Luhtalassa

Keskiviikkona sitten lähdettiin kohti etelä-pohjanmaata täyteen lastattu perävaunu Fordin perässä. Pelkäsin tätä perävaunumatkaa enemmän kun pienillä lentokoneilla lentämistä sademetsän yllä. Perille päästiin kuitenkin ilman sen kummallisempia kommelluksia. Hämeenlinnan jälkeen mua ei niin kovasti enää pelottanutkaan. Takaisinkin täytyy kuitenkin vielä päästä.
Töysän Toopakantiellä meitä odotteli onnellisen ja tyytyväisen oloinen pienraivaajaperhe. Mimmi , joka tosin aina on tyytyväinen ja iloinen, on täällä ihan erikoisen elementissään.

Mimmi pihakeinussa. KAUNIS, oli hänen oma kommenttinsa

Isäntä portinpielessä, välineet ei taida olla ihan ajanmukaiset...

Vanhemmatkin vaikuttavat rentoutuneilta ja vapautuneilta.
Raimo on aivan erityisen tyytyväinen saunaansa, ja nyt kahden koesaunomisen jälkeen täytyy myöntää, että on oikein erityisen hyvä sauna.

sauna...

... ja  emäntä lämmityspuuhissa

 Torstaiaamuna ryhdyttiin heti töihin, maatilalla ei kai tunneta joutoaikaa laisinkaa. Raivaamista kyllä riittää, moneksi kesäksi eteenpäin.

Tämä raivaustiimi kaatoi vesaikkoa pellonreunoilta

Ja tämä pisti pieneksi kaadettuja runkoja

Pihapiirissä on kaikki ihan umpeenkasvanutta ja näin keväällä putkahtaa uusia yllätyksiä esiin päivittäin.

Minä yritin raivata umpeenkasvanutta pihapiiriä

Peltoja ei vielä tänä kesänä viljellä, mutta ensi vuoden keväällä alkaa täysi tohina.
Maalaismaisema on täällä kauneimmillaan, tänään mm on ajettu lantaa lähipelloille niin että Sunilan tuoksuihinkin
tottuneet ovat huomanneet jonkun sivutuoksun puhtaassa maalaisilmassa.

Mimmi ja isi pyöräilemässä kotitiellä

Pellonreunasta lähtee polku läheiselle lammelle

jonka rantaan on rakennettu laavu

Perjantaina jatkettiin raivaustöitä, lisäksi isä ja poika rakensivat telineet joilta Raimo pääsee korjaamaan vuotavan katon.

 

Iltapäivä kuluikin sitten Tuurin kaupassa tarvike- ja ruokaostoksilla. Ruokahuolto muuten pelasi tosi hyvin,  mutta oli se tarpeenkin,  kun on koko päivän ulkona, niin on myös koko ajan nälkä.

Perjantai-illan juhlallinen Raclette-ateria

Muoniosta oli lähtenyt matkaan myös  pari nelijalkaista

nelivuotias ihana Scipio, jonka isossa päässä taitaa olla ihan pienet aivot

ja vanha rouva Pulu, 12 v

Lauantai-aamuna lähdettiin ajamaan takaisinpäin ja matka sujui taas kommelluksitta.
Vierailumme aikana sattui ihmeellinen tapaus: posti toi kortin,  jonka olimme lähettäneet    Raimolle
Istanbulista 5.4.2000 kun oltiin Tuulan ja Ykän kanssa siellä Paulin vieraina. Kortti on siis matkustanut 11 vuotta!!

Ja viimeiset päivät Ranskanmaalla

Ei oikein onnistunut se museopäivä. Ranskassa nimittäin melkein kaikki museot on tiistaisin kiinni, myös Chagall-museo jossa olisin halunnut käydä. Sattuipas Roopevaarille hyvin!
Päätimme sitten lähteä paikallisbussilla Antibesiin joka olikin ihan onnistunut ratkaisu. Bussimatkaa

oli sunniilleen yhtä paljon kun Monacoon ja se maksoi taas euron, tunnin matka. Sää oli kesäisen lämmin, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja Välimeri oli ihan Välimeren värinen. Antibesin vanhakaupunki on aivan ihastuttava kapeine kujineen ja vanhoine taloineen, muureineen ja näköaloineen huvivenesatamaan. Ihan kun kuvissa. Esitteen mukaan Antibesin satamassa on välimeren hienoimmat ja kalleimmat purret.

Tässä niistä yksi

Antibesissa pääsin sitten museoonkin - ja kirkkoon, mutta se ei ollut kummoinenkaan. Museo oli Picasso-museo, joka sijaitsee Grimaldi-suvun  1200-luvulta peräisin olevassa linnassa.

Museon ulkoiset puitteet

ja kuva museon merenpuoleiselta terassilta. Veistos ei ole Picasson.

Antibesissa etanatkin kasvavat kovin suuriksi ja ovat vielä Välimeren värisiä.

Onneksi meidän tontin etanat ei ole näin suuria

Roopevaari lounaalla Antibesissa

ja vielä lähikuva ravusta joka oli asetettu somasti istumaan kurkkuviipaleen päälle seuraamaan Roopevaarin ruokailua

Paluumatka Nizzaan ei ollutkaan sitten yhtä kivuton, satuttiin lähtemään ruuhka-aikaan ja kun menomatka kesti vajaan tunnin, niin paluumatka kesti kaksinverroin.
Keskiviikkona koitti sitten se oikea kotiinlähtö. Aamupäivällä oli vielä aikaa kulkea kaupungilla, ostin vielä viime hetken tuliaisia naapurin tytöille. Niin ja sitten ehdittiin vielä museoon, rantapromenadin varrella sijaitsevaan upeaan Palais Massenaan, jonkun äveriään sotaherran/prinssin kotipalatsi, johon on kerätty mielenkiintoisia tauluja vanhasta Nicestä, mm tämä:

tätä laitosta ei enää ole. Voi kun kaikkea ei tarvitsisi purkaa..

Palatsin puutarha oli tosi upea, ruusut täydessä kukassa.

Sitten alkoikin kotimatka, bussilla - tämä maksoikin nyt 4 euroa ja kesti vain vartin - lentoasemalle,
ongelmaton lento Pariisin kautta kotiin jossa Weera oli vastassa vaikka oli keskiyö.

Tähän päättyi tämä matka, mutta lähdemme todennäköisesti ensi viikolla Luhtalaan, Raimon ja Tiinan 'maatilalle' Töysään, sieltä saattaa löytyä yhtä ja toista mielenkiintoista muistiinpantavaa.
Joten pysykää sivuilla ja hyvää kevättä kaikille. Nyt keskityn muutaman päivän myyrätuhojen
korjaamiseen pihalla.

Vappu Nicessä

Vappupäivä koitti Nicessä aurinkoisena ja tuulettomana. Oli lomamme lämpöisin ja aurinkoisin päivä.
Edelleenkin näytti siltä että täällä ei vappua noteerata muuten kun yleisenä vapaapäivänä. Kun lähdettiin aamiaiselle kymmenen jälkeen niin alkoi kuitenkin kuulua kovaa meteliä ja kappas vaan,
Promenadea pitkin lähestyi kovaääninen kulkue joka paukutti tekstiä megafonista ja savua jostain savuttimesta. Poliiseja oli paikalla pilvin pimein, mutta ei siinä mitään häiriötä ollut havaittavissa.

Tässä se vappukulkue tulee

Olisko kommunistupuolue?

Ammupäivällä käytiin katsomassa venäläinen kirkko, Nicessä on suurin venäläinen kirkko Venäjän ulkopuolella. Täällä on myös suuri venäläinen siirtokunta, jonka kyllä jotenkin huomaa. Tässä hotellissa näkyy esim. venäläinen tv-kanava.

Kaunis kirkko. sisällä oli hartaita seurakuntalaisia ja suitsukkeen tuoksua

Kirkonmenojen jälkeen (tämä oli muuten ensimmäinen kirkko Barcelonan jälkeen) mentiin kukkulalle, jonka nimeä en nyt juuri muista, tämä ranskankieli kun ei oikein onnistu. Kukkulalla on vanhoja raunioita ja viihtyisiä puistopolkuja. Siellä oli tosi paljon lapsiperheitä viettämässä vapaapäivää.

Kukkulalle pääsei hissillä joka sijaitsee kuvan keskellä olevassa tornissa.

Näköala kukkulalta Promenade des Anglaisin rannalle jossa oli mielettömästi väkeä

Koska tämä on Roopevaarin blogi hän halusi myös kuvansa mukaan.

Kun tultiin kukkulalta alas oli vastassa toinen vappunäytelmä, rummutusta, omatekoisia päähineitä heinähattu ja vilttitossu-tyyliin ja porukkaa tanssimassa.

Tämä oli tanssijoiden joku kultti-juttu joka mulle ei selvinnyt ollentkaan

Tämä taas halusi välttämättä että kuvaan hänet

Kotimatkalla kerättiin veilä Eelikselle kiviä. Niitä ei tullut kovin paljon koska ne oli aika tylsän harmaita ja ylipainoa taitaa tulla muutenkin.

Nyt on sitten maanantai, vapun jälkeinen arkipäivä. Mulla oli kauheen kiire tehdä viimeiset shoppailut. Olin nähkääs lähdössä tiistaina täältä pois. Kun sitten rupesin tekemään check-in:iä
netissä ilmeni että lähdenkin vasta keskiviikkona 4.5. Mikä kauhea moka! Voitte varmaan kuvitella miten vahingoniloinen Roopevaari oli kun maailmanmatkaaja matkanjohtaja tekee tällaisen mokan.
En tiedä miten selviän tästä, saan varmaan kuulla tästä lopun ikääni. Ei auta muu kun myöntää ja alistua. Ei yksi päivä lisää Nicessä pahitteeksi ole, pieneksi kostoksi voisin vaikka huomisesta tehdä museopäivän....
Ystävällisenä ihmisenä Roopevaari kuitenkin lohdutti minua että onneksi ei mennyt toisinpäin, että lento olisi ollut päivää aikaisemmin.