Luhtalassa

Keskiviikkona sitten lähdettiin kohti etelä-pohjanmaata täyteen lastattu perävaunu Fordin perässä. Pelkäsin tätä perävaunumatkaa enemmän kun pienillä lentokoneilla lentämistä sademetsän yllä. Perille päästiin kuitenkin ilman sen kummallisempia kommelluksia. Hämeenlinnan jälkeen mua ei niin kovasti enää pelottanutkaan. Takaisinkin täytyy kuitenkin vielä päästä.
Töysän Toopakantiellä meitä odotteli onnellisen ja tyytyväisen oloinen pienraivaajaperhe. Mimmi , joka tosin aina on tyytyväinen ja iloinen, on täällä ihan erikoisen elementissään.

Mimmi pihakeinussa. KAUNIS, oli hänen oma kommenttinsa

Isäntä portinpielessä, välineet ei taida olla ihan ajanmukaiset...

Vanhemmatkin vaikuttavat rentoutuneilta ja vapautuneilta.
Raimo on aivan erityisen tyytyväinen saunaansa, ja nyt kahden koesaunomisen jälkeen täytyy myöntää, että on oikein erityisen hyvä sauna.

sauna...

... ja  emäntä lämmityspuuhissa

 Torstaiaamuna ryhdyttiin heti töihin, maatilalla ei kai tunneta joutoaikaa laisinkaa. Raivaamista kyllä riittää, moneksi kesäksi eteenpäin.

Tämä raivaustiimi kaatoi vesaikkoa pellonreunoilta

Ja tämä pisti pieneksi kaadettuja runkoja

Pihapiirissä on kaikki ihan umpeenkasvanutta ja näin keväällä putkahtaa uusia yllätyksiä esiin päivittäin.

Minä yritin raivata umpeenkasvanutta pihapiiriä

Peltoja ei vielä tänä kesänä viljellä, mutta ensi vuoden keväällä alkaa täysi tohina.
Maalaismaisema on täällä kauneimmillaan, tänään mm on ajettu lantaa lähipelloille niin että Sunilan tuoksuihinkin
tottuneet ovat huomanneet jonkun sivutuoksun puhtaassa maalaisilmassa.

Mimmi ja isi pyöräilemässä kotitiellä

Pellonreunasta lähtee polku läheiselle lammelle

jonka rantaan on rakennettu laavu

Perjantaina jatkettiin raivaustöitä, lisäksi isä ja poika rakensivat telineet joilta Raimo pääsee korjaamaan vuotavan katon.

 

Iltapäivä kuluikin sitten Tuurin kaupassa tarvike- ja ruokaostoksilla. Ruokahuolto muuten pelasi tosi hyvin,  mutta oli se tarpeenkin,  kun on koko päivän ulkona, niin on myös koko ajan nälkä.

Perjantai-illan juhlallinen Raclette-ateria

Muoniosta oli lähtenyt matkaan myös  pari nelijalkaista

nelivuotias ihana Scipio, jonka isossa päässä taitaa olla ihan pienet aivot

ja vanha rouva Pulu, 12 v

Lauantai-aamuna lähdettiin ajamaan takaisinpäin ja matka sujui taas kommelluksitta.
Vierailumme aikana sattui ihmeellinen tapaus: posti toi kortin,  jonka olimme lähettäneet    Raimolle
Istanbulista 5.4.2000 kun oltiin Tuulan ja Ykän kanssa siellä Paulin vieraina. Kortti on siis matkustanut 11 vuotta!!