Paluu blogiin

Täällä on ollut hiljaiseloa koko kesän - siis ei matkan matkaa. Koska matka nyt kuitenkin häämöttää niin ajattelin kokeilla olenko unohtanut kaiken minkä olen bloginkirjoittamisesta osannut vai tuleeko tästä vielä mitään. Katsellessani kesän kuvasaalista totesin myös että kaikenlaista kivaa ja mukavaa on ollut vaikka varsinaisia reissuja ei olekaan. Siis:

ensimmäinen varsinainen kesätapahtuma oli äitienpäiväpiknikki johon osallistui kiitettävä määrä jälkipolvea ja yksi koira.

toinen jokakeväinen tapahtuma oli mökille meneminen ja siihen liittyvät hommat joista pahin on joka kevät laiturin osien kokoaminen - jäät ja korkea vesi useimmiten kuljettelee osia pois paikoiltaan, mutta rutinoidun ja osaavan iskuryhmän ansiosta rouvilla on kesään mennessä kasattu ja ehjä laituri jolla tallustella.

Kun etenen kronologisesti, niin seuraavaksi on kesän ehdoton huipputapahtuma, ihanan pikku Myn tulo tähän meidän maailmaan kesäkuun alussa.

Kesän ainoa 'reissu' oli purjehdus Hangosta Kustaviin juhannuksen alusviikolla. En ole koskaan aikaisemmin
purjehtinut joten se oli aikamoinen elämys. Matka oli huolellisesti suunniteltu, säät näyttivät kohtalaisilta ja mieli oli korkealla.

.

Suhtauduin vähän varauksellisesti tuohon pieneen makuusoppeen johon piti mahduttaa kaksi henkilöä, joista toinen vielä kuorsaa, mutta ilmeisesti meri-ilma on unettavaa koska mitään ongelmia ei ollut. Meri-ilma lisää myös ruokahalua, onneksi kelpo kipparillamme on siitä kokemuksia ja muhkea aamiainen valmistui joka aamu.
 Ensimmäisenä päivänä purjehdittiin Hangosta Kasnäsiin, lähtö oli tosi aikaisin aamulla koska  kippari tiesi että iltapäivällä sataa. Hyvin oli ajoitettu, kun venhomme lipui Kasnäsin laituriin alkoi sataa.

Seuraava pysähdyspaikka oli Nauvo, jossa olen käynyt joskus ennenkin, tosin autolla... Miellyttävä paikka kaiken kaikkiaan. Meidän oli tarkoitus hypätä kyydistä Nauvossa, mutta jatkettiin kuitenkin vielä seuraava etappi eli Kustaviin.

Kuten kuvasta näkyy on tuuli kadonnut, viimeinen etappi ajettiin konevoimin. Ilma oli huomattavasti lämpöisempi kuin aikaisempina päivinä ja aurinko paistoi.

Ei- toivottujen mamujen asuttama saari - merimetsojen tuhoja. Valitettavasti näitä otuksia on nyt jo Kotkassakin, tosin näin pahaa jälkeä en ole siellä suunnassa ainakaan sisäsaaristossa vielä nähnyt.

Voiko tämän lähemmäksi rantaa enää saunaa rakentaa? Tämä oli Kustavin venesataman sisäänajoväylän varrella. Huom jyrkät portaat ylös talolle.

Perillä, hyvinvarustetussa veneessä on TIETENKIN kristalliset kuoharilasit.

Olen aina kuvitellut että purjehtijat viettävät iltaa satamien kuppiloissa tai veneittensä kannella tai laitureilla tai kuitenkin jossain, mutta ainakin noin alkukesästä ja näissä satamissa oli kovin, kovin hiljaista ja baarikin meni kiinni jo alkuillasta. Mukavaa kuitenkin oli, suurkiitos Kipparille.
. Kustavista lähdettiin paikallisbussilla Turkuun, sekin oli varsin hauska kokemus. Bussi kurvasi joka ikisen kyläkaupan  tai kioskin tai kahvilan pihaan ja otti tai jätti tavaraa + kuski vaihtoi kuulumisia milloin suomeksi, milloin jollain kummallisella ruotsin murteella. Bussissa ei ollut muita matkustajia kun me, mutta tavaraa sitäkin enemmän.
Kun pääsimme kotiin olikin jo heti aika lähteä mökille juhannuksen viettoon. Keskikesän juhla sujui perinteitten mukaan sisarusten kesken.

Tässä vaiheessa ei vielä uskoisi että juhannuksen aurinko laskee
tasan tehtaan piipun taakse, Sinne se laski tänäkin vuonna.

Juhannuksen jälkeen saimme mieluisia vieraita viikoksi kuten parina edellisenäkin vuonna, Kukka, Inkku, Iivo ja Inu viihtyivät hyvin, etupäässä vedessä. Valitettavasti kuvia ei ole, tässä vaiheessa on ostettu uusi kamera jota ei sitten osattu oikein käyttää.

Kuten kaikki omakotiasukkaat ja mökkeilijät tietää, niin työt ei lopu koskaan. Tässä ahkerat aikuiset herrat rakentamassa uusia portaita saunarakennukseen.

Pikku My on ihan pienestä pitäen ollut kova reissaaja, tässä ensimmäisellä Helsingin vierailullaan kahden viikon ikäisenä tyytyväisen kummitätinsä Ainon hellässä huomassa.

Heinäkuussa kokoontui Kallion naisväki Jollakseen paljuilun merkeissä. Perustettiin yhdistys jonka nimeksi tuli Kallion Minkit ja päätettiin kokoontua muutaman kerran vuodessa, mukana on kaikki Kallion Maijan naispuoliset jälkeläiset, isot ja pienet, sekä sukuun naidut.

Mönjät naamalla ja kurkut silmillä ja ihanaa yhdessäoloa joka jatkui pitkälle iltaan syömisen ja hassuttelun merkeissä.

Heinäkuussa vietettiin pikku Myn ristiäisiä, neiti sai nimekseen Malin My Astrid. Malin hoiti tilaisuuden mallikkaasti, nukkui lähes koko ajan eikä hereillä ollessaankaan inahtanut.

Iloiset ja onnelliset vanhemmat sekä kummisetä.

Jollaksen naisväki sylikkäin.

Ristiäisten jälkeen pikkuinen suoritti ensivisiitin mökille, asianmukaisesti varusteltuna.

Kesään mahtui tietenkin myös perinteinen meripäiväviikonloppu, jolloin nautimme mökillä ruoasta ja juomasta hyvien ystävien kanssa, sekä myös kulttuurista Kairon-konsertin myötä.

Grillissä paistui kesän uusi tuttavuus, Picanha-paisti

Seuraavana päivän valmistui lohi savustuslaatikossa...

Elokuussa käytiin Söderskärin majakalla joka oli tosi mielenkiintoinen retki. laiva lähti aamulla Vuosaaresta ja palasi illansuussa. Menomatkalla oli merenkäynti niin kovaa, että ravintolassa kaikki astiat lenteli pitkin lattiaa eikä ruokailusta tullut mitään kun piti koko ajan pitää kiinni laseista ja lautasista. Paluumatka olikin sitten paljon rauhallisempi.

Tyytyväinen Roopevaari majakassa. Eikä pelota yhtään vaikka onkin
korkeanpaikankammoinen.

Majakassa voi myös yöpyä, siellä on yksi huone, Lounatuuli. Yöpyminen maksaa muistaakseni 120.

Elokuussa vietettiin myös Lenin kolmekymppisiä suurella joukolla, ja siellä kaikilla oli niin mukavaa... Sain kunnian olla pääkokin, Vesan, apukokkina. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, kaikki kunnia Vesalle.

Sisarukset irrottelevat.

Vielä ehdittiin Loviisaan Wanhojen Talojen tapahtumaan, kolmas vuosi jo, mutta aina yhtä kiehtovaa.
Voi kun tahtoisin Wanhan Talon....

... sekä vietettiin Saaran synttäreitä, lahjaksi tuli polkupyörä.

 ... ja syyskuussa oli vuorossa mökin talviteloille laitto. Kiitos Vesa katon putsaamisesta ja kaikesta muusta avusta.

Kesään mahtuu vielä paljon muutakin, piknikkejä eri puolilla kaupunkia, Korkeasaarta Eeliksen ja Linnen kanssa ym, mutta ehkä tämä riittää.

Marraskuun 30 pnä lähdemme unelmieni matkalle, Keniaan safarille. Sitä varten on ostettu uusi kamera jonka käyttöä on nyt kovasti harjoiteltu. Sekä Ainon opastuksella opeteltu kuvankäsittelyohjelmia. Onneksi on vielä 2 viikkoa aikaa opiskella.