Langkawilla

Tiistaina helmikuun 1 pnä tultiin lautalla Penagista Langkawille, mayka kesti vajaa 3 tuntia. Täällä elämä  on huomattavasti rauhallisempaa kuin noissa aikaisemmissa paikoissa. Autoja on täälläkin paljon, koko saarella ei ole minkäänlaista julkista liikennettä. Kadut ja jalkakäytävät samanlaisessa kunnossa kun muualla, koko ajan täytyy katsoa mihin astuu ettei lankea 'ansoihin'. Kuten muuallakin roskikset puuttuvat katukuvasta ja jälki on sen näköistä. Saaren pääkaupunki on Kuah, kaupunki muodostuu kahdesta rannansuuntaisesta pitkästä kadusta ja 6-7 poikkikatua.

näkymä hotellin kolmannen kerroksen keskusaulasta

hotelli Bella Vista yöllä

ja uima-allas, oikealla hotellin rantaravintola

Meidän hotelli on hiukan keskustan ulkopuolella, kävelymatkan päässä kuitenkin. Hotelli on upea linnamainen rakennus, iästä on vaikea sanoa. Komeat puitteet, mutta lähempi tarkastelu oikeuttaa vain kolmeen tähteen. Kiva uima-allas meren rannalla, tosin vähän pieni kun hotelli taitaa olla täysi.

muoviin hullaantunut apina uimarannalla

Torstaina oltiin veneretkellä saaristossa. Eka pysähdys oli yhdellä uimarannalla. Meille oli sanottu ettei pidä ottaa mukaan muovipusseja koska saarella on apinoita jotka ovat hulluina muovipusseihin. Lainkuuliaisina EU-kansalaisina tietysti tottelimme. mutta todellisuus näkyy kuvassa.


Seuraavassakin pysähdyspaikassa oli runsaasti apinoita. Yksi japanilaistyttö erehtyi ottamaan esille rapisevan pähkinäpussin ja salamana tuli paikalle apina joka nappasi pussin tytön kädestä. Apinoiden kesken tuli kamala riita saaliista.

Perjantaina mentiin taksilla varsinaiselle lomanviettorannalle joka oli tyypillinen pitkä hiekkaranta,
rantakatu täynnä kauppoja ja ravintoloita. Samanlaisia paikkoja löytyy Kanarialta ynnä muualta.
Tänään lauantaina meillä oli vuokrattu auto+kuski, joka ajelutti meitä saaren nähtävyyksissä, lähinnä käytiin erilaisissa käsityöläispaikoissa.
 Meidän piti myös mennä hurjan korkealla kulkevaan cable cariin, mutta Roopevaarin onneksi lipunmyynti keskeytettiin koska niillä oli full house, eikä me jääty odottamaan että ne alkaa myydä lippuja muutaman tunnin päästä taas. Uusi yritys joku toinen päivä.

En ole vielä löytänyt sitä paratiisia joka tältä saarelta pitäisi löytyä. Uskon toki että se on olemassa, mutta ilmeisesti joidenkin sikakalliiden resorttien korkeitten muurien sisäpuolella.

Ruoka on hyvää ja se on monpuolista, ei tartte syödä pelkkää riisiä. Se on myös kohtalaisen edullista, kymmenellä eurolla saa ihan mukavat ruoka-annokset ja kaksi pientä kaljaa. Tosin mun tarkkaavaisuus petti yhtenä iltan ja Roopevaari pääsi tilaamaan hummeria, joka sitten olikin ihan eri hintaluokkaa.

Koko ruokailu, yksi kala ja se hummeri ja joitakin oluita oli 40 Eurorahaa.
Seuraava päivä olikin sitten riisidieettipäivä.

Täältä on kuitenkin löytynyt se aurinko, välillä liiankin kanssa. Lämmintä yli 30 astetta.

Saaren tunnus on kotka, tässä jättiläismäinen kotkapatsas satamassa.

Lähdemme tiistaina Thaimaan puolelle pikkuruiselle saarelle viideksi päiväksi snorklailemaan, seuraava viesti tulee varmaan sieltä.