Kotimatkalle

Viimeisenä iltana Singaporessa kävimme vihdoin tekemässä sen, mikä jokaisen on IHAN PAKKO tehdä siinä kaupungissa: kävimme Raffles-hotellin Long Bar:issa juomassa Singapore Slingin

Raffles-hotellissa on ollut ennen meitä lukuisia kuuluisuuksia, Charles Chaplin, kuningatar Elisabeth II,
Rudyard Kipling ja ennen kaikkea kyseisen drinkin  suurkuluttaja Ernest Hemingway. Oli muuten hyvää, mutta oli hintaakin, 18 Euroa kappale. Baari oli tupaten täys, näin kaksi oluenjuojaa, kaikki muut
joi tätä samaa drinkkiä. Myöhemmin illalla mentiin drinkkien huumassa syömään kalliiseen paikkaan, joten seuraavana päivänä Roopevaari sai taas tyytyä katukeittiöiden antimiin. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin nimenomaan katukeittiöissä on ollut kaikken maukkaimmat ruuat.
Seuraava päivä olikin sitten sellaista kellon katselua. Huone piti luovuttaa jo puoleltapäivin joten iltapäiväksi piti vähän niinkun väkisin keksiä tekemistä. Satelikin vähän, kävimme kaupoissa ja taidenäyttelyssä ja mentiin kentälle tosi aikaisin.
Lento Pariisiin kesti 13 tuntia 40 min, oli siinä istumista. Tosin AirFrancen koneessa ruokailukin on ihan nautinnollista ruokalistoineen, viineineen, juustoineen ja jälkiruokineen. mutta sitten ne sammuttaa valot ja pistää porukan väkisin hiljaiseksi. Pariisissa oli vaihtoaikaa vain vajaa tunti joten sanamukaisesti JUOKSIMME toiseen terminaaliin. Välissä oli vielä ruuhkainen passintarkastus ja turvatarkastus. Onneksi ehdittiin kuitenkin, ja vielä kolme tunnin lentokoneessaistumisen jälkeen oltiin vihdoin kotona.
Matka oli mukava ja kuusi viikkoa meni kuin siivillä, mutta oli tosi ihanaa tulla kotiin, kova pakkanenkaan ei haittaa.
Tämä blogi loppuu tähän, seuraavalla matkalla uudet kujeet.
 

Jälleen Singaporessa

Takaisin Singaporessa, samoilla nurkilla kun alkumatkasta, mutta tällä kertaa osasin varoa muovilakanoita ja otin vähän kalliimman hotellin. Eilinen päivä kului taas Chinatownissa sekä tavarataloissa. Ostoksia ei kuitenkaan tarttunut mukaan , tämä on tosi kallis kaupunki. Katukauppiaiden tavara tuntuu aika rihkamaiselta, ja tavaratalot on täynnä merkkiliikkeitä Ostettiin myös vuorokauden lippu sellaiseen hop on - hop off-bussiin ja ajeltiin sillä ympäri kaupunkia

tässä taas kolmoistalo, hotelli, jonka katolla on laivaravintola/puutarha. sinne voi myös ulkopuoliset mennä, hissi katolle maksaa 12 Euroa

Julkisivulautakunta vahtii tarkkaan talojen entisöintiä, mutta ei puutu puu-osien maalaamisiin

. Tänään mentiin cable car'illa - jonka täkäläinen nimi on Jewel Box - Sentosa-nimiselle saarelle joka on jonkinlainen huvittelukeskus, etupäässä aikuisille. Kauniita istutuksia ja asetelmia, hienoja hotelleja ja biitsi sekä joitakin lasten härveleitä . Siellä sijaitsee myös Singaporen maamerkki, Merliot. Kuvasta ei saa käsitystä sen koosta, mutta sen suussa ja päälaella on näköalapaikat ja alhaalta siellä olevat ihmiset tuskin erottuvat.

Merliot

Roopevaari köysiradan vaunussa, rystyset valkoisina.

Kiinalainen uusivuosi päättyi eilen, ja kaikki siihen liittyvät krääsät on korjattu pois

uudenvuodenkoriste keskellä kaupunkia

.

Matkakuume alkaa jo vaivata, huomisesta päivästä tulee varmaan aika pitkä, Pariisin kone lähtee vasta 23.30, nonstop lento Pariisiin 13h 40min ja sitten ihan putkeen 3 tuntia lisää Helsinkiin mikäli ehdimme suunniteltuun koneeseen, vaihtoaika vajaa tunti.

Kuvia KohLipeltä

Bambumaja jossa asuimme 5 yötä

Sisäkuva, vasemmalla moskiittoverkon ympäröima valtava sänky, joka täytti melkein koko huoneen

Majan kuisti josta suora yhteys rantaan

Nyt ollaan takaisin Langkawilla ja täällä kuvien lataaminen näyttää onnistuvan vain kohtalaisella viiveellä.
KohLipeltä käytiin kahtena päivänä koko päivän mittaisella snorklausretkellä. Ensimmäinen oli aivan lähisaarissa, taisi olla 6 snorklausta, toiset parempia, toiset aika vaatimattomia. Toisella retkellä lähdettiin vähän pidemmälle ja siellä oli myös paremmat riutat. Mulle kävi kuitenkin siellä aika köpelösti. En ole kovin vahva uimari vaikka olen koko syksyn treenannut valtavasti. Jouduin huomaamattani merivirran vietäväksi ja yhtäkkiä totesin olevani liian kaukana veneestä. Lähdin kiireesti uimaan takaisinpäin, mutta virta oli niin voimakas etten edennyt ollenkaan. Olin juuri  joutumassa täydelliseen paniikkiin, kun viereeni ilmaantui musta pää ja tukeva käsi auttoi minut veneen luo. Se oli veneen kuljettaja, joka oli huomannut ahdinkoni. Uskalsin kuitenkin seuraavalla pysähdykse llä taas mennä veteen, mutta silloin oltiinkin ihan lähellä rantaa. Paluumatkalla keskustelin Roopevaarin kanssa mitä kuskille annettaisiin tippiä. Hän ehdotti 40 Bhatia joka on 1 Euro. Onnistuin korottamaan potin sataan Bhatiin joka on 2,5 Euroa, mutta illalla omissa oloissa keskusteltiin kiivaasti siitä, mikä on henkeni hinta.

Roopevaari sovittelemassa maskia ennen lähtöä

Pysähdys yhdellä saarella jonka ranta oli sileitä kiviä, muistomerkit kaiketi liittyvät tsunamiin

Roopevaari melonitauolla. Vähemmin mairitteleva kuva, mutta julkaistaan tässä henkeni halvan hinnan takia.....

Simpukoitten tutkiskelua saariretkellä

Koh Lipe oli mukava paikka. Iltaisin rantaravintoloista kannettiin rannalle pöytiä ja tuoleja ja sitten
illastettiin rannalla kynttilän valossa. Etupäässä kala ja äyriäisruokaa jonka sai valita itse jää-altaasta ja sitten se grillattiin. Saaren keskellä kulki Walking Street, jonka varrella oli kaiken maailman kauppoja, ravintoloita ja baareja.
Palattiin Langkawille sunnuntai-iltana ja majottauduttiin tällä kertaa pää-rannan yhteen majaan joka ei ole bambua, mutta silti ihan asumiskelpoinen. Luulen että olen vihdoin oivaltanut lomailemisen tarkoituksen, ei tartte olla koko ajan menossa vaan voi ihan rauhassa loikoilla rannalla vaikka koko päivän niinkuin tänään. Voisi ehkä olettaa että stressi rupeaa helpottamaan. Mutta ehkä vähän myöhään, ylihuomenna lennetään Singaporeen - jossa ei vielä ole hotellista tietoakaan, ja sitten lauantai-iltana kohti kotia.
Hyvää ystävänpäivää kaikille!

KohLipe, Thaimaa

Matka tänne kesti puoli päivää, varsinainen venematka vain tunnin, mutta kaiken maailman odotukset ja viisumijutut sitäkin kauemmin. Maahantuloviisumit hoidettiin rantakuppilan pöydässä, joten ei siinä mitään vikaa ollut. Tämä on hyvin pieni saari, hiekkarantaa ympäri saaren ja majoittumistiloja ja pieniä kuppiloita vieri vieressä. Meno on äärettömän leppoisaa,  ja olen vihdoin päässyt liikenteestä eroon kokonaan. Täällä ei ole edesvesiskoottereita eikä  mitään muitakaan metelöiviä vempeleita, ainoastaan kanootteja. Mikä parasta, nyt asun ihan OIKEESSA bambumajassa. Maja on ihan kokoanaa bambua. seinät, lattia ja kaikki kalusteet sänkyä myöten. Lisäksi sängyn ympärillä on moskiittoverkko.
Majan takaosassa, bambuoven takana on kaakeloitu toiletti ja suihku. Resortin omistaa yks italialainen tyyppi, joka on oivaltanut että rouvat, ainakaan italialaiset ei tule jos ei ole kunnon kylppäriä
Moskiitoista puheen ollen, olen tavannut koko matkan aikana  ehkä kolme hyttystä, niitä ei ollut edes siellä sademetsässä vaikka sää oli kovin kostea.
Kuvien lataaminen näyttää nyt kestävän ikuisuudn, joten niitä ei nyt ole. Yritän joku toinen päivä uudestaan.

Langkawilla

Tiistaina helmikuun 1 pnä tultiin lautalla Penagista Langkawille, mayka kesti vajaa 3 tuntia. Täällä elämä  on huomattavasti rauhallisempaa kuin noissa aikaisemmissa paikoissa. Autoja on täälläkin paljon, koko saarella ei ole minkäänlaista julkista liikennettä. Kadut ja jalkakäytävät samanlaisessa kunnossa kun muualla, koko ajan täytyy katsoa mihin astuu ettei lankea 'ansoihin'. Kuten muuallakin roskikset puuttuvat katukuvasta ja jälki on sen näköistä. Saaren pääkaupunki on Kuah, kaupunki muodostuu kahdesta rannansuuntaisesta pitkästä kadusta ja 6-7 poikkikatua.

näkymä hotellin kolmannen kerroksen keskusaulasta

hotelli Bella Vista yöllä

ja uima-allas, oikealla hotellin rantaravintola

Meidän hotelli on hiukan keskustan ulkopuolella, kävelymatkan päässä kuitenkin. Hotelli on upea linnamainen rakennus, iästä on vaikea sanoa. Komeat puitteet, mutta lähempi tarkastelu oikeuttaa vain kolmeen tähteen. Kiva uima-allas meren rannalla, tosin vähän pieni kun hotelli taitaa olla täysi.

muoviin hullaantunut apina uimarannalla

Torstaina oltiin veneretkellä saaristossa. Eka pysähdys oli yhdellä uimarannalla. Meille oli sanottu ettei pidä ottaa mukaan muovipusseja koska saarella on apinoita jotka ovat hulluina muovipusseihin. Lainkuuliaisina EU-kansalaisina tietysti tottelimme. mutta todellisuus näkyy kuvassa.


Seuraavassakin pysähdyspaikassa oli runsaasti apinoita. Yksi japanilaistyttö erehtyi ottamaan esille rapisevan pähkinäpussin ja salamana tuli paikalle apina joka nappasi pussin tytön kädestä. Apinoiden kesken tuli kamala riita saaliista.

Perjantaina mentiin taksilla varsinaiselle lomanviettorannalle joka oli tyypillinen pitkä hiekkaranta,
rantakatu täynnä kauppoja ja ravintoloita. Samanlaisia paikkoja löytyy Kanarialta ynnä muualta.
Tänään lauantaina meillä oli vuokrattu auto+kuski, joka ajelutti meitä saaren nähtävyyksissä, lähinnä käytiin erilaisissa käsityöläispaikoissa.
 Meidän piti myös mennä hurjan korkealla kulkevaan cable cariin, mutta Roopevaarin onneksi lipunmyynti keskeytettiin koska niillä oli full house, eikä me jääty odottamaan että ne alkaa myydä lippuja muutaman tunnin päästä taas. Uusi yritys joku toinen päivä.

En ole vielä löytänyt sitä paratiisia joka tältä saarelta pitäisi löytyä. Uskon toki että se on olemassa, mutta ilmeisesti joidenkin sikakalliiden resorttien korkeitten muurien sisäpuolella.

Ruoka on hyvää ja se on monpuolista, ei tartte syödä pelkkää riisiä. Se on myös kohtalaisen edullista, kymmenellä eurolla saa ihan mukavat ruoka-annokset ja kaksi pientä kaljaa. Tosin mun tarkkaavaisuus petti yhtenä iltan ja Roopevaari pääsi tilaamaan hummeria, joka sitten olikin ihan eri hintaluokkaa.

Koko ruokailu, yksi kala ja se hummeri ja joitakin oluita oli 40 Eurorahaa.
Seuraava päivä olikin sitten riisidieettipäivä.

Täältä on kuitenkin löytynyt se aurinko, välillä liiankin kanssa. Lämmintä yli 30 astetta.

Saaren tunnus on kotka, tässä jättiläismäinen kotkapatsas satamassa.

Lähdemme tiistaina Thaimaan puolelle pikkuruiselle saarelle viideksi päiväksi snorklailemaan, seuraava viesti tulee varmaan sieltä.