oli huonoimmasta päästä, mutta häivytti tehokkaasti nälän ja vilun. Hotellin naapurissa toimii pieni

nuoren miehen pitämä ravintola johon poikkesimme yömyssylle ja pyydettiin jotain lämmintä.

Hetkessä hän rakensi meille ihanan lämpöisen juoman jossa oli hunajavodkaa, erilaisten sitrushedelmien viipaleita, neilikkaa – ainakin. MUMS.                                                                                                                                 Aamulla lähdettiin uudelleen liikkeelle suuntana vanhan kaupungin nähtävyydet. Tämä on kirkkobongarin paratiisi. Olin kuuitenkin päättänyt keskittyä vain parhaimpiin paloihin koska seuralaiseni ei ihan täysin jaa tätä harrastustani.  Pyhän Marian kirkko kuitenkin sai Roopevaarinkin

hiljentymään ihastuksesta. Tornista soitetaan joka tunti lyhyt trumpettisoitto neljään ilmansuuntaan. Ja siellä on ihan oikee soittaja, ei mikään nauhoitettu juttu. Entisaikoina tämä soittaja oli tähystäjä joka vahti vihollisia. Kerran sitten tataarit oli tulossa ja oli päässyt hyvinkin lähelle ennen kun ne huomattiin. Tähystäjä puhalsi trumpettiinsa mutta sai vihollisen nuolen kaulaansa ja soitto katkesi kesken. Asukkaat kuitenkin heräsivät soittoon ja saivat vihollisen ajettua pois. Sen jälkeen tämä

kesken katkeava soitto on kuulunut tornista joka tunti lukuunottamatta joitakin natsivalloituksen aikoja.

Kirkon ehdoton vetonaula on kuitenkin alttaritaulu joka jo sellaisenaan on todella hieno. Joka päivä

kello 11.50 taulu kuitenkin avataan ja sisältä paljastuu aivan uskomaton kuvaelma Marian 
taivaaseenastumisesta. Puusta veistetyt hahmot ovat yli 2,5 m korkuisia.

Muutenkin kirkko on ylenpalttinen, lasimaalaukset huikeita ja kaiken kruunaa kupolien tähtitaivas.

alttaritaulu sulkeutuneena

ja avoimena

tähtitaivas

Toinen tämän päivän merkittävä nähtävyys oli Wawelin linnoitus, jota on ruvettu rakentamaan jo 1000 luvulla. Tosin se on tietysti monet kerrat hävitetty osittain tai kokonaan mutta taas rakennettu uudestaan samalle paikalle, mäelle Veikselin varrella. Linnoitusta ei voi mitenkään sanoa kauniikisi,

se on karu ja kylmä, mutta historia on mielenkiintoinen. Linnoituksessa on katedraali jossa Puolan

kuninkaat on kruunattu ja haudattu, siellä on lukuisia sarkofageja, viimeisin tämä presidentti joka kuoli lentoturmassa+puolisonsa. Lisäksi Wawelissa pääsee kunkkujen huoneistoihin ja valtiosaleihin, mutta  vain opastetuille kierroksille. Päivän englanninkieliset opastusryhmät oli kuitenkin täynnä, varattiin paikat torstaille mutta ei taideta mennä, täällä on niin paljon muutakin touhuamista.

sisäänkäynti linnoitukseen

Matkalla linnoitukselle törmättiin mukavannäköiseen kirjakauppaan, joka on kirkkojen lisäksi lemppareitani.

kirjakaupan julkisivu, huomaa hauska reliefi

... ja mikä siellä ikkunassa olikaan

nämäkin kuuluvat lemppareihin - pieni suklaapuoti

Illalla etsittiin opaskirjan avulla kelpoinen ruokapaikka, ja se kyllä olikin VARSIN  kelpoinen.

Sijainti vanhan kaupungin torin varrella vanhassa talossa, ovessa sininen Michelin-merkki. Ruoksasalissa holvikatto johon on maalattu tähtitaivas, sisustus yksinkertaisen vanhanaikainen.

Ja se ruoka!!! Itse otin ankkaa, joka muutenkin kuuluu mun lemppareihin, se tarjottiin kauniisti viipaloidun jotenkin pehmennetyn omenan ja taivaallisen kastikkeen kanssa joka oli tehty jostain marjoista. Roopevaarin valinta oli tournedos joka oli suussa sulava, siinä oli kerroskastike, vuohenjuusto- ja punaviinikastikkeet. Tämän tulemme muistamaan pitkään, tähän en tule koskaan yltämään vaikka usein todetaankin että 'mä osaan tehdä parempaa'.

ankka

tournedos kerroskastikkeella

Kun katselee näitä kuvia täytyy valittaen todeta että Balilta ostamamme kamera on aivan surkea.
Nyt on kuitenkin ostettu taas uusi kamera, pitäisi vaan päästä reissuun kokeilemaan sitä.

Seuraavana päivänä olikin sitten kokopäiväretki Auschwitz:iin ja Birkenau:hin. Ostettiin valmisretki, omatoimisuus petti taas. Ankeeta oli, vaikeeta kuvitella että ihmisiä on pidetty sellaisissa oloissa talvipakkasella puhumattakaan sitten niitä varsinaisista julmuuksista. Minusta välillä tuntuu että tuo aika on ruvennut vainoomaan minua tuon matkan jälkeen, telkkarista tulee paljon ohjelmia natsiajasta. Eihän niitä tartte katsoa, mutta tuleepahan vain katsottua...

Kuuluisa portti

Auschwitzin kasarmeja

Vangeilta kerättyjä silmälaseja

ja lasten kenkiä

Birkenau, jonka pakenevat saksalaisjoukot ehtivät polttaa lähes kokonaan.

Joitakin parakkeja on kuitenkin tallella. Tällaisissa ne asui.

Kolmessa kerroksessa

Paluu meidän aikaan ankean päivän jälkeen.

Seuraava päivä oli taas kaupungilla kuljeskelu- ja shoppailupäivä.

Hop-on-hop-off Krakowalaisittain

taikka sitten näin

tämä mahtaa olla maailman tylsimpiä duuneja, ainakin talvisaikaan. näitä mainosmiehiä seisoskeli yhden sun toisen liikkeen edessä.

nämä ovat minusta NIIN ihania

ja muntra musikanter vanhan kaupunginmuurin edustalla

Kaupungin suurin tavaratalo olikin sitten tosi suuri, Siellä oli kalliita eurooppalaisa liikkeitä, vähän halvempia eurooppalaisia liikkeitä ja halpoja eurooppalaisia liikkeitä. Ja aivan mielettömästi asiakkaita, omassa kauppakeskuksessamme täällä idässä ei ole edes jouluna niin paljon väkeä.
Illan vietimme vielä joulutorilla, kaupustelijoitten antimista nauttien.

Oli vähän kylmä, onneksi oli paljon vaatteita mukana, tässä on melkein kaikki päällä - ja alla

Krakowalaiset jouluseimet on maailmankuuluja. Minulle ne ei kuitenkaan ollenkaan avaudu jouluseimenä Tässä niitä on asetettu näytteille keskellä toria olevan patsaan juurelle ja kansa äänestää mikä on paras.

Luulen että tämä voitti.

Herttaisimmat capuccinot mitä olen missään saanut.

Tässä myytiin tosi herkullisia pirogeja, jotka on Krakowan kansallis-erikoisuutta.

Ei ihan mun lempiruokaa, mutta tulipahan syötyä. Ihan hyvää - ja täyttävää.

Tässä viimeisessä kuvassa on 'verkahalli' keskiaikainen kauppapaikka. Rakennus on saneerattu viimeisen päälle ja toimii edelleenkin kauppahallina, ei kuitenkaan elintarvikkeita vaan turistikamaa. Erikoisuus piilee hallin alla, sinne on maan alle tehty aivan loistava rekonstruktio siitä, miltä alueella näytti keskiajalla. Sinne on jätetty kaivauksissa löydettyjä muurinpätkiä, siltarakennelmia, hautausmaa ym, ja niiden ympärille rakennettu sen aikaista kaupunkia. Vaikuttava kokemus ääni- ja valoefekteineen.

Paljon jäi Krakowasta vielä näkemättä ja olisi kiva nähdä se myös kesäaikaan. Taitaa kuitenkin jäädä, siellä on kesällä niin paljon turisteja että kaupungin ominaisimmat piirteet peittyvät turistimassan alle.
Perjantai-aamuna oli aikainen lähtö lentokentälle, kone lähti kello kuusi. Tilattu taksi tuli ajallaan, mutta jätti meidät väärään terminaaliin. Hetken ihemteltyäni tulin siihen tulokseen että tässä on jotain mätää ja keskusteltuani muutaman henkilön kanssa ilmeni että ei tästä mitään konetta Warsowaan lähde. Onneksi oikea terminaali oli kävelymatkan päässä ja tapani mukaan oltiin niin ajoissa kentällä että ehdittiin hyvin.
LOT'in koneessa Warsowasta Helsinkiin oli 12 matkustajaa - ei taida olla oikein kannattavaa.

Ennen joulua ehdittiin vielä Tallinnan joulutorille. Viikkari lähestyi meitä joululahjalla, Tallinnan matka kahdella eurolla ja siitähän ei voinut kieltäytyä. Päivä oli kylmä ja aikaa kaupungilla päiväristeilyllä kovin vähän, mutta tori oli taas tunnelmallinen ja mieltä lämmitti laivalla yllättäen tapaamamme ystävät joiden kanssa nautimme yhdessä buffet-pöydän antimista.

Lontoo 3 - 8.10.2012

Olen aikaisemmissa postauksissa ihmetellyt milloin missäkin päin Kaukoitää kuinka joka

paikassa on free Wifi, pikkuriikkisellä saarella Thaimaassa, Vietnamissa, Borneolla, Balilla...

Yhtä paljon ihmettelen nyt Lontoon keskustaa, wifi:sta ei puhettakaan, siis siinä meidän hotellissa.

 Aikaa olisi toki

voinut ostaa, mutta ei hotellista, vaan joltain nettisivustolta ja periaatteessa en tällä mukana

liikkuvalla koneella käytä mitään pankkiyhteyksiin tai luottokorttinumeroihin perustuvaa.

Kun ihmettelin asiaa ne sanoi vaan että ilma on sakeanaan erilaisia yhteyksiä joita voi

käyttää ilmaiseksi. No, tällä koneella ei ainakaan löytynyt huoneessa yhtään ja lobbyssa

yksi kovin huono.

Mutta asiaan:

Kun saavuimme Lontooseen keskiviikkona alkuillasta satoi – kuinkas muuten. Päästiin

hienosti ja edullisesti bussilla Gatwickista kaupunkiin, mutta sitten petti kantti, ja otettiin

taksi bussiterminaalista hotelliin. Undergroundillakin olisi päässyt, mutta sateessa taksi tuntui taivaalliselta.

Hotelli sijaitsi Sussex Gardens nimisellä kadulla, jolla ei muuta olekaan kun hotelleja.

Ilmeisesti entisiä asuinrakennuksia muutettu hotelleiksi, kymmeniä pikkuhotelleja samassa

rakennuksessa. Huone ei ollut kummoinenkaan, meidän huoneet ei yleensä ole. Mutta on siisti

ja on riittävästi tyynyjä ja peittoja.

Omistaja on ilmeisesti intialaisperäinen hyvinkin tempperamenttinen naishenkilö, jouduttiin

tahtomatta kuulemaan aikamoinen riita hänen ja erään miespuolisen vastaanottovirkailijan

välillä, rouva ei säästellyt rumia sanojaan eikä äänen volyymiä vaikka istutttiin siinä lobbyssa .

Ensimmäisenä iltana käytiin vaan lähikadulla syömässä italialaisessa ravintolassa, sitten

äkkiä nukkumaan.

Lontoonmaassa näytti syksy olevan suunnilleen yhtä pitkällä kun Suomessakin, siellä ei

vaan ollut ruskaa, pudonneet lehdet oli vihreitä, korkeintaan vähän keltaisia. Lämpötila oli

suunnilleen sama kun lähtiessämme Suomesta, siis vähän viilee. Ei ollut ihan oikeanlaisia kamppeita mukana.

Torstai 4.10.

Aamulla suuntasimme metroasemalle tutkimaan erilaisia lippuvaihtoehtoja ja reittejä.

Oyster card osoittautui meille sopivaksi, sillä voi matkustaa keskustan alueella yli puolet

halvemmalla kun kertalipulla. Ensimmäinen kohteemme oli Parliament House ja sen

ympäristö. Ei menty parlamenttiin sisään, sen sijaan Westminster Abbeyssä kului parikin

tuntia. Ai niin – parlamentin ja kirkon väliin mahtui ensimmäinen pubissa nautittu olut.

Kirkko oli upea, vetää vertoja noille roomalaiskatolisille, ei vaan ole niin värikäs. Roopelle

tuli tippa linssiin kun hän katsoi alttaria jonka ääressä prinsessa D oli siunattu. Seuraavaksi

käytiin vilkaisemassa Buckingham Palacea jonka ympäristö on tänä vuonna tullut tutuksi

monistakin televisioinneista.

Riittamuori ja arvoisensa tausta

Ensimmäinen monesta pubioluesta. Huom muikea ilme!

Tyypillinen pubi ja tyypilliset asiakkaat. Meidän ikäisiä niissä muuten oikeestikin  näkyi aika paljon.

Toinen tyypillinen katunäkymä. Näitäkin oli vielä paljon.

Ei tullut Ellulta kutsua teelle vaikka tässä portilla norkoiltiin.

  

Buckinghamin jälkeen reipas kävely Covent Gardeniin jossa on ”markkinat”, ruokaa, juomaa ja sirkushiveja kansalle. Trafalgar Square ja Herra Nelson mahtuivat myös tämän

reitin varrelle.

Seuraavakasi suunnattiin StPaul's Cathedraliin, mutta sinne

ei enää päässyt sisään joten astuimme metroon ja suunnattiin hotellille. Tunnin tirsat teki

hyvää, sitten syömään, tällä kertaa kreikkalaiseen, ja sitten taas nukkumaan. Saas nähdä

ehditäänkö ollenkaan syömään mitään englantilaista kun noita muunmaalaisia on niin

paljon enemmän.

Pikkuhauvat isin kanssa Covent Gardenissa.

Perjantai 5.10.

Onneksi hotellin aamiainen loppuu 8.45, muuten tulisi nukuttua tehokasta kulkemisaikaa.

Aamiainen oli ihan peruskamaa, paahtoleipää, juustoa, kinkkua, marmeladia ja keitettyä

munaa. Neljässä aamussa ehti jo vähän kyllästyä.

Aamiaisen jälkeen lähdettiin kävellen kohti Kensington Parkia, siellä tutustuttiin Diana

Memorial Fountainiin, Albert Memorialiin ja Kensington Palaceen, jossa taas vierähti aikaa.

Tarkoitus oli mennä myös Harrodsiin, mutta se jäi nyt toistaiseksi koska illalla on

musikaaliesitys Haymarketissa ja halutaan tutustua siihen ympäristöön ennen esityksen

alkua.

Iki-ihana Peter Panin patsasa Kensington Gardenissa.

Ja muutama yksityiskohta edellisestä.

Diana Memorial Fountain - tästä olisin odottanut jotain näyttävämpää. Onhan se tyylikäs...

Victoria's desperately beloved husband Albert.

Lauantai 6.10.

Eilinen musikaali oli huikea kokemus. Vanha teatteri , Her Majesty's Theatre oli jo sinänsä

mielenkiintoinen tuttavuus. Sokkeloisia käytäviä, epämukavat penkit, runsas ja upea koristelu katossa ja näyttämön ympärillä, salintäydeltä yleisöä eri kansallisuuksista.

Teatteriyleisö tulee sisään päällysvaatteissaan ja juomamukit kädessä, tupakoida ei kuiten-

kaan saa. Oletettavasti hienommissa teattereissa on hieman erilaiset käytöstavat.

Baarista voi ostaa viinpullon ennen näytäntöä ja nauttia siitä osa, baarihenkilökunta sitten säilyttää sen viileässä ja voit nauttia loput väliajalla.

Entä sitten itse esitys – lavastus oli loistava, ei mitään modernia pelkistettyä kamaa, tuttu musiikki pauhasi täysillä ja esiintyjien ääni kantoi hyvin musiikin mukana. Kristallikruunu

rämähti estradille niinkuin kuuluukin ja venematka oopperan kellarissa oli unenomainen.

Roopevaarikin nautti täysin siemauksin vaikka ei ihan kaikkia käänteitä ymmärtänytkään.

Ennen esitystä käytiin taas pubissa, tällä kertaa syötiin englantilainen lautanen jossa oli

ploughman's pie, stilton ja cheddar-juustoa sekä erilaisia hillokkeita ja muita tyypillisiä

lisukkeita. Ilta oli sateinen, joten ei kuljeskeltu kovin paljon. Teatterin jälkeenkin satoi, joten

suuntasimme suoraan metroasemalle – satojen muiden kanssa. Ilmeisesti samaan aikaan

oli päättynyt useampikin tapahtuma Piccadillyn lähistöllä.

Piccadilly

Lauantai 7.10.

Lauantaiaamu valkeni kuitenkin aurinkoisena, onneksi, sillä ohjelmassa oli Notting Hill ja

Portobello Road. Sama ohjelma oli monella muullakin, noin kilometrin pituinen katu jossa oli myyntikojuja molemmin puolin, oli niin täynnä väkeä kun vain olla voi.

Myytävänä oli etupäässä

vintagea, sekä vaatteita että varsinkin astioita ja erilaisia koriste-esineitä, postereita ja 50/60-

luvun mainoksia. Mielenkiintoisia oli myös vanhat puiset golf-mailat, ruskeat nahkaiset

jalkapallot 50-luvulta ja paljon, paljon muuta. Kadun loppupää on pyhitetty erilaisille ruoka-

kojuille, varsinkin donitsi- ja cupcake-röykkiöt oli makeeta katseltavaa.

Kahviloita on joka nurkalla useita ja leivonnaiset ovat vastustamattomia. Kahviloissa muuten take-away-hinnat on n 30% halvemmat kun paikan päällä nautittuna. Tarkan

euron matkaaja olisi nauttinut leivoksensa ja capuccinonsa kadulla.

Tyypillinen talo Notting Hillissä.

Ne leivonnaiset.... ahhhh!

Erikoisesti sisustettu All Saints - myymälä, seinät peitetty vanhoilla ompelukoneilla  ja muitakin rättiteollisuuden koneita käytetty rekvisiittana.

Portobello Roadin jälkeen ajettiin 2-kerroksisella bussilla Oxford Streetille, kauppakadulle.

Lauantaipäivä oli tuonut myös Oxford Streetille kadun täydeltä shoppaajia.

Tässä vaiheessa oli kyllä jo mitta aika täynnä tungosta joten ei viivytty kovin kauan.

Iltapäivälevon jälkeen lähdettiin kuitenkin vielä uudestaan keskustaan, Roopevaari halusi

kokea Sohon illalla. Siellä sitten kuljeskeltiin lauantai-iltaisen nuorison seassa, oli siellä

kyllä muutama muukin meidän ikäinen utelias. Roopevaari sai kokea hämäräperäisten

sisäänkäyntien houkutkset ja vähän paljasta pintaa mainoksissa, onpahan nyt mitä kertoa

kavereille. Kävin minä Sohossakin! Sohokaan ei taida olla niinkuin ennen.

Yhden pubioluen jälkeen kotinurkille syömään mahtavat pihvit ja hyvää punaviiniä.

Sunnuntai 7.10.

Päivä valkeni taas aurinkoisena ja ohjelmassa oli The Tower, jossa vierähtikin koko päivä

eikä ihan riittänytkään. Linnoitus onkin paljon suurempi alue kun olin kuvitellut. Siellä oli

jos jonkinlaista toimintaa, paraateja, soittokuntia ja keskiaikaisiin asuihin pukeutuneita

airuita jotka julistivat kaikenlaisia kauheuksia.

Mielenkiintoisin paikka oli The Crown Jewels, jossa ihan oikeesti oli kruunajaiskruunu

timantteineen kaikkien muiden vähäarvoisempien kruunujen ympäröimänä. Toinen mieleen-

painuva esine oli valtava kultainen boolimalja, johon tekstin mukaan mahtuu 144 pulloa punssia. Boolikauhakin oli niin iso että annostelijan pitää kyllä olla kuntosalinsa käynyt.

Kuuluisa Traitor's Gate - ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää...

Mahtava Tower Bridge taustalla.

Aikaa ja voimia jäi hädin tuskin Tower Bridgen ihastelemiseen, tallustimme sen kuitenkin

päästä päähän, mutta näyttelyyn ei ehditty/jaksettu – koska piti vielä ehtiä sinne Harrodsiin.

Olin jo etukäteen päättänyt että käydään VAIN ja AINOASTAAN ruokaosastolla – ja niin

myös tehtiin! Oli se näkemisen arvoinen, ei sitä, eikä niitä tuotteita, eikä hintoja, voi mitenkään kuvailla. Olin aika hämmästynyt siitä, että kaikki asiakkaat – myös ostavat -

olivat ihan tavallisen näköisiä tallaajia, ei mitään glamour-tyyppejä.

Lontoon metro oli sunnuntaina osittain suljettu huoltotöiden takia, joten katsottiin kartasta

että mehän oikaistaan tästä tavaratalon edestä Hyde Parkin läpi hotellille, ei siinä mene kun

puoli tuntia. Kun oltiin tunti kävelty ja rupesi jo olemaan hämärää niin täytyi todeta että

ei se ihan niin yksinkertaista ollutkaan. Ei myönnetty että ollaan eksyksissä, eikä muuten

oltukaan, kartta vaan näytti väärin ja lenkki oli paljon pidempi kun luultiin. + että mentiin

vähän väärin. Perille kuitenkin päästiin. Oli aika rankka päivä, kyllä tuntui jaloissa.

Maanantai 8.10.

valkeni sateisena. Ei se oikeesti haitannut paljoakaan, lähtö lentokentälle oli kuitenkin heti

puolenpäivän jälkeen. Aika lentokentällä kävi aika pitkäksi, kone oli 2 tuntia myöhässä ja

oltiin kotona vasta reippaasti puolenyön jälkeen.

Paljon nähtiin, mutta paljon jäi myös näkemättä. Olin tehnyt ihan liian pitkän listan

paikoista jossa PITÄÄ käydä.

Vasemmanpuoleinen liikenne aiheutti vähän hämminkiä, onneksi suojateiden kohdalle on

kirjoitettu katuun isoilla kirjaimilla LOOK TO THE LEFT tai RIGHT.

Mieleenpainuvia oli myös taksit, kaikki uudetkin taksit on vanhan mallisia, osin uudet on

tosin värikkäitä, sekä kaksikerroksiset bussit ja punaiset puhelinkioskit.

Ei se Oyster-card loppujen lopuksi niin loistava ollutkaan. Huomasin jossain vaiheessa

että meillä oli eri summat kortissa jäljellä vaikka oltiin kuljettu tasan ja tarkkaan samat

matkat. Rupesin sitä kyselemään metroaseman lipunmyynnistä ja kun ne tulosti listan

meidän matkoista, niin toinen kortti näytti sellaisia matkoja jossa me ei ikinä oltu.

Virkailija ei oikein uskonut mun selityksiin vaan sanoi lopulta että ei niitä pitäisi

turisteille myydä ollenkaan. Kun kysyin mikä olisi parempi vaihtoehto, hän sanoi että

ainoa hyvä on kertalippu automaatista – joka maksaa £4,30(!!!) kun kortilla maksaa 2.

Tämän postauksen ulkonäkö on näköjään vähän kummallinen, mutta en nyt tähän hätään
keksi miten sen voisi muuttaa. Joten olkoon!