Penang

Tiistaina 25.1. tultiin siis kolmella lennolla Borneolta Penangin saarelle, josta on siltayhteys itse Malesian niemimaalle. Hotelli sijaitsee saaren pääkaupungin, Georgetownin, liepeillä meren rannalla. Hotelli on Ok, on uima-allasta ja hiekkarantaa, kuumaa vettä ja sopiva ilmastointi. Kuvittelin kaikesta lukemastani että kaupunki on vanha ja viihtyisä siirtomaa-aikainen, rauhallinen kaupunki jossa on kauniita rakennuksia ja ´'kello viiden tee'-tunnelma. Mutta siirtomaa-ajasta on jäljellä vain muutamia kauniisti restauroituja taloja ja runsaasti raunioituneita entisiä kauniita taloja. Ja sitten massiivisia hotelli- ja toimistokomplekseja. Siis suurkaupunki, asukkaita n. 400.000.  Tämä Malesian liikenne on aivan uskomatonta. Autoja on ihan mielettömästi ja ne-sekä mopot-ajavat hirvittävää vauhtia. Jalankulkijoita ei noteerata ollenkaan, jalkakäytävät ovat hyvin harvassa ja jalankulkuvaloja ei ollenkaan. Yritä siinä sitten ylittää 4-kaistaista katua. Yleensä laittaudumme jonkun paikallisen peesiin ja sitten juostaan. Ollaan käytetty jonkin verran julkista liikennettä, mutta eilenkin meni n. 10 km matkaan 1 tunti ja 40 minuttia. En IKINÄ tulisi lasten kanssa tänne, ainakaan minkään vähänkään suuremman kaupungin lähettyville, silloin täytyisi pysyä hotellialueella koko ajan.
Seuraava kohteemme on Langkawi, toinen saari tässä lähellä. Sinne matkustetaan huomenna lautalla. aikaa menee 2,5 tuntia.

rikkaan kiinalaismaahanmuuttajan koti 1800-luvulta

Roopevaari aamiaisella paikallisessa yhteisruokalassa

ja vähän vaatimattomampi aamiainen huoneessa

yhdysvene rannan ja sukellustukialuksen välillä

Kiinalaisen uuden vuoden ohjelmaa

Kaunein näkemäni orkidea

Täällä on koluttu kaupunkia, käyty museoissa (yhdessä), kasvitieteellisessä puutarhassa, temppeleissä ja yhtenä päivänä oltiin snorklaamassa koko päivä. Aamupäivä oli oiken hyvä, mutta iltapäivällä nousi kova tuuli ja vesi sekoittui ihan sameaksi. Sukellustukikohdan ponttoonilaiturit keinuivat holtittomasti aallokossa ja porukalla oli vaikeuksia siirtyä yhdysveneistä tukikohtaan. Roopevaarikin menetti keinunnassa tasapainonsa ja meinasi pudota mereen, mutta pelastui täpärästi. Helmikuun alkupäivinä on kiinalainen uusivuosi jota vietetään näyttävin menoin. Ei ole oikein selvinnyt mikä se varsinainen päivä on, mutta juhlintaa riittää 2 viikkoa ja jo nyt on osa kaupoista ja ravintoloista kiinni.

Roopevaari löysi kuvat

3 miljoonaa lepakkoa lähdössä ruuanhakuun. Niitä tuli 15 min. jatkuvana virtana.

Riittamuori kahlailemassa

Tämä läppäri on sikäli ihan mukava kapistus, että kun Roopevaari nukkuu yöt huonosti, niin hänellä on jotain tekemistä. Viimeyönä hän kaivoi kadonneet kuvat esiin ja siirsi ne oikeille paikoilleen, Hyvä Roopevaari!

Kyläpäällikkö keskellä, opas ja minä

Kylän kauppa, lisäksi siellä oli kirkko ja papin talo, ei koulua.

 

 

Piipon sarkastisesta huomautuksesta innostuneena ostin hienon ja kalliin sadetakin. Kannattava ostos, sen jälkeen satoi  vain öisin ja viimeisenä iltapäivänä jolloin ei ollut enää ohjelmaa. Sadetta on tullut
runsaasti, ukkostakin on ollut mutta myös pari aurinkoisempaa päivää.

Onko tämä parempi?

Neljän aktiivisen päivän jälkeen lensimme kolmella eri lennolla Penangiin jossa on nyt toinen päivä menossa. Siitä myöhemmin.

Sademetsässä osa 2

Päivänä 2 mentiin taas puitten  latvoihin keikkumaan canopy-walkille. Tämä oli 480 m pitkä, muuta ei niin korkealla kun Kota Kinabalussa, vain n. 20 m. Kota Kinabalussa oltiin 61 m korkeudessa.
Roopevaari rupeaa jo olemaan vanha tekijä tässä lajissa. Illalla pimeällä mentiin oppaan kanssa
taskulamppujen valossa night walkille katsomaan sademetsän yöelämää. Ilmeisesti kaikki eläimet oli nukkumassa koska nähtiin vain muutama hyönteinen, mutta innokkaasti ukot laukoivat kameroitaan hämähäkin edessä. Ihan meinasi tappelu tulla kun kaikki ei mahtunut kerralla kuvaamaan.

Viidakon ääniä kuultiin kylläkin sitäkin enemmän, lintujen erilaiset äänet, hyönteisten sirkutus ja sammakoiden koiran hakuntaa muistuttava haukkuminen oli ihan mieletöntä. Olen aina kuvitellut että sademetsät kuhisevat eläimiä, mutta ilmeisesti sitten täytyisi mennä ihan oikeesti ihan oikeeseen viidakkoon. Olen vähän pettytnyt.

Päivä 3 oli luolapäivä (huom! minulla on suljetun paikan kammo).Aamupäiväälä kävimme kahdessa luolassa ja iltapäivällä kahdessa. Todella hienoja luolia, joista yksi on maailman toiseksi suurin, pääluola on 150m korkea ja 120 m leveä + sitten lukemattomia vähän pienempiä. Luolassa asuu n. 3 miljoonaa lepakkoa, jotka kaikki lähtevät iltaisin n klo 5 hakemaan ruokaa. Huikea näky! Lepakoista ei nyt tule  tähän kuvaa kun ne on hukkunut jonnekin. Laita sitten kun ne löytyy. Rankka päivä, illalla jalat tärisi kaikesta kiipeämisestä aamuyhdeksästä ilta seitsemään.

Päivä 4 olikin sitten ihan ihan lepsu. Mentiin veneellä jokea pitkin ja pysähdyttiin yhteen matalaan joenhaaraan jossa oli kristallinkirkas vesi, Siinä vähän kahlailtiin ja jatkettiin matkaa paikalliseen kylään jossa alkuperäiset ihmiset asuu sikäläisessä rivarissa - long house. Talo oli huonosti rakennettu ja lahonnut ja vinksallaan sinne ja tänne. Jokaisella perheellä oli käytössään yksi huone, joakisella perheellä oli myös telkkari ja äänentoistolaitteet jumalattoman suurine kovaäänisineen. Voi vain kuvitella millainen meteli siellä on iltaisin kun kaikki laittaa volyymit päälle.

Nämäkin kuvat on hukassa, mutta Roopevaari kyllä löytää ne kun kaivaa tietokoneen muistia.

Sademetsässä

20 pv torstaina lennettiin Kota Kinabalusta Miriin ja oltiin siellä yksi yö. Nyt oli tietysti valittu loistohotelli kun oli kyseessä vain yksi yö - kaikki hotellit oli valittu netistä umpimähkään etupäässä hinna perusteella.Perjantaina kohti maan suurinta kansallispuistoa, Gunung Mulu, 529 km2 sademetsää, luolastoja, vuoristoa ym. Majoitus upouudessa bungalowissa, joka on varmaan lähimpänä bambumajaa mihin ikinä pääsen, siis bambumaja jossa vessa, suihku lämmin vesi, ihana untuvapeitto ym, juuri sopiva meikäläisille reppureissaajille.

tropiikissa....

...ja tropiikissa

Eka päivänä lähdettiin kahdestaan pientä polkua pitkin  5 km lenkille etsimään hienoa vasiputousta. Polku hukkui monesti mutaan, mutta sisu ei antanut periksi edes sademetsässä eikä jätetty retkeä kesken. Edes jalkaani tarttunut iilimato ei käännyttänyt. Putous löytyi, huomattavasti hienompia on nähty, mutta ei näin vaivalloisen matkan takana.

Moi vaan

Lahdimme ihan ex-tempore Sandakaniin katsomaan orankeja. Lento kesti 40 min. Lahtokentan kotimaan terminaalissa imeteltiin kun kahden lennon vakea istui samalla portilla, ja niinhan siina kavi etta yksi ukkeli tuli vaaraan koneeseen. Emot kuulutti monta kertaa etta tama kone menee Sandakaniin, mutta ukkeli loytyi vasta kun purseri kavi matkustajat lapi ja hoki jokaiselle maaranpaan nimen. Yhtakkia yksi ukkeli siten hypahti pystyyn ja poistui koneesta naurunremakan saattelemana.
 Orankeja oli vain yksi, tosin silla oli poikanen. Pettymys oli suuri .Aamulla kun tulimme satoi - taas - kaatamalla, mutta sitten paistoi aurinko. Oli oikeastaan taman reissun kuumin paiva. Roopevaari on sitkea kavelija, kun lupaa sille oluen aina kolmen tunnin kavelyn jalkeen, niin kavelya kertyy paivassa ihan mukavasti.
 Tassa kaupungissa ei juuri ole mitaan tekemista, lennamme huomenna pois.
Kaupungissa lienee tasan yksi nettipaikka, jossa nyt tata kirjoittelen, sen takia ei tule kuviakaan.
Aino-muru, ihanaa kun sinakin  alat kertoilemaan kuulumisia. Voit olla varma etta kayn joka paiva kurkkaamassa, mutta ala ota siita stressia etta pitaisi joka paiva kirjoittaa.

Lisää kuvia nyt kun sen keksin

nyt kun vihdoin keksin miten kuvia käsitellään - anteeksi Weera, opetus oli hyvä, mutta vastaanotto huono - lähetän näitä
vähän lisää. Tässä on Singaporen ydinkeskustassa oleva valtava puisto joka on ihan kun sademetsä, meille pohjoisen väelle se melken olisi riittänyt.

tässä näkyy sateenvarjot kadun yllä

alakuvassa Singapore by night, kuvassa ei ole ufo vaan laivan näköinen kattorakennelma joka yhdistää kolme pilvenpiirtäjää

Retkeilyä Borneolla

Toissapäivänä oltiin jokiristeilyllä jolla näimme monenlaisia apinoita, mm nenäapinoita ja sitten jotain ihan uutta sorttia jota Borneolle ei ole aikaisemmin nähty. Saimme napattua niistä aika hyvän kuvan vai mitä? Eilen olimme Kota Kinabalu-vuoren luonnonpuistossa, ihanalla joskin lyhyellä retkellä sademetsässä, Roopevaarikin kulki rohkeasti köysisiltaa pitkin korkella puiden latvoissa.
Onnistuisikohan kuvien kuvien lhettäminen jo?

jatkoa edelliseen

Tama suostuu nakojaanlahettamaan vain lyhyehkoja viesteja, tuo edellinenkin oli vain osa.
No niin, taalla naimme eilen ekan kerran auringon koko matkan aikana. Tutustuimme kaupunkiin joka ei itsessaan kylla anna mitaan jarisyttavia kokemuksia, mutta ymparistossa riittaa. Seuraavaksi on tarkoitus lahtea snorklaamaan lahisaarille. Aikaero vain vaivaa vielakin aika pahasti, aamuisin kovasti nukuttaisi.

Eka päivä Borneolla

Tulimme eilen illalla myöhään pimeällä Kota Kinabaluun. Singaporella ja KK:lla on eroa kun yöllä ja päivällä.
S:ssa kaikki oli niin valmista ja viimeistelytä ja harkittua, pilvenpiirtäjätkin olivat kuin taideteoksia puhumattakaan
mielikuvituksellisista sadesuojista, esim. jättiläismäiset 'sateenvarjot' katujen yllä. Täällä taas on likaista, meluisaa ja keskeneräisen tuntuista. Liikenne on kaaosta, jalkakäytäviä ei juuri ole ja jos on, ne saattaa loppua ihan kesken kaiken. Eläinbongauksemme on ollut yksi elävä ja yksi kuollut rotta.

Perilla Singaporessa

pitkan ja uuvuttavan lentomatkan jalkeen saavuimme tanne sunnuntai-iltana. Aikaero on 6 tuntia.
Sunnuntai-ilta oli ihan leppoisa, tosin ei paljon enaa jaksettu. Maanantaina satoi - koko paivan. Olimme kuitenkin reippaasti ulkona koko paivan vaikka Roopevaari tunnetusti kammoaa sadetta.Taalla kun sataa paljon ja usein, niin niilla on paljon katettuja jalkakaytavia ja katuja. Sade ei niinkaan haitannut, pahempi on etta mikaan ei kuivu on on niin kosteaa. Tanaan oli parempi paiva, ei satanut vaikkei paistanutkaan. Koko paiva kavelty
kaupungilla ja puistoissa ja Chinatownissa, oltu jokiristeilylla ym.
Jos pitaa hyvasta ja paljosta ruuasta, on Singapore oikea paikka, jos tykkaa shoppailusta se on myos oikea paikka, jos tykkaa molemmista, niin.... Molempiin tarvitsee kuitenkin rutkasti rahaa. Ruuan hinta on about sama kun Suomessa, juomat on paljon kalliimpia. Muuta tavaraa en ole viela ehtinyt katsoa, aion huomenna katsastaa joitain tavarataloja ennenkun  lennamme illalla Borneolle.
Kaupunki on tosi siisti, selkea ja turvallisen tuntuinen. Ja iso.
Tassa hotellissa en voi kayttaa omaa konetta joten kuvia ei tule tanaan, laitan - tai ainakin yritan - seuraavasta hotellista jonka pitaisi olla parempi kuin tama. Hotelli on aika surkea, sitapaitsi nee myy 'parin tunnin huoneita'
mika ei minun korkealle moraalille sovi, mutta sita saa mita tilaa. Tama on keskihintainen ja kuitenkin n. 100 Euroa per yo.
Timo ja Raimo - kommenttinne on onnistuneesti tullut perille, seuraavat kommenttinne julkaistaan! (jos ne on sopivia julkaistaviksi sanoo Roopevaari)

3 päivää lähtöön....

Suomessa näyttää tällaiselta, kuvattu joulukuussa. Malesiassa ilmeisesti sataa vettä.
Seuraava merkintä toivottavasti tulee sieltä sateiselta puolelta maapalloa.

4 päivää lähtöön...

Nyt on maanantai 3.1. ja lähtö Malesiaan on lauantaina 8.1. En vieläkään hallitse bloggailua, mutta yritän sitkeästi
selvittää näitä salaisuuksia, siis tämäKIN on testi.